Pahantekijät ajattelevat aina pahinta toisista

Kukaan ei ole petollisempi kuin mustasukkainen ihminen. Hän voi olla uskoton pelkästään halussa, toteuttamatta sitä kuitenkaan teoin. Mutta totuus on, että hänen mieleensä ei uskollisuuden käsite sovi, ja tästä syystä hän kyseenalaistaa kumppaniaan jopa silloin, kun siihen ei ole mitään syytä. Tämän tyyppisistä teoista ja ajatuskuvioista johtuen sanotaan, että pahantekijät ajattelevat aina pahinta toisista.

Tämä ulottuu muuhunkin kuin mustasukkaisuuteen. Pahantekijät arvostelevat kaikkia muita, mutta he itse asiassa projisoivat jotakin itsessään tai ainakin minäkuvassaan. Toisin sanoen, he näkevät toiset aivan kuin he katsoisivat peiliin. He huomaavat asioita ihmisissä, jotka ovat itse asiassa heissä itsessään. He “siirtävät” omat vahvuutensa tai heikkoutensa toisiin.

“Tapa, jolla kohtelemme itseämme, on myös tapa, jolla kohtelemme kaikkia muita.”

-Miguel Ruiz-

Kun sanomme, että pahantekijät ajattelevat aina pahinta toisista, puhumme itse asiassa tiedostamattomista puolustusmekanismeista. Mekanismia kutsutaan “projektioksi” eli “heijastamiseksi”. Siinä ihminen näkee muissa juuri sitä, mitä ei halua myöntää itsessään olevan.

Puolustusmekanismit

Puolustusmekanismit ovat enimmäkseen tiedostamattomia strategioita. Niiden tarkoituksena on suojella tietoista mieltä ajatuksilta tai tunteilta, joita pidämme epämiellyttävinä tai sietämättöminä. Se on aivan kuin ihmisillä olisi nappi, jota painetaan automaattisesti. Tuo nappi peittää kaiken sen, mitä emme halua nähdä. Näin ollen lakkaamme katsomasta sitä ollenkaan, vaikka se yhä on siellä.

Jokaisella meistä on puolustusmekanismimme. Jotkut niistä muodostuvat hyvin varhaisessa iässä, toiset paljon myöhemmin. Ne auttavat meitä ylläpitämään tiettyä tasapainoa, eivätkä ne ole hyviä tai pahoja itsessään. Jotkut ihmiset ovat tietoisempia käyttämistään puolustusmekanismeista, kun taas toisille niiden myöntäminen voi olla hyvin vaikeaa.

Projektio on yksi puolustusmekanismi. Se suojelee meitä epämukavuuden tunteelta, joka syntyy silloin kun meidän pitäisi hyväksyä ja ottaa vastuu sellaisista asioista itsessämme, jotka tietoisesti torjumme. Tahtomattamme heitämme nämä asiat pois ja “siirrämme” ne sitten toisiin ihmisiin. Tällä tavoin pahantekijät ajattelevat aina pahinta toisista.

Kuinka “pahantekijät” arvostelevat muita?

Tavalla tai toisella me kaikki jatkuvasti projisoimme jotakin. Näemme maailman omalla tavallamme. Luemme todellisuutta omalla erityisellä tavallamme, huolimatta siitä kuinka objektiivisia yritämme olla. Valitettavasti näemme tietyt puolet, mutta olemme sokeita joillekin toisille puolille. Korostamme joitakin yksityiskohtia muiden yli. Puhuessamme maailmasta puhumme itsestämme, suuressa määrin.

Tämä projektiomekanismi toimii eri tavoin. Tässä joitakin esimerkkejä:

• Affektiivinen projisointi. Sanomme, että joku vihaa meitä, vaikka todellisuudessa olemme itse niitä, jotka vihaavat heitä. Sama koskee rakkautta ja mitä tahansa muuta tunnetta.
• Tunneprojisointi. Sanomme, että kuu on “romanttinen” tai että meri on “hiljainen ja tyyni”. Itse asiassa kuu on aurinkokunnan taivaankappale, joka ei tunne. Sama koskee merta. Me vain itse näemme ne sillä tavalla, ja annamme niille jonkin sivumerkityksen.
• Tarpeen projisointi. Tätä on hieman vaikeampi havaita. Se tapahtuu silloin, kun joku esimerkiksi antaa kaikille tuntemilleen ihmisille neuvoja näiden pyytämättä. Todellisuudessa henkilö todennäköisesti etsii jotakuta opastamaan itseään.
• Persoonallisuuden piirteiden projisointi. Tämä tapahtuu, kun syytämme ihmisiä joistakin heidän teoistaan, mutta joita kuitenkin itsekin teemme. Tästä esimerkkinä on tupakoiva isä, jonka mielestä hänen lapsensa ovat “pahoja”, kun hän näkee näiden polttavan. Tämä on klassinen esimerkki pahantekijästä, joka ajattelee pahinta toisista.

Projisointi ei ole nähtävissä ainoastaan tällaisissa yksittäisissä esimerkeissä. Joskus jopa rakennamme varsinaisia teorioita, jotka ottavat huomioon vain tiettyjä näkökulmia. Näin tapahtui, kun egosentrinen ihmiskunta ei kyennyt hyväksymään, että Maa kiertää Auringon ympäri, eikä päinvastoin.

Tietoiseksi tuleminen omasta projisoinnista

Jos onnistut tulemaan tietoiseksi omasta projisoinnistasi, tunnet itsesi paremman kuin useimmat. Jos haluat tehdä tämän, paras tapa on ottaa hieman etäisyyttä ja yrittää tarkkailla itseään vilpittömästi. Tarkoituksena on havaita, mitä todella tunnet.

Kun huomaat spontaanisti arvostelevasi jotakuta, yritä pysähtyä hetkeksi. Tarkastele, mikä arvostelun sisältö on ja miltä se sinusta tuntuu. Arvioi, mitä syitä sinulla on arvostella henkilöä sillä tavalla. Yritä tulkita, mitä negatiivisia tunteita järkeilyysi liittyy.

On hyvin mahdollista, että tämä pieni harjoitus osoittaa sinulle kuinka projisoit. Alat ymmärtää sanontaa “pahantekijät ajattelevat aina pahinta toisista”. Löydät itsestäsi ne piirteet, jotka ovat sinusta niin sietämättömiä toisissa.