Poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö
Poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on yksi vaietuimmista hirveyksistä. Vaikka sitä tapahtuu myös tytöille, tilastot osoittavat, että poikien hyväksikäyttöä kannattaisi tutkailla lähemmin. Monelle tulee yllätyksenä, että se on melko yleistä.
Eräässä Australiassa tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että yksi 11 pojasta ja yksi 4 tytöstä on kokenut jonkinlaista seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena. Valtaosa hyväksikäyttäjistä on miehiä (97 %), ja miehiä ovat myös monet uhreista. Itse asiassa noin 26 % kaikista seksuaalisen hyväksikäytön uhreista ovat poikia ja miehiä.
Samankaltaisia tuloksia on saatu myös Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa. Tulokset ovat lannistavia. Monet seksuaalisen hyväksikäytön uhrit kantavat kokemusta mukanaan läpi elämänsä. Se on taakka, jota ei pysty karistamaan pois. Se on myös sellainen trauma, joka ei aina ole ilmeinen. Uhri ei tunne oloaan hyväksi, mutta ei tiedä miksi.
Naiset puhuvat yhä enemmän seksuaalisesta hyväksikäytöstä sitä ympäröivässä vaikenemisen kulttuurissa. Mutta miesten hyväksikäyttöön liittyy edelleen paljon stigmoja, ja vasta nyt on osa miehistä alkanut tuoda ilmi lapsena läpikäymiään asioita.
Vaikenemisen kulttuuri
Seksuaalista hyväksikäyttöä kohdanneiden poikien on erittäin vaikea puhua asiasta, aikuisenakaan. Patriarkaalisessa maailmassa pojat uskovat, että jos heistä ei kasva voimakkaita, valtaa pitäviä hahmoja, he ovat heikkoja eivätkä selviydy.
Vaatii hyvin syvää haurautta miehiltä hyväksyä uhrin rooli. Se tarkoittaa astumista psyykkisesti sellaiselle reviirille, jota kukaan ei useimmiten ole opettanut heitä tutkailemaan. Tämä on yksi julmimmista puolista tavoissamme kasvattaa pojat pienestä pitäen.
Kun mies myöntää olleensa seksuaalisen hyväksikäytön uhri, hän avaa “miehuutensa” hyökkäyksille, epäuskolle ja epäilyksille seksuaalista suuntautumistaan koskien. Se on kuin kaksinkertainen tuska. Pojat reagoivat yleensä myös epäuskoisesti hyväksikäyttöön. Heidän on äärimmäisen vaikea hyväksyä “sen” todella tapahtuneen heille. He ajattelevat välittömästi, että kukaan ei tule uskomaan heitä.
Poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on vallan ele
Poikiin kohdistuvassa seksuaalisessa hyväksikäytössä ei aina ole kyse mielihyvän etsimisestä. Monissa tapauksissa se on hallinnan, nöyryytyksen ja vallan ele. Kun uhri on miespuolinen, trauma johtaa usein syvään haavaan seksuaalisessa identiteetissä, miehuudessa ja tulevissa suhteissa. Nämä haavat eivät myöskään arpeudu helposti.
Seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole myöskään pelkästään fyysistä. Sen mukana tuleva psyykkinen hyväksikäyttö ja hyväksikäyttöön liittyvä häpeäleima ovat usein pahempia uhrille kuin itse fyysinen tapahtuma. Tämän tyyppinen väkivalta on ymmärrettävä vallannäyttönä ymmärtääkseen, millaisia haavoja se todella jättää poikiin ja miehiin.
Hyväksikäyttäjät hyödyntävät väkivaltaa poikia kohtaan osoittaakseen valtansa aikuisina. He tekevät sen aina niin, että uhri ei pysty selkeästi määrittelemään, onko kyseessä seksi ilman suostumusta vai suostumuksella.
Tämä johtaa musertavaan syyllisyydentuntoon pojassa, joka tarvitsisi paljon enemmän henkistä kypsyyttä käsitelläkseen tapahtuneen. Tästä syystä poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on niin haitallista ja vaarallista.
Patriarkaatin piilotetut kauhut
Monien ihmisten on vaikea ymmärtää, että miehiin tai poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö toisten miesten toimesta on patriarkaalisen valta-aseman laajentamista. Usein sitä ajatellaan järjestelmänä, joka antaa miehille vallan naisista. Mutta se mitä se todella antaa, on vallan heikoista ja apua tarvitsevista.
Kyseessä on järjestelmä, jota vastaan ei tule taistella sukupuolten kesken, vaan ihmisinä. Järjestelmä on haitallinen sekä miehille että naisille.
Psyykkiset arvet
Seksuaalisen hyväksikäytön jättämät arvet pojilla ovat jossain määrin samankaltaiset kuin hyväksikäyttöä kohdanneiden tyttöjenkin. Molemmissa tapauksissa lähes välitön seuraus on masennus. Tapahtumaa seuraavat nopeasti myös syyllisyydentunteet ja alhainen itsetunto.
Seksuaalista hyväksikäyttöä kohdanneilla ihmisillä itsetunto laskee todella alas. Jos asia ei koskaan tule päivänvaloon, ja mikä vielä pahempaa, toistuu uudelleen, jatkavat häpeän, likaisuuden, tuskan, yksinäisyyden ja voimattomuuden tunteet vain kasvuaan. Lapsi elää maailmassa, joka ei ole hänen hallinnassaan, eikä hän voi tehdä mitään estääkseen hyväksikäyttöä.
Kun ottaa vielä huomioon, että tämä tapahtuu lapsen kehityksen kriittisimmässä vaiheessa, voi nähdä miksi seuraukset ovat niin tuhoisat. Kun uhri on lapsi, siitä seuraa kaikki yllä mainittu, ja lisäksi uhriin kohdistuu lukemattomia sosiaalisia paineita ja ehdollistamisia, jotka estävät häntä myöntämästä hyväksikäyttöä.
Monissa tapauksissa tapahtuma saa aikaan syvän haavan myös seksuaalisessa identiteetissä – haavan, joka ei aina umpeudu. Kaikki nämä asiat yhdessä vaikuttavat siihen, ettei uhri kykene aloittamaan toipumista. Sitä vastoin trauma vain pahenee ajan myötä.