Poika joka osoitti meille, että lukeminen on lääkettä

23.4.2018 en Kuriositeetit 21 Jaetut
Rubén Darío Ávalos

Tämä artikkeli on pienimuotoinen kunnianosoitus Rubén Darío Ávalokselle, paraguaylaiselle pojalle, joka kuoli 12-vuotiaana Sevillassa harvinaiseen sairauteen jota kutsutaan histiosytoosiksi. Tämä pieni poika kirjoitti tarinoita ja luki Platonin kirjoituksia unohtaakseen sairautensa. Rubénin olemassaolo oli ihme, joka oli aina terveyden ammattilaisten ja Espanjan syöpäyhdistyksen vapaaehtoisten huulilla, jotka tukevat syöpää sairastavia lapsia ja heidän perheitään onkologian osastoilla. Hänen koko elämänsä oli todistus siitä, että lukeminen on lääkettä.

Rubén julkaisi neljä tarinakirjaa ja yhden historiallisen romaanin. Nämä kirjat ovat: Encuentros con Rubén, 2015 (suoraan suomennettuna ’Kohtaamiset Rubénin kanssa”), Sensación de pureza, 2015 (suoraan suomennettuna ’Puhtauden tunne”), Las cartas y otros cuentos impredecibles, 2016 (suoraan suomennettuna ’Kirjeet ja muut ennalta-arvaamattomat tarinat”), La medicina maestra, 2016 (suoraan suomennettuna ’Mestarilääke”), ja La Diadema, 2017 (suoraan suomennettuna ”Tiara”). Rubén Darío Ávalokselta puuttui ruumiilliset puolustuskeinot, mutta hän löysi suojansa kirjoista.

Nyt kun Rubén on kuollut, mielestäni meidän kaikkien tulisi tutustua hänen suurenmoiseen tarinaansa, etenkin muiden lasten ja nuorten aikuisten jotka kokevat jotain samankaltaista kuin hän. Rubén taisteli kaikkia vastoinkäymisiä vastaan, ja hän sai lohtua kirjojen lukemisesta, kirjoittamisesta ja innokkuudestaan oppia.

”Sen arvioiminen mitä me olemme, perustuu siihen mitä meillä on.”

-Vince Lombardi-

Rubén sairaalan käytävällä

Lapsi, jonka ei tarvinnut kasvaa isoksi ollakseen loistava

Vuonna 2015 tehdyssä haastattelussa Rubén puhui siitä, kuinka lukeminen pelasti hänet. Tässä haastattelussa hän selitti kuinka lukeminen ja kirjoittaminen toimivat hänelle turvana, jotta hän selviytyisi sairaudestaan. Johtuen hänen sairautensa myöhäisestä havaitsemisesta se muuttui krooniseksi, ja tästä syystä hän tarvitsi kemoterapiaa loppuelämänsä ajan.

Rubén uskoi, että lukeminen oli lääkettä. Kirjat, joita hän eniten rakasti, olivat Sadan vuoden yksinäisyys, Harmo ja minä – andalusialainen elegia, Pascual Duarten perhe, El Señor Presidente (suoraan suomennettuna ’’Herra presidentti”), Muodonmuutos, Aarresaari, Son of Man (suoraan suomennettuna ”Ihmisen poika”), Maailman ympäri 80 päivässä ja Maailmojen sota. Kuten näin laajasta kirjavalikoimasta voi huomata, hänen romaaneillaan ja tarinoillaan ei ollut mitään erikoista tyyliä. Jokainen hänen keksimänsä tarina on täysin erilainen.

Hän piti lukemisesta niin paljon siitä syystä, että hän pystyi kaivautumaan muihin maailmoihin. Näissä maailmoissa hän matkusti muihin paikkoihin ja aikoihin, oppi tuntemaan muita ihmisiä ja saamaan uusia ystäviä. Tämä rakas kirjailija kokosi tarinoita, joita hän oli kirjoittanut eri ikäisenä, aina kahden vuoden ikäisestä 12 vuoden ikään. Hänen ei tarvinnut kasvaa isoksi ollakseen loistava. Hänen sanojensa ja voimansa perintö pysyy hänen kirjoissaan.

”Sinun tämänhetkiset olosuhteesi eivät määrittele sitä, minne voit mennä; ne määrittelevät vain sen, mistä aloitat.”

-Nido Qubien-

Rubén sanoi että lukeminen on lääkettä

Lukeminen on lääkettä

Luodessaan tarinoidensa hahmot, Rubén löysi inspiraatiota ihmisistä joita hän tapasi. Hän tapasi näitä ihmisiä unissaan, lukemissaan kirjoissa, tai sitten yksinkertaisesti mielikuvituksessaan. Hän pyrki aina antamaan hahmoillensa hyvin määritellyn persoonallisuuden sekä tekemään heidän elämästään jonkinlaisen viestin. Tavallisesti hän esitti hahmojensa sekä hyveelliset että paheelliset puolet. Hän näytti kuinka meidän paheemme, jos me teemme töitä niiden eteen, voivat liittyä hyveisiimme. Hän ruokki rohkeiden ihmisten itsetuntoa, ja antoi heille päättäväisyyden elää tällä tavalla.

Hänen kirjoittamansa historiallinen romaani käsittelee eläinrääkkäystä ja kiusaamista. Hänen mieluisin työnsä oli La medicina maestraHän uskoi, että lukeminen oli lääkettä sielulleja tästä kirja saikin nimensä. Hän kirjoitti tämän kirjan tarinat eri ikävuosinaan ja niin jokainen ajatus tuli hänen mieleensä eri tavalla, iästään riippuen.

Rubén käytti julkaisuistaan saamia palkkioita maksaakseen osan asumisestaan Sevillassa, jossa hän sai hoitoa hänen sairauteensa. Hänen elämänfilosofiansa oli että hän näkisi aina positiivisen puolen kaikista asioista. Oli tilanne kuinka paha tahansa, meidän tehtävänämme on löytää sen positiiviset puolet ja olla kiitollisia siitä. Muista, lukeminen on lääkettä.

”Me nautimme lukea uutisia sankareistamme, samalla unohtaen että me itse olemme sankareita jollekulle muulle.”

-Helen Hayes-

UUTISIA VERKOSSA