Patologinen ahdistuneisuus saa meidät näkemään maailman eri tavalla

On aina tärkeää selventää, että ahdistuneisuuden muotoja on periaatteessa kaksi. Yksi niistä on mukautuvaa ahdistuneisuutta, ja sen tehtävänä on valmistaa meitä kohtaamaan vaara tai uhkaava tilanne. Toisin sanoen se on vaistomainen reaktio ja järkevä vastaus, joka auttaa suojaamaan meitä mahdolliselta riskiltä.

Toisenlainen ahdistus on psykologista tai patologista. Patologinen ahdistuneisuus nousee esille myös sellaisissa tilanteissa, joissa todellista riskiä ei olekaan. Ehkä on tarkempaa sanoa, että se syntyy kuvitteellisten tai liioiteltujen uhkien edessä, jotka ovat lähes aina määrittelemättömiä. Aivan kuin vaara olisi olemassa, mutta ei voida määrittää missä se on tai mikä se on.

Ahdistuneisuutta ilmaistaan monin tavoin. Yhteistä näille ilmenemismuodoille on se, että pelko tai pelon tunne on täysin liioiteltua. Joskus se johtaa jatkuvaan märehtimiseen ja negatiivisten ajatusten vyöryyn. Toisinaan se päätyy paniikkikohtauksen syntyyn tai sulkeutumiseen ja muusta maailmasta eristäytymiseen.

“Pelko terävöittää aisteja. Ahdistus lamauttaa ne.”

-Kurt Goldstein-

Patologinen ahdistuneisuus ja kognitiivinen vääristymä

Patologisessa ahdistuneisuudessa esiintyy kognitiivista vääristymää tai muuttunutta käsitystä maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että huomiota kohdistetaan tai kiinnitetään vain siihen tietoon, joka selittää tai saattaa selittää uhan tunnetta. Samalla tapaa nämä tiedot tulkitaan väärällä tavalla ja ahdistuneessa mielessä juuri tällaiset asiat on aina helpompi muistaa.

Joku, joka esimerkiksi on huolissaan suhteestaan muihin ihmisiin, näkee muissa vain tiettyjä piirteitä. Hän voi esimerkiksi kiinnittää muissa ihmisissä tarkkaa huomiota kaikkiin niihin hylkäämiseen viittaaviin eleisiin, vaikka ne olisivat täysin minimaalisia. Hiljaisuus voidaan tulkita merkiksi siitä, että muut eivät pidä hänestä tai että he eivät halua puhua hänelle. Ahdistunut mieli ei anna arvoa, hyväksyntää tai kiinnostusta osoittaville merkeille, elleivät ne ole poikkeuksellisen näkyviä.

Jos patologinen ahdistuneisuus on epämääräisempää, joku, joka kärsii siitä, saattaa nähdä “kohtalokkaita merkkejä” esimerkiksi missä tahansa luonnonilmiössä. Hyvin värikäs auringonnousu voi johtaa tunteeseen siitä, että “jotain tapahtuu”. Liian kirkas kuu puolestaan voi synnyttää ahdistuneen mielessä pelkoa ilman, että ihminen kuitenkaan tietäisi miksi.

Neljän tekijän teoria

Englantilainen Lontoon yliopiston emeritusprofessori ja psykologi Michael Eysenck on luonut aiheesta käsitteellisen teorian nimeltä “Neljän tekijän teoria”. Sen tehtävänä on määritellä tärkeimmät polut, joita ahdistunut mieli käy läpi oman käsityksensä perusteella. Jokainen näistä poluista liittyy kognitiiviseen vääristymään. Nämä neljä tekijää ovat:

• Vääristynyt käsitys tietystä ärsykkeestä. Näin tapahtuu, kun patologinen ahdistuneisuus kohdistuu erityisesti kohteeseen tai johonkin hyvin tarkkaan näkökohtaan todellisuudessa. Tämä johtaa niin sanottuihin fobioihin. Jos ahdistus liittyy omaan käyttäytymiseen, sitä kutsutaan sosiaaliseksi fobiaksi.
• Vääristynyt käsitys omasta kehosta ja sen fysiologisista reaktioista. Tämä ilmenee, kun organismista itsessään tulee taistelukenttä. Kehon toiminnot ja reaktiot mielletään vaaran merkiksi. Se johtaa puolestaan ahdistuneisuushäiriöön.
• Vääristynyt käsitys omista ajatuksista ja henkilökohtaisista ideoista. Tässä tapauksessa se, mitä pidetään riskinä tai uhkana, on se, mitä tapahtuu omassa mielessä. Tämä voi puolestaan johtaa pakko-oireisen häiriön syntyyn (OCD).
• Globaali vääristynyt käsitys. Tämä vastaa tapauksia, joissa ahdistuneisuus kohdistuu kaikkiin edellä mainittuihin tekijöihin: tiettyihin elementteihin, omaan käyttäytymiseen, omaan kehoon ja omaan mieleen. Kun näin tapahtuu, puhumme yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.

Jokainen näistä ahdistuneisuuden ilmenemismuodoista johtaa siihen, että ahdistunut mieli näkee todellisuuden täysin puolueellisesti. Niissä joko vastustetaan voimakkaasti tai niissä esiintyy jopa täyttä mahdottomuutta ottaa käyttöön tietoa, joka kyseenalaistaa vääristyneen todellisuuden pätevyyden ahdistuneen ihmisen mielessä.

Kognitiivisten vääristymien korjaaminen

Kaikkia ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa, jopa vaikeitakin tapauksia. Näiden oireiden voittamiseen tähtäävällä hoidolla pyritään auttamaan hoidossa olevaa potilasta oppimaan keskittämään huomionsa niihin näkökohtiin todellisuudessa, jotka he ovat aikaisemmin jättäneet taka-alalle.

On mahdollista oppia tuottamaan laajempia merkityksiä sille, mitä me näemme. Joskus tarvitsemme vain jonkun auttamaan meitä ymmärtämään, että sydämemme lyöminen kovaa ei tarkoita, että olisimme sydänpysähdyksen partaalla. Tai että on normaalia, että kaikki eivät aina pidä meistä, mutta se ei tarkoita, että he aikovat tehdä meille pahaa.

Kaikki ahdistuneisuuden muodot ovat tärkeitä. Itse asiassa silloin, kun ohitamme tai jätämme sen oireet huomiotta selviytyäksemme, taipumus ahdistuneisuuteen kasvaa ja tunkeutuu persoonallisuuteen. Avun hakeminen ajoissa on paras tapa käsitellä näitä mielentiloja, jotka aiheuttavat meille niin paljon kärsimystä.