Pinokkio ja koulutuksen merkitys

5.3.2018 en Elokuvat 15 Jaetut
pinokkiolla on omena kädessään

Pinokkio on päähenkilö Carlo Collodin kirjoittamassa saturomaanissa Pinokkion seikkailut. Sekä lapset että aikuiset rakastavat Pinokkiota Disney-elokuvassa. Vaikka siitä on tehty muitakin versioita teatterissa, elokuvissa ja televisiossa, kuvittelemme useimmiten Pinokkion siksi puiseksi pojaksi, jonka nenä kasvaa joka kerta hänen valehdellessaan. Tässä tarinassa on kuitenkin kyse muustakin kuin lasten valehtelusta.

Keskitytään nyt Disney-versioon, sillä se on parhaiten tunnettu, huolimatta siitä miten erilainen se on alkuperäiseen Pinokkioon verrattuna. Se sai ensi-iltansa vuonna 1940 ja on edelleen hyvä esimerkki lasten koulutuksen tärkeydestä. Mutta koska maailma on muuttunut paljon sitten vuoden 1940, on tärkeää tarkastella tarinaa oikeassa kontekstissa. Yritämme kuvitella, millaista elämä oli tuolloin, ja päivittää sitten tämän rakastetun hahmon nykyaikaan.

Pinokkio ja muut tarinat

Elokuvan alussa näkyviin ilmestyy kolme kirjaa: Liisa ihmemaassa, Peter Pan ja Pinokkio. Samu Sirkka avaa tämän viimeisen kirjan, ja tarina alkaa. Tämä viittaus muihin teoksiin on mielenkiintoinen, sillä Disney teki niistä animoidut versiot vuosikymmentä myöhemmin.

Jos vertaamme näitä teoksia keskenään, näemme niissä erilaisia yhteneväisyyksiä:

  • Päähenkilöt ovat lapsia, jotka eivät halua kasvaa isoiksi tai joilla on vaikeuksia saavuttaa aikuisuus.
  • Niissä on moraalisia opetuksia siitä mikä on oikein ja väärin.
  • Niissä on eläimiä, joilla on ihmisten ominaisuuksia ja keskeinen rooli tarinassa.
  • Lapset näissä teoksissa kyselevät paljon kysymyksiä; he ovat uteliaita.
  • Kaikki kolme teosta kritisoivat yhteiskunnan tiettyjä puolia, erityisesti koulutukseen liittyviä.

Jokaista kolmea teosta voisi analysoida hyvin syvällisesti, mutta tänään keskitymme Pinokkioon ja joihinkin sen tärkeimpiin puoliin.

pinokkiota tehdään

Pinokkion, puisen pojan, syntymä

Pinokkio on Geppetton, rehellisen, ahkeran ja hyväsydämisen miehen, kaivertama puunukke. Geppettossa on heti alusta asti havaittavissa isällisiä vaistoja, ja tämä näkyy tavassa, jolla hän hoitaa lemmikkejään Figaro-kissaa ja Cleo-kalaa. Hän kohtelee heitä osana perhettä. Hän on luonut kodin niiden kanssa ja käyttäytyy kuin isä.

Mutta hän kaipaa oikeaa lasta ja toivoo Pinokkion heräävän henkiin. Sininen haltiatar vastaa tämän toiveen täyttämisestä ja elämän antamisesta Pinokkiolle. Eikä ole mitään sattumaa, että nuken rakentamiseksi valittu materiaali on puu, sillä siihen liittyy suurta symboliikkaa. Itse asiassa joissakin mytologioissa luominen on selitetty puisen ihmisen idealla. Pinokkio tulee olemaan puinen poika, kunnes hän osoittaa olevansa valmis muuttumaan oikeaksi pojaksi.

Haltiatar antaa Samu Sirkalle tehtäväksi toimia Pinokkion omanatuntona ja oppaana elämässä. Tämä on tärkeää, sillä monissa kulttuureissa sirkka nähdään hyvän onnen ja viisauden tuojana. Sininen haltiatar symboloi Pinokkion äidin roolia: antaahan hän Pinokkiolle elämän ja ilmestyy aina niinä hetkinä, jolloin Pinokkio tarvitsee häntä eniten.

”Mikä on omatunto? Minäpä kerron. Omatunto on se heikko sisäinen ääni, jota kukaan ei kuule, siksi maailma on niin paha.”

-Samu Sirkka-

Elämän tie

Suuria ongelmia nousee esiin silloin, kun Pinokkion on erotettava hyvä pahasta ja opittava voittamaan houkutus. Samu Sirkka yrittää auttaa häntä, mutta epäonnistuu monta kertaa. Omatunto on se sisäinen ääni, joka meillä kaikilla on. Se on jotakin pientä, yhtä pientä kuin Samu Sirkka, ja joskus vaikea kuulla.

Yhtenä aamuna Pinokkio lähtee kotoa mennäkseen kouluun. Tämä risteys on metafora elämänpolulle, jolla törmäämme esteisiin pyrkimyksissämme tehdä hyvää. Ja tältä polulta on usein helppo poiketa. Pinokkio ei ole hyvä eikä paha, mutta hänen on opittava ja saatava viisautta, jotta hän voisi jatkaa oikealla polulla.

Hänen viattomuutensa ja tietämättömyytensä takia hän törmää ongelmiin, jotka haastavat häntä. Matkallaan hän tapaa kaksi huijaria: ketun, joka tunnetaan nimellä Rehti Repo, ja tämän ystäväkissan, Kimi Keppostimen. Näiden hahmojen valinta ei ole sattumaa: on tavallista yhdistää ketut viekkauteen ja kissat petokseen.

Molemmat hahmot ovat oppimattomia: he eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa, ja he ovat ahneita ja käyttävät hyväkseen Pinokkion viattomuutta. He ovat antaneet periksi houkutukselle olla huijareita ja saada hyötyä antamatta itse mitään.

”Miksi näyttelijä haluaa omatunnon?”

-Samu Sirkka-

Pinokkio toimii nukkena Strombolille. Hän tanssii ja laulaa, liikkuu ilman naruja. Tässä näemme nuken ironian ja metaforan: nukke ei liiku itsestään, se tarvitsee naruja ja jonkun vetämään niistä. Pinokkio ei tarvitse naruja ja on näin ollen vapaa. Mutta pian hän huomaa, että elämä on hyvin erilaista.

Koulutus säästää sinut petokselta, lukutaidottomuus tekee sinusta haavoittuvaisen.
Jaa

pinokkio ja koulutus

Oppiminen ja vapautus

Kun Pinokkio vapautuu Strombolilta, hän ajautuu takaisin Rehti Revon ansaan. Rehti Repo antaa hänelle pataässän ja saa hänet uskomaan, että se on lippu huvitusten saarelle. Huvitusten saarella kaikki näyttää upealta. Lapset voivat leikkiä, polttaa tupakkaa, juoda, olla väkivaltaisia… Siellä ei ole lakeja ja lapset ovat vapaita.

Mutta heidät on petetty ja heidän ”hauskanpitonsa” muuttaa heidät lopulta aaseiksi. Aaseja käytetään raskaisiin töihin. Täten koulutuksen puute johtaa orjuuteen.

Lopulta Pinokkiolle selviää, että Geppetto oli lähtenyt ulos etsimään häntä ja päätynyt valaan nielaisemaksi. Huolestuneena Pinokkio päättää korjata virheensä ja lähtee pelastamaan isäänsä. Poispääsy valaan vatsasta on symboli vapautumiselle, vastoinkäymisten voittamiselle ja tiedon ovien avaamiselle.

Valheet

Toisaalta tämä elokuva korostaa myös valehtelun ongelmaa. Näemme Pinokkion valehtelevan itselleen. Hän tekee niin, kun Sininen haltiatar kysyy häneltä, miksei hän ole mennyt kouluun. Pinokkio tietää tehneensä jotain väärin ja suojelee vaistonvaraisesti itseään. Valehtelu on puolustusmekanismi.

Se ei ole ennalta harkittu valhe, eikä kovin huolellisesti suunniteltu, vaan pikemmin lennossa improvisoitu, aivan kuten lapset valehtelevat välttääkseen rangaistuksen tietäessään tehneensä jotain väärin. Tällaiset valheet on tavallisia neljä- tai viisivuotiailla lapsilla, vaikkakin käytös voi jäädä päälle. On olemassa jopa Pinokkio-syndrooma.

pinokkion nenä kasvaa

Kouluttautuminen tarkoittaa vapautta

On tärkeää katsoa elokuvaa sen ajan linssin läpi, jolloin se tehtiin. Silloin lukutaidottomuus oli vielä suuri ongelma länsimaissa. Lisäksi sekä koulutusjärjestelmää että perhemallia kontrolloivat tuolloin yhä hyvin paljon tietyt ajattelutavat — monissa tapauksissa järkkymättömät ja joustamattomat. Joissakin yhteiskunnan sopukoissa ne ovat edelleen läsnä, mutta monissa muissa ne ovat muuttuneet.

Pinokkion meille jättämä viesti on selkeä: koulutus vapauttaa meidät. Tieto johtaa meidät hyviin päätöksiin ja estää meitä lankeamasta petokseen. Näin ollen on meidän vastuumme, tulevien sukupolvien kouluttajina, kasvattaa lapset niin, että he voivat olla vapaita, oppia ajattelemaan kriittisesti ja tehdä itsenäisesti hyviä päätöksiä.

Emmekä puhu vain koulutuksesta akateemisessa mielessä (lahjakkuudesta matematiikassa, kielissä tai liikunnassa), vaan myös koulutuksesta siinä mielessä, että ihmisellä on kyky järkeillä, ajatella, analysoida ja olla kriittinen. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. On meidän velvollisuutemme, ja samalla etuoikeutemme, pitää heistä huolta. Opettajilla koulussa on hyvin tärkeä rooli, mutta niin on myös ”opettajilla” kotona.

”Koulutuksen ensimmäinen tehtävä on ravistella elämää, mutta antaa sen kehittyä vapaasti.”

-Maria Montessori-

UUTISIA VERKOSSA