Onko olemassa kollektiivinen alitajunta?

Aloitetaan esimerkillä: kun olimme pieniä, opimme ajamaan pyörällä. Jonkun ajan kuluttua emme enää edes ajatelleet miten pitää tasapainomme ja polkea kaatumatta maahan. Aivomme ja lihaksemme olivat tallentaneet tiedon niin, että siitä tuli automaattista.

Asiantuntijat puhuvat kollektiivisesta alitajunnasta jonakin sellaisena, joka on “ihmisille synnynnäinen”, eräänlainen kokemuksellinen tallennustila, joka meillä kaikilla on, aivan kuin jonkinlainen “yleiskirjasto”. Ajatuksessa on jotakin kaunista. Sen mukaan kaikilla ihmisillä on sama perintö, jotakin joka pysyy aivojemme osassa kuin pieni runko. Vaikka emme muista sitä, se on siellä.

Kollektiivinen alitajunta ja unet

Carl Jung oli hän, joka pitkään psykiatriseen kokemukseensa perustuen loi tämän termin. Hänen mukaansa aivoissamme ja mielessämme on “arkkityyppejä”. Nämä ovat ihmiskunnan perusulottuvuuksia: rakkaus, pelko, rehellisyys, oleminen. Oleellisia ulottuvuuksia, jotka me kaikki tunnemme ja joista me kaikki kärsimme yhtä lailla. Jotakin synnynnäistä, jonka saamme syntyessämme ja jonka samanaikaisesti perimme vanhemmiltamme, jotka ovat puolestaan perineet sen omilta vanhemmiltaan.

Ja kysymys kuuluukin siis: miten pääsemme niihin käsiksi? Miten muistamme ne? Se on sama kuin muistelisimme miten ajaa pyörällä tai miten pysyä pinnalla kun uimme. Jungin mukaan pystymme saavuttamaan ne uniemme kautta. Näin ollen myös suuri osa hänen tutkimuksistaan keskittyi uniin. Paikkaan, jossa meillä on pääsy meillä kaikilla olevaan alitajuntaan.

Onko kollektiivinen alitajunta todella olemassa?

Hyväksyäksemme kollektiivisen alitajunnan olemassaolon, meidän pitäisi alkaa uskomaan, että elämä ja koko universumi ovat eläviä asioita. Samuel Butler esimerkiksi sanoi, että kaikki elämä on alitajuista muistoa väittämällä, että jopa atomeilla itsellään on se.

Kaikki tämä osoittaisi sen, että kun synnymme, saavumme tähän maailmaan jonkinlaisen perusmuistin kanssa. Sellaisen, jonka olemme geeniperimämme kautta perineet ihmisten alkuperästä asti. Se on jotakin, jota olemme kehittäneet useiden sukupolvien ajan, pitäen sen alitajuisesti muistissamme.

Me kaikki tunnemme samoja impulsseja: rakkautta, vihaa, raivoa, pelkoa. Ne ovat hyvin voimakkaita kehoomme asennettuja tunteita. Ja kehomme on jotakin sellaista, jonka me kaikki osaamme tunnistaa. On olemassa sellaisia pelkoja, joita monet tuntevat samalla tavalla: pimeän pelko, perustavanlaatuinen selviytymisvaisto, se, että emme kykene puolustamaan itseämme…

Jungin mukaan ihmisillä on usein hyvin samankaltaisia unia. Tilanteita, näkyjä ja kokemuksia, joita emme oikein osaa selittää, mutta jotka toistuvat usein eri ihmisissä ja eri kulttuureissa.

Ehkäpä kyseessä ei ole muuta kuin psykiatrin kauhukuva tai ehkäpä on totta, että me kaikki jaamme yhteisen “viisauden kirjaston”. Oletko sinä samaa mieltä?