Paras kosto on olla kostamatta: siirry eteenpäin ja ole onnellinen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 04 lokakuuta, 2024

Paras kosto on olla kostamatta. Paras kosto on hymyillä vihalle, tukahduttaa vihasi ja näyttää, että voit olla onnellinen. Koska ei ole parempaa strategiaa kuin rauhallisena toimiminen ja eteenpäin siirtyminen viisaasti vakaalla otteella ja rauhallisella sydämellä, tietäen että sinun ei tarvitse kantaa tuota taakkaa.

Kungfutse sanoi viisaasti, että ennen kuin aloitat koston tiellä, kaiva kaksi kuoppaa. Yksi sinulle ja toinen vastustajallesi. Mutta valitettavasti kosto vaikuttaa yhä “houkuttelevalta”.

“Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista.”

-Alexander Pope-

Käytimme sanaa “houkutteleva” syystä. Tiedämme sen olevan inhimillistä käytöstä. Itse asiassa kirjailijat ja elokuvatuottajat tietävät hyvin, että kosto kiehtoo meitä. Kosto on kuin lääkettä: se auttaa pieninä annoksina, mutta suurina määrinä käytettynä se voi tappaa meidät.

Edmond Dantès, Monte Criston kreivi, on suuri kirjallisuuden esimerkki. Hän opetti meille, että paras kosto tarjotaan kylmänä, kiireettömänä ja täydellisesti laskelmoituna. Agatha Christie sen sijaan esitteli meille monimutkaisen, yhtälailla väkivaltaisen juonen teoksessaan “Eikä yksikään pelastunut” opettaakseen meille, että pahalle pitäisi kostaa oikealla tavalla.

Kosto houkuttaa meitä ja toisinaan me jopa oikeutamme sen. Mitä sen takana olevat psykologiset käytännöt ovat?

Kosto, erittäin inhimillinen halu

Suurin osa meistä on jossakin vaiheessa elämäänsä tuntenut olevansa niin pahoillaan, satutettu ja loukkaantunut, että tuon katkeran, mutta melkein aina houkuttelevan hahmon varjo on käynyt läpi ajatustemme: kosto. Meidän moraalinen myötätuntomme poikkeaa muutamalla asteella ja pystymme kuvittelemaan tavat, joilla voimme antaa toisen maistaa omaa lääkettään.

Yhden asian tulisi kuitenkin olla selvää alusta lähtien ja josta psykologi Gordon E. Finley – rikollisen käyttäytymisen asiantuntija – meitä muistuttaa on se, että kostolla ei ole paljoakaan tekemistä moraalisuuden kanssa.

Kosto on mielijohde; se on vihan ja raivon tuote. Zurichin yliopiston professori Ernst Fehrin tutkimukset ovat esimerkiksi paljastaneet, että yli 40 % bisnesmaailmassa tehdyistä päätöksistä perustuvat siihen, että “kosto” kilpailijoita kohtaan on yritysten ainoa tavoite.

Samaa tapahtuu rikollisissa teoissa. Yli puolet niistä tehdään johonkuhun kohdistuvan kaunan kasaantuessa ja ilmeisellä halulla saavuttaa kosto. Se pakottaa meidät omaksumaan, että hyvää kostoa ei ole olemassa.

Näiden tulosten lisäksi tapahtuu jotakin häiritsevämpää, jotakin paljastavampaa: meistä tulee hyökkääjiä. Me oikeastaan pitkitämme meitä alunperin loukanneen henkilön moraalin puutetta.

Paras kosto on olla kostamatta

Olisi helppo sanoa, että paras kosto on olla kostamatta, koska moraalinen ja yleinen järki sanovat niin. Koska uskonnolliset, hengelliset ja filosofiset johtajat sanovat niin. Mutta katsotaan sitä nyt puhtaasti psykologisesta kulmasta.

Oletko koskaan esimerkiksi miettinyt, millaisia ominaispiirteitä on ihmisellä joka on hyvin kostonhaluinen? Tutkitaan tätä seuraavaksi.

Kostonhimoisten ihmisten ominaispiirteet:

• Huono tunteiden hallinta.
• Huono itsetuntemus.
• Usko siihen, että he tietävät mikä on ehdotonta ja maailmanlaajuista. Ne ovat laki ja oikeus, esimerkki siitä mitä jokaisen ihmisen pitäisi olla.
• Kaiken näkeminen musta-valkoisena. Joko sinä olet kanssani tai et ole. Asiat tehdään oikein tai ne tehdään väärin.
• Huono empatiakyky.
• Anteeksiantamattomuus ja unohtamattomuus, menneisyyteen ja kaunaan kahlittuna eläminen.

Kuten näemme tästä psykologisesta ja henkisestä viitekehyksestä, kostolla tai halulla kostaa ei ole hyvää puolta. Tämä mielijohde, tämä tarve, syö sinua ja poistaa hyvän harkintakyvyn. Se heittää täysin pois mahdollisuutesi tulla paremmaksi ihmiseksi ja nauttia elämästäsi.

Edmond Dantèsin koominen oikeus saattaa vetää meitä puoleensa. Sen alla ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin kärsimystä ja yksinäisyyttä. Pitäydymme johtopäätöksessämme: paras kosto on olla kostamatta. Itse asiassa eteenpäin siirtyminen ja muille näyttäminen että on onnellinen, on kaikista paras kosto.