Pitäisikö meidän antaa anteeksi väärintekijälle tuskan voittamiseksi?

Anteeksiantaminen on joskus hyvin vaikeaa. Se tarkoittaa, että lähetämme viestin elämämme jatkumisesta kaikille niille jotka aiheuttivat meille tuskaa ja kärsimystä, huolimatta siitä mitä tapahtui. Se tarkoittaa tahtoa olla haaskaamatta arvokasta aikaamme ajatellen jotakuta joka ei ansaitse ajatuksiamme.

Totta kai anteeksiantamisella on voima vapauttaa meidät. Jos se on todellinen ja uskomme siihen, luovumme kaunasta sekä koston ja vihan janosta; tunteista, jotka niitä ruokkiessamme vain satuttavat meitä meidän tukemisemme sijaan.

On kuitenkin tärkeää olla sekoittamatta anteeksiantamista unohtamiseen. Jos joku on tehnyt meille suurta vahinkoa fyysisellä tai psyykkisellä tasolla, kuten seksuaalisen väärinkäytön tapauksessa, emme unohda sitä sillä mielemme on valmistautunut helpottamaan oppimistamme kokemustemme kautta.

Sellainen merkki pysyy sielussamme ikuisesti. On kuitenkin tärkeää että opimme elämään sen kanssa ja luomme itsellemme elämän joka on niin normaali ja toimiva kuin mahdollista, kaikesta huolimatta.

Mitä anteeksiantaminen on, ja mitä se ei ole?

Kuten olemme selittäneet, anteeksiantaminen on aikamme, olemisemme ja elämämme haaskaamisen lopettamista; jonkun sellaisen kärsimyksen lopettamista, jota on mahdotonta muuttaa. Se mitä tapahtui, tapahtui ja valitettavasti meillä ei ole kykyä poistaa tuota menneisyyden tuskallista tosiasiaa. Meillä on kuitenkin valta rakentaa nykyisyytemme ja tulevaisuutemme.

Anteeksiantaminen on sen ymmärtämistä että meillä on edelleen paljon aikaa edessämme jotta voisimme suorittaa uusia ja kiehtovia projekteja, tavata ihania, meille viisautta ja hyvinvointia tuovia ihmisiä, rakastua, matkustaa ja nauttia harrastuksistamme. Ja kukaan, ehdottomasti ei kukaan, voi katkaista siipiämme jos emme itse salli sitä ja anna heille sitä valtaa.

Anteeksiantaminen, omissa ajatuksissamme, koskee enemmän nykyhetkeä ja tulevaisuutta kuin menneisyyttä. Se on niistä asioista, jotka eivät ole enää käsissämme, johtuvien itkujen hylkäämistä ja niiden korvaamista jännityksellä siitä mitä on tulossa. Se ei ole mielemme jättämistä riipaisevien ja synkkien muistojen armoille vaan pikemminkin mielemme velvoittamista tulla juuri tähän hetkeen.

Mutta ole varuillasi! Anteeksiantaminen ei ole teeskentelemistä ikään kuin mitään ei tapahtunut, kuin se ei olisi mitään tärkeää; totta kai se on. Anteeksiantaminen on siis hyväksymistä mutta ei mukautumista. Meidän täytyy toimia, liikkua, yrittää saada väärintekijä maksamaan teoistaan ja asettaa seurauksia heidän teoilleen.

Anteeksiantaminen ei ole kaiken unohtamista yhdessä yössä; se on mahdotonta. Sinulla on tunteita ja sen haavan vuotaminen on saatava loppumaan jotta se voisi parantua. On hyödyllistä mennä terapiaan, saada joku kuuntelemaan sinua, ymmärtämään miltä sinusta tuntuu ja ilmaisemaan itseäsi. Ajan myötä haavat paranevat…

Suru johdattaa meidät anteeksiantoon

Anteeksiantaminen on totta kai vaikea teko jos puhumme esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä jonka myötä itsetuntomme on luhistunut, pelko musertaa meidät ja epätoivo ympäröi olemuksemme. Ja tämä on tavallista, joten on tärkeää tietää että voimme antaa anteeksi vasta kun olemme käsitelleet surumme.

Jos tunteita on olemassa, ne ovat peräisin jostain syystä. Luonto ei ole luonut tiettyjä asioita sattumanvaraisesti. Negatiiviset mutta terveelliset tunteet kuten suru auttavat meitä sopeutumaan siihen mitä meille on tapahtunut ja ilmaisemaan tuskamme. Kun tämä prosessi on valmis, voimme antaa anteeksi ja vallata elämämme takaisin tai luoda jopa muutoksen ja tehdä elämästämme vielä paremman.

Päästäksesi yli tuskasta, ensimmäinen asia joka sinun täytyy tietää on että on normaalia tuntea surua, suuttua maailmalle ja pyöritellä negatiivisia ajatuksia mielessäsi, joten älä tuomitse itseäsi siitä. Kyse on haavasta joka vuotaa juuri nyt.

Kuljet erilaisten vaiheiden läpi: kieltäminen, viha, masennus, hyväksyminen. Älä huoli, vaan koe ne osana henkistä paranemistasi joka sinun täytyy käydä läpi. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen, päästyämme tapahtuneen hyväksymiseen asti, voimme ryhtyä toimiin voidaksemme antaa anteeksi niille jotka satuttivat meitä.

Tehdäksesi niin sinun täytyy ymmärtää että ihmiset jotka tekevät väärin eivät ole pahoja, vaan pikemminkin sairaita tai hämmentyneitä ihmisiä.

Sinulla on pitkä elämä edessäsi lukemattomien, vielä tulossa olevien hyvien asioiden kanssa, joten ei kannata pysyä tarrautuneena menneisyyteen tarpeettoman pitkään.

Sinulla on sitkeyttä pysyä pinnalla kokemistasi vastoinkäymisistä huolimatta. Anna tuon voiman tulla esiin ja jatka elämääsi niin normaalisti kuin mahdollista; vähitellen, mutta silti lopettamatta tai hylkäämättä projektejasi ja unelmiasi.

Loppujen lopuksi huomaat että vain anteeksiantaminen voi vapauttaa sinut.