Pikku keisari -oireyhtymä: lapsityrannit
Yllätymme aina vain enemmän ja enemmän lasten tavoista kohdella vanhempiaan: kunnioituksen puute, loukkaukset, äänen korottaminen… nämä ovat vain muutamia asioita. Tietynlainen auktoriteetti on hiljalleen siirtymässä vanhemmilta lapsille.
Vaikuttaa siltä, että roolit ovat muuttuneet. Vanhemmat eivät enää aseta normeja ja määrää rangaistuksia; sen sijaan lapsilla on kaikki auktoriteetti.
“Lapsen kasvattaminen ei ole sitä, että opetamme hänelle sen mitä hän ei tiedä. Kasvattaminen on sitä, että teemme hänestä jonkun sellaisen, joka ei vielä ole olemassa.”
Mitä tapahtui? Mikä on muuttunut? Vanhemmat kauhistuivat, kun “selkäsaunoja” ja “tukistamista” alettiin pitää pahoinpitelynä. Ja niinpä lapset näkivät tehokkaan tavan manipuloida vanhempiaan.
Tämä ei todellakaan ole hyväksi lapsillemme, jotka kasvavat suhtautuen vihamielisesti omaan perheeseensä, täynnä autoritaarista uskoa, joka ennemmin tai myöhemmin tulee kostautumaan heille.
Autoritäärisen lapsen mieli
Pikku keisari -oireyhtymä on varsin mielenkiintoinen. Siitä kärsivä lapsi valitsee aina itse ruokansa, määrää mitä muut joutuvat tekemään, mihin mennä, missä perhe lomailee, mitä televisiosta voidaan katsoa… Lyhyesti, hän määrää ja valtuuttaa kaiken itselleen sekä muille.
Miksi tällaista tapahtuu? Koska näillä lapsilla on huonosti kehittynyt empatiakyky. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät he kykene kokemaan sellaisia tunteita, joita tarvitaan asettaessamme itsemme hetkeksi toisen saappaisiin.
Jos emme tottele vahvan auktoriteetin omaavaa lasta, saamme osaksemme hänen kiukkunsa, joskus jopa aggression. Näin hänestä tulee enemmän kuin autoritäärinen lapsi: hän muuttuu diktaattoriksi. On erittäin helppoa huomata jos lapsella on pikku keisari -oireyhtymä:
- Hänellä on itsekeskeinen persoonallisuus.
- Huono turhautumisen sietokyky.
- Hän ei tiedä kuinka hallita tunteitaan.
- Hän ei siedä vaatimustensa täyttämättä jättämistä.
- Hän tietää toisten heikkoudet.
- Hän ovat mestari manipuloimaan muita psykologisesti.
Kun tunnistamme kaiken tämän, saatamme ihmetellä miksi emme tee mitään asian ratkaisemiseksi, etenkin kun näemme tilanteen ulkopuolelta. On monia televisiosarjoja, jotka esittelevät tätä kauhistuttavaa käytöstä. Miksi me vanhempina emme tee mitään? Me olemme peloissamme, mutta ennen kaikkea, koska olemme sallineet omien lapsiemme dominoida meitä.
Kasvatuksen tärkeys
Vielä tuntemattomasta syystä on olemassa vanhempia, jotka harjoittavat passiivista ja melko rentoa kasvatusta, mikä rohkaisee tällaisia lapsia muuttumaan autoritäärisiksi ennemmin tai myöhemmin. Tämä ei ainoastaan aiheuta ongelmia kotona, mutta myös koulussa. Kuinka opettajat selviävät tällaisten autoritääristen lasten kanssa?
Nämä lapset eivät tiedä mitä kunnioitus tai anteeksianto on… he eivät tiedosta omaa paikkaansa. Siksi he muuttuvat haastaviksi ihmisiksi, joilla ei ole muuta tavoitetta elämässään kuin käskyttää toisia. Vanhemmat ovat kasvattaneet lapsiaan passiivisesti, ottamatta huomioon kasvatuksen seurauksia, jotka alkavat ilmetä ennemmin tai myöhemmin.
Tiedämme, että kasvatus on hankala ja monimutkainen tehtävä, joka vaatii paljon energiaa ja työtä. Mutta kun päätämme hankkia lapsia, tämä on yksi ensimmäisistä asioista, joka meidän tulee hyväksyä. Me otamme vastuun heidän kasvatuksestaan, jostakin, joka väistämättä vaatii vaivaa.
Kun lapset ovat vielä lapsia, uskomme että meillä on vielä rutkasti aikaa ratkaista tilanne. Ongelmana on se, että nuoruus alkaa ottaa valtansa ja me löydämme itsemme ristiriitaisten toimien ansasta, jotka voivat aiheuttaa aggressiivisuutta.
Siksi on niin tärkeää, että myös vanhemmat näkevät vaivaa, jotta lapsemme oppivat vaivannäön merkityksen ja oppivat olemaan vastuullisia ja kunnioittamaan toisia.
Rajat ovat välttämättömiä. Kasvatamme ihmisiä, joista meidän tulisi olla ylpeitä ja joiden tulisi elää yhdessä tässä maailmassa. Jos emme välitä, emme myöskään voi odottaa muutosta. Autoritääriset lapset tulevat putoamaan kasvoilleen monia kertoja ennen kuin he oppivat. He eivät kuitenkaan koskaan tule ymmärtämään miksi kukaan ei antanut heille auttavaa kättä jo alussa, heidän ollessaan lapsia.