Pitäisikö minun jäädä vai lähteä?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
Pitäisikö minun jäädä vai lähteä? Vain harvat elämän risteykset voivat saada ihmisen tuntemaan niin paljon epäilystä ja pelkoa. Tiedämme, että jääminen tarkoittaisi asioiden liian pitkälle viemistä, ja lähteminen taas tarkoittaisi että palaisimme todellisen itsemme luokse. Tämä nyrkkisääntö ei toimi kuitenkaan kaikissa tapauksissa. Joten mistä voi tietää, mikä on oikea päätös?
Kukapa ei haluaisi aina tehdä oikeita päätöksiä; olla erehtymätön, tarkka ja moitteeton jokaisella ottamallamme askeleella. Mutta valitettavasti kukaan ei astu tähän maailmaan mukanaan täydellisesti kalibroidun kompassin kanssa, joka johdattaa meitä elämässä. Mutta tämä onkin meidän todellinen suuruutemme, todellinen elämisen seikkailu – oman polkumme luominen, joka perustuu koetuksiin ja virheisiin.
Ainoa virhe, jonka voimme todellisuudessa tehdä, on se ettemme tee valintoja, se että annamme todennäköisyyksien johdattaa meitä, hyläten sen vähäisen hallintamme. Jos takerrumme pelkoomme, meistä tulee liikkumattomia, kuin ruostuneita laivoja karilla elämän rannikolla. Mutta ihmiset jotka uskaltavat tehdä valintoja kykenevät oppimaan niistä, mikä on kaikkein tärkeintä.
”On erittäin todennäköistä, että parhaat päätökset eivät ole mielen pohdintojen tulosta, vaan tunteiden tulosta.”
-Eduard Punset-
Jäädä vai lähteä – yhden valitseminen ei aina tarkoita toisesta luopumista
Ihmisiä painostetaan tekemään valintoja melkein jatkuvasti. Meidän on valittava auton ajamisen ja julkisen liikenteen välillä, teen ja kahvin välillä, kaverimme luokse jäämisen ja kotiin lähtemisen välillä, säästämisen ja halujemme tyydyttämisen välillä. Nämä latteat valinnat eivät yleisesti vaadi paljon ponnisteluja, sillä meillä ei ole oikeastaan mitään menetettävää.
Päätökset, joihin sisältyy enemmän tunteellista painoa, ovat niitä jotka saavat meidät hämmentymään. Pitäisikö meidän jättää kumppanimme vai ei, pitäisikö meidän irtisanoutua työstämme ja etsiä uusi, pitäisikö meidän muuttaa ulkomaille ja aloittaa uusi vaihe elämässä… Tällaiset valinnat saavat aikaan sen, mitä psykologit kutsuvat menetyksen vastenmielisyydeksi. Aivan kuin ne aktivoisivat sisällämme jonkin hälytyksen, varoittaen meitä lähestyvästä vaarasta, jota varten emme ole valmiita.
Joten kun kysymme itseltämme, ”pitäisikö minun jäädä vai lähteä,” on muutama mielessä pidettävä asia, jotka saattavat auttaa meitä:
- Valinnan tekeminen ei pitäisi olla synonyymi menetyksen tai eroamisen kanssa – sen pitäisi johtaa saavutukseen. Jos esimerkiksi jätämme työn joka teki meidät tyytyväiseksi, löytääksemme uuden, parempipalkkaisen mutta vähemmän henkilökohtaista tyydytystä tuovan työn, tämä johtaa todennäköisesti henkilökohtaiseen menetykseen.
- Seuraava esimerkki: jos päätämme antaa kumppanillemme uuden mahdollisuuden, päätämme jäädä ja venyttää mahdotonta parisuhdetta vielä pidemmälle, päätöksemme johtaa menetykseen, sillä satutamme itseämme. Emme saa unohtaa, että kiinni pitäminen voi olla paljon tuskallisempaa kuin irti päästäminen.
Siksi voi olla viisasta yrittää saada jokainen mahdollinen päätös käymään järkeen, ja suunnata itsemme sen mukaisesti. Joko jäämme tai lähdemme, sen on oltava sijoitus meihin itseemme ja oltava pyrkimys kohti omaa onneamme. Tämä on päätös jonka vain me itse voimme tehdä, sillä kukaan muu ei voi kävellä kengissämme tai tietää tarkalleen mitä me koemme. Useimmissa tapauksissa meillä itsellämme on paras tieto omista tarpeistamme.
Vastaus on sisällämme
Joskus ajattelemme tätä kysymystä niin paljon liikaa, että kaikki alkaa muuttua hämäräksi. Tämän seurauksena elämämme laatu laskee ja mikä pahinta, ahdistus ja epäilys alkavat ilmentyä fyysisinä oireina kuten:
- Unettomuutena.
- Ruoansulatusongelmina.
- Päänsärkynä.
- Särkyinä ja kipuina.
- Mielialan vaihteluina.
- Sydämentykytyksinä.
- Keskittymisvaikeuksina.
Kun mielemme ei voi rauhoittua, se alkaa olemaan epätahdissa kehomme kanssa, ja tämä johtaa fyysisten epätasapainojen kehitykseen. Tämä on selvä merkki siitä, että meillä on vakava ongelma selvitettävänä. Kohdataksemme tällaisen tilanteen parhaalla mahdollisella tavalla, tässä on muutamia ehdotuksia pohdittavaksi:
Hyvän päätöksen kaksi osatekijää
Olemme kaikki varmasti kuulleet sanottavan, että paras vastaus löytyy aina sisältämme. Sen löytäminen on rohkea itsetutkiskelun teko, joka voidaan suorittaa Thomas D’Zurillan ja Marvin Goldfriedin ongelmanratkaisumallilla. Tämä on yksinkertainen mutta inspiroiva teoria, joka edellyttää kahden merkittävän vaiheen seuraamista:
- Rohkean ja positiivisen asenteen omaksuminen. Kun kohtaamme ongelman, asenne on kaikki kaikessa. Palauta mieleesi, mitä sanoimme kaikkien tekojemme suuntaamista kohti henkilökohtaisia saavutuksia. Valinnan tekeminen ei tarkoita, että meidän on menetettävä yhtään mitään. Meidän onnellisuudellamme ja sisäisellä tasapainollamme pitäisi aina olla lisäarvoa ja selkeitä kannustimia.
- Elämän uudelleen muotoileminen. Aina tulee aikoja, jolloin meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muutettava itseämme, kirjoitettava tarinamme uusiksi, otettava askel eteenpäin kehittyäksemme, mutta oltava hieman vahvempia, uudempia ja melkein hehkuvia.
Joten kun kohtaamme tämän ikuisen kysymyksen, ”pitäisikö minun jäädä vai lähteä,” meidän on tiedettävä, että aina ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Voimme saada kaiken irti valinnastamme, jos prioriteettimme ovat meille selvät. Omien ponnistustemme avulla me voimme muokata todellisuudestamme tyydyttävämmän.
Loppujen lopuksi me itse valitsemme omat polkumme.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.