Onko meidät ohjelmoitu rakastamaan?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 27 heinäkuuta, 2023

Sanotaan, että rakkaus saa meidät käyttäytymään kuin hölmöt. Joskus todellakin rakastumme ihmiseen, johon meidän ei pitäisi rakastua. Tai meillä on rakkaussuhteita, jotka kestävät vain hetken. Ja joskus joudumme onnettoman rakkauden tuskalliseen ansaan. Jotkut ihmiset tuntevat itsensä niin uupuneiksi lukuisista pettymyksistään, haavoistaan ja takaiskuistaan, että he vannovat, etteivät enää koskaan rakastu, ja sulkevat sydämensä ovet ikuisiksi ajoiksi.

On kuitenkin selvää, että rakkaus kukoistaa aivoissa. Sellaisenaan sillä on sosiobiologinen tarkoitus. Emmekä puhu vain lisääntymistarkoituksista edistääksemme lajimme jatkuvuutta. Itse asiassa kiintymys ilmenee monin tavoin, ei vain pariskunnan välisen klassisen intohimon siteen kautta.

Rakastaa on verbi, jota taivutamme eniten koko olemassaolomme ajan ja mitä erilaisimmilla tavoilla. Jos tunnemme tämän syvän, rikastuttavan ja terveen tunteen, se johtuu useista syistä, jotka kannattaa ymmärtää.

Meidät on ohjelmoitu rakentamaan kiintymyssuhteita muiden ihmisten kanssa. Ne takaavat selviytymisemme ja hyvinvointimme.

Meidät on ohjelmoitu rakastamaan

Rakkauden mekanismien ymmärtäminen aivoissa antaa meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin itseämme lajina. Se esimerkiksi auttaa meitä ymmärtämään, miksi tunnemme olevamme niin täynnä energiaa, kun olemme ihastuneet, miksi pettäminen sattuu niin paljon, tai miksi kasvaminen toimintahäiriöisessä ja välinpitämättömässä perheessä voi vaikuttaa mielenterveyteemme.

Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen (joko kumppanin, ystävien tai perheen taholta) on biologinen tarve, kuten nälkä tai jano. Selviytymisen tarve ylittää kylläkin yhteyden tarpeen, eli hengissä pysyminen ja olemassaolon säilyttäminen on yleensä ihmisaivojen päätavoite.

Stephanie Cacioppo, käyttäytymistieteisiin erikoistunut psykiatri, kirjoitti kirjan Wired for Love: A Neuroscientist’s Journey Through Romance. Siinä hän väittää, että meitä ei ole vain “ohjelmoitu” rakastamaan, vaan tämä tunne on vaatimus, joka antaa tarkoituksen ja merkityksen meille kaikille.

Rakkaus motivoi meitä tarvitsemaan hoitoa ja suojaa. Aivoissamme aktivoituu jopa 12 aluetta, kun koemme tämän vaistomaisen tunteen.

Kiintymys, perustarve

Selviytymisemme riippuu pitkälti kiintymyksestä ja kyvystämme olla sitoutuneita toisiimme. Kiintymys psykologian ja etologian aloilla määrittelee affektiivisen siteen, joka perustuu keskinäiseen välittämiseen, kiintymykseen ja suojeluun. Tämä kokemus ei esiinny vain lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Se kehittyy myös parien välillä ja jopa ystävyyssuhteissa.

Elämässämme olevien merkittävien ihmisten sarja vähentää stressiä ja rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tunnemme olevamme osa muita, kun meillä on sellaisia ihmissuhteita, joissa ei vain kiintymystä virtaa, vaan oppiminen ja kokemus antavat meille myös viisautta. Rakkaus, kaikissa muodoissaan, merkitsee huolenpitoa ja kunnioitusta. Nämä ovat kaksi sosiaalisten aivojen peruspilaria.

Ihmissuhteet antavat meille merkityksen ja tarkoituksen

Tohtori Cacioppo esittää kirjassaan väitteen, joka mainitaan myös Syracusen yliopiston (USA) tekemässä tutkimuksessa. Molemmat ehdottavat, että rakkaus aktivoi dopaminergisen palkitsemispiirin aivoissa. Se lisää myös oksitosiinin, serotoniinin ja adrenaliinin vapautumista. Tämä välittäjäaineiden tulva aktivoi jopa kaksitoista aivojen aluetta ja synnyttää meissä useita tarpeita, motivaatioita ja tuntemuksia.

Ne monimutkaiset neurobiologiset mekanismit, jotka ohjaavat rakkautta, antavat meille tarkoituksen. Kumppanin ja perheen kiintymys antaa merkityksen olemassaolollemme, samoin ystävyyssuhteet. Todellakin, tämä syvä ja monipuolinen tunne on se sosiaalinen liima, joka motivoi meitä, kutsuu asettamaan tavoitteita ja muistamaan, miksi kannattaa herätä joka aamu.

Yhteiskunnallinen sopimus, joka parantaa meitä ihmisinä

Meidät on ohjelmoitu rakastamaan, ei vain tuntemaan suojelua tai rakentamaan tärkeitä merkityksiä. Rakkaus kaikissa muodoissaan on myös sosiaalisen sopimuksen muoto. Parit, perheet ja jopa kaveriporukat ovat kuin minikumppanuuksia.

Ne ovat sellaisia linkkejä, joiden on perustuttava tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja huolenpitoon ollakseen menestyviä ja tyydyttäviä. Rakastaminen, haluaminen tai kiintymyksen tunteminen toisiamme kohtaan tarkoittaa, että teemme yhteistyötä päivittäin. Tämän tiedostamattoman sopimuksen avulla voimme ratkaista ongelmia ja haasteita, jakaa lastenkasvatusta, löytää taloudellista tukea ja jopa rakentaa sosiaalista mielikuvaamme.

Se, keitä me olemme, liittyy niihin ihmisiin, joiden kanssa olemme päivittäin vuorovaikutuksessa. Toistemme rakastaminen ja läheisistämme välittäminen muodostaa poikkeuksellisen tuen. Sen avulla voimme navigoida yhteiskunnassa turvallisemmin ja korkeammalla hyvinvoinnilla. Tämä tuki toimii ankkurointina ja kannustaa meitä edistymään ympäristöissä, jotka ovat lähes aina monimutkaisia.

Meidän kaikkien on tunnettava olevamme rakastettu, välitetty ja kunnioitettu. Tämä affektiivinen yhdistelmä helpottaa meidän kehittymistämme sosiaalisina olentoina.

Rakkauden ansainnut

Saatat ihmetellä, miksi emme aina onnistu saamaan ihmisiä rakastamaan meitä ansaitsemallamme tavalla. Tämä on suurin vääristymä psykoemotionaalisessa kudoksessamme. Se on sekä ironia että valtava tragedia. Meidät on ohjelmoitu rakastamaan, mutta joskus meitä rakastetaan huonosti.

Mitä voit tehdä, jos joudut tällaiseen tilanteeseen? Ihannetapauksessa sinun tulisi muistaa, että huonoista kokemuksistasi huolimatta sinun ei pitäisi luopua rakkaudesta. Esimerkiksi jos sinulla oli ikävä lapsuus perheen takia, sen ei tarvitse ohjata olemassaoloasi. Tai tuskallinen parisuhde ei tarkoita, että sinun on suljettava ovi rakastumiselta loppuelämäksesi.

Älä sulje sydämesi ovea. Muista, että kiintymystä on monia muotoja. Hyvät ystävät voivat myös muodostaa päivittäistä tukea hyvinvoinnillesi. Kuten Shakespeare sanoi: “Rakkaus lohduttaa kuin auringonpaiste sateen jälkeen”. Älä pakene sitä.