Pelkurina olemisen taito

· 26.4.2018

Tunnetko sinä jonkun jota voitaisiin kutsua pelkuriksi? Mistä syistä kuvailisit häntä sillä tavalla? Pystytkö perustelemaan tämän luulon? Töissä, perheessämme tai kaveriryhmässämme… meillä kaikilla on joku meille läheinen, jonka voimme nimetä pelkuriksi. Pelkuruus on yksi ihmisyyden perusominaisuuksista. Samalla kun se usein tuomitaan ja leimataan, unohdamme että tietyissä tapauksissa se on meille hyvin mukautuva strategia.

Me kaikki voimme varmasti katsoa taaksepäin elämässämme ja löytää useita tilanteita joissa tunsimme epäilystä. Saatamme miettiä mikä lopputulos olisi ollut jos olisimme toimineet eri tavalla noissa tilanteissa. Ehkä kun näitä tilanteita analysoi, voimme nähdä että pelkuruus oli monien näiden epäilysten takana.

Pelkuruus kulkee käsi kädessä pelon ja konformismin kanssa. Ne ovat erottamattomat. Jos sen takana ei ole pelkoa, ei se ole pelkuruutta; se on ehkä vain mukavuuden halua, mutta ei pelkuruutta. Voit olla pelkuri monella tapaa: henkisellä tasolla, käyttäytymisen tasolla tai jopa kognitiivisella tasolla.

”Pelkurit ovat niitä, jotka menevät sääntöjen alle suojaan.”

-Jean Paul Sartre-

Mikä tekee pelkurin?

On monia tapoja näyttää pelkuruutta. Kaikista ilmeisin heijastuu käytöksestä. Sen takana mitä tunnemme tai ajattelemme on hetkiä, jolloin tilanne vaatii meitä toimimaan, mutta me emme toimi. Se on heijastusta ”reagoimattomuudesta”, halvauksesta, epävarmuudesta… voimme yrittää muodostaa tuhansia perusteluita. Tämä on kaikista tunnetuin ja näkyvin pelkuruuden muoto. Voimme tunnistaa sen helposti muissa ja jopa itsessämme. Niinä hetkinä kun emme sano ”rakastan sinua”, ”jätä minut rauhaan” tai ”ei, se on sinun työsi, tee se itse”… 

nainen ja mies keskustelevat

Kuinka monesti olemme jättäneet huomioimatta surulliset ajatukset sen sijaan että kohtaisimme ne? Voimme myös olla pelkureita ajatuksen tasolla. Ehkä on olemassa ajatus, tilanne tai jopa muisto joka häiritsee tai pelottaa meitä. Sen sijaan että käyttäisimme aikaa sen prosessoimiseen, yritämme sivuuttaa sen vaikka me tiedämmekin, että se on kipua vatsassamme ja painetta rinnassamme. Kun toiset tuovat sen esille, me välttelemme, muutamme aihetta tai näytämme pakotettua välinpitämättömyyttä.

”Pelkuri on ihminen, jonka suojeluvaisto toimii yhä normaalisti.”

-Ambrose Bierce-

Lopuksi on olemassa myös henkinen pelkuri. Hän päättää olla tuntematta, jotta hän ei kärsisi. Hän kokee tunteet monimutkaisina ja hänen ratkaisunsa on juosta niitä karkuun. Toiset eivät välttämättä ymmärrä häntä, mutta hänellä joka pakenee pelosta, surusta, rakkaudesta tai vihasta, on omat syynsä siihen. Se voi johtua vaikeista, menneistä ihmissuhteista, lapsuuden traumasta, joka on tehnyt empatian ilmaisemisesta vaikeaa, tai jopa pahoista aikuisiän kokemuksista, jotka saavat tuntemaan pelkoa hallinnan menettämisestä.

Miksi me käyttäydymme tällä tavalla?

Olimme sitten itse pelkureita tai joku jonka tunnemme, voi pelkuruuden tunne johtaa ymmärtämättömyyteen, pettymykseen tai jopa vihaan. Miksi me toimimme pelkurin lailla? Molemmille, sekä rohkeille että pelkureille, on sama vastaus. Suuri osa meidän rohkeudestamme liittyy taitojemme ja henkilökohtaisen oppimisen lukumäärään ja laatuun.

”On selvää, että on vain kahden tyyppisiä pelkureita: niitä jotka pakenevat taaksepäin, ja niitä jotka pakenevat eteenpäin.”

Ernesto Mallo-

onko nainen pelkuri vai miksi suuri käsi kaappaa hänet

Pelko on kaikkien jakama tunne. Pelkuruus on kuitenkin asenne – asema, jonka omaksumme kohdatessamme pelkoa. Pelon kohdatessa voi edelleen toimia, se on loogista ja inhimillistä. Apuvälineet, jotka olemme poimineet tunteitamme hallitaksemme ja vastataksemme tasapainoisella tavalla, voivat auttaa meitä. Voimme käyttää strategioita ongelmien ratkaisemiseksi, vaihtoehtojen luomiseksi sekä käytöksemme opastamiseksi tavalla tai toisella.

Kaiken kaikkiaan pelkuruus on piirre joka meidän kaikkien pitää käsitellä, oli se sitten meissä itsessämme tai muissa ihmisissä. Meillä menisi hyvin, jos luottaisimme empatiaan ja yrittäisimme ymmärtää (mutta ei välttämättä tukea) motiiveja, jotka ovat yllyttäneet pelkuruuteen. Jos taustalla on pelkoa, kehitä keinot oppia, kuunnella muita, pohtia, jakaa pelkoja ja opettaa itsesi pääsemään niiden yli.

Työelämässä, henkilökohtaisissa ihmissuhteissa tai jopa aktiviteeteissa jotka kauhistuttavat sinua… taistele pelkuruutta vastaan. Muista että asiat eivät ole mustavalkoisia, kaikki tai ei mitään. Kaikessa on askeleita, ja askel askeleelta voimme jättää pelkurimaiset ajatukset, teot ja tunteet taaksemme.