Onnellisuus palaa harvoin rikospaikalle
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas
Miksi päädyn aina toistamaan samat kuviot? Miksi tapaan aina samanlaisia ihmisiä? Ehkä teen tiedostamattomasti samat virheet kuin kaikki muutkin: etsin onnellisuutta uudestaan ja uudestaan sieltä, mihin sen viimeksi kadotin.
Kyse ei ole siitä, että onnellisuus välttelisi meitä. Kyse on siitä, että se harvemmin palaa rikospaikalle. Sen sijaan että näkisimme tämän ja astuisimme mukavuusalueeltamme ulos voidaksemme etsiä sitä eri ympäristöistä ja tilanteista, yritämme aina löytää sitä samasta paikasta.
On kuitenkin normaalia, että jatkamme itsemme pettämistä, että löydämme itsemme samankaltaisista tilanteista ja uskomme, että kyse on vain huonosta tuurista. Mutta tämä ei ole huonoa tuuria. Tämä on sokeutta. Sokeutta, joka estää meitä etsimästä uusia vaihtoehtoja, joka työntää meidät palaamaan paikkoihin joissa tiedämme loppujen olevan huonoja. Tiedämme siis ainakin lopputuloksen.
On olemassa pareja, jotka eroavat ja palaavat yhteen uudestaan ja uudestaan, jopa silloin, kun molemmat osapuolet tietävät ettei suhde toimi. Tämä on aivan kuin löisimme päätämme seinään toistuvasi.
Pelko saa meidät vaatimaan mahdottomia asioita
Muutoksen pelko. Kaikki ovat varmasti kuulleet tästä. Pelkäämme niin paljon jättää oman mukavuusalueemme, ja tämän lisäksi meillä on melkein pakkomielteinen tarve luoda niitä. Kun tunnemme olomme mukavaksi tietyn tilanteen kanssa, haluamme pysyä siinä. Koko ajatus siitä, että asiat voivat olla epämiellyttäviä tai ikäviä tarkoittaa sitä että suvaitsemme mitä tahansa, mikä sallii meidän pysyä omassa mukavuusalueellamme.
Mutta onnellisuuden kannalta mukavuusalueella pysyminen estää meitä löytämästä hyvinvointia ja tasapainoa. Näin on siitä syystä, että jatkamme palaamalla paikkaan, jonka onnellisuus jätti taaksensa, sen sijaan, että seuraisimme sitä.
Tämä estää meitä olemaan tietoisia siitä, että kaikki ne paikat joissa luulemme olevamme turvassa, piilottavatkin sisällään väkivaltaa, hyväksikäyttöä, epäkunnioitusta ja tuskallisia tilanteita, jotka aiheuttavat kärsimystä. Ne vangitsevat meidät pois kauan odotetulta onnellisuudelta. Jatkamme kuitenkin samojen virheiden toistamista ja palaamme aina samaan paikkaan.
Saman tilanteen uudelleen eläminen on tuskallista ja se voi saada meidät tuntemaan, että olemme uhreja. Teemme omat valintamme. Siksi voimme muuttaa periaatteessa mitä tahansa.
Joskus tämä tapahtuu siksi, että olemme tottuneet elämään tietyllä tavalla. Ehkä suvaitsemalla liikaa, koska ettemme aseta rajoja tai siksi, että annamme itsemme olla odotusten mukaansa tempaamia… Kaikki tämä saa meidät lankeamaan samaan ansaan uudestaan ja uudestaan. Kuinka voimme päästä tästä eroon? Joko avaamalla silmämme tai putoamalla pohjaan, voidaksemme nousta sieltä taas ylös.
Emme osaa päästää irti siitä, mikä ei tarjoa onnellisuutta
Mikä oikein saa meidät etsimään onnellisuutta sieltä, minne sen kadotimme? Tämä on kyvyttömyyttä päästää irti ja irtaannuttaa itsemme siitä, mikä meitä niin paljon satuttaa. Sen sijaan takerrumme siihen tiedostamattomasti.
Johtuuko tämä siitä, että pelkäämme olla yksin? Ehkä se johtuu siitä, että haluamme vain asettua. Pelkäämmekö, että muutos on liian myöhäistä? Nämä uskomukset ovat kieltämättä negatiivisia, ne estävät meitä päästämästä irti siitä mikä tekee meidät onnettomaksi. Mitä tapahtuu, kun yritämme päästää irti? Ahdistus ottaa meistä vallan.
Saattaa vaikuttaa siltä, että parannus tähän on pahempi kuin itse sairaus. Mutta tämä tunne ei kestä kauan ja sen seuraukset kieltämättä kannattavat, voidaksemme vapauttaa tuon raskaan lastin, jota olemme kantaneet liian kauan.
Hauskaa on se, että mielessämme etsimme tavallisesti jo valmiiksi kuljettuja polkuja, sillä tiedämme tämän polun kaikki mutkat, käännökset ja kuopat. Sillä ehkä aluksi kaikki oli kunnossa ja olimme todella onnellisia. Mutta kun kaikki sortuukin eteemme, katsomme nostalgisesti menneisyyteemme.
“Onnellisuus on päästää irti siitä ajatuksesta kuinka elämän pitäisi olla, ja sen juhlimista mitä elämä on.”
-Mandy Hale-
Suuri kysymys siis menee näin: kannattaako tämä? Aikamme tässä maailmassa on rajoitettua. Emme saisi tuhlata sitä tai katsoa merkkejä tai kipuamme läpi sormien. Kun jokin asia ei toimi, meidän on etsittävä uusia vaihtoehtoja tai vähintäänkin ajateltava asiat uusiksi, kun tiedämme varmaksi jotain, millä ei ole onnellista lopputulosta. Etsimmekö todellakin onnellisuutta, vai etsimmekö vain turvallista tietä elämässä?
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.