Onko mahdollista elää ilman ystäviä?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Onko mahdollista elää ilman ystäviä? Tämän kysymyksen edessä useampi kuin yksi todennäköisimmin sanoisi, että “Tottakai voi! Minullakaan ei ole ystäviä ja olen edelleen elossa.” On totta, että emme kadota kykyämme hengittää sen takia, että elämässämme ei ole sosiaalisia siteitä, eikä ystävien puuttuminen elämässä pysäytä sydäntämme eikä se tempaise meitä tuulen viemäksi. Kysymys kuitenkin kuuluu, millaista elämä on ilman ystäviä? Koemmeko hyvinvointia vai kärsimmekö silloin tällöin tyhjyyden tunteen pistosta?

On tietysti selvää, että kukaan ei kuole sen vuoksi, ettei hänellä ole ollut koskaan yhtään ystävää. Monissa tapauksissa tämä tosiasia nähdään kuitenkin jonkin verran surullisena, pettymyksenä ja lannistuneena. Riittää, että sanomme että yksi syy siihen, miksi monet ihmiset menevät terapiaan, johtuu yksinäisyyden tunteesta; siitä, että nämä ihmiset eivät pysty rakentamaan vahvoja sosiaalisia siteitä eikä heidän lähipiiristään löydy ketään jolle puhua, jonka kanssa nauraa ja jonka kanssa jakaa elämän tärkeitä hetkiä.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja ja aivomme tarvitsevat laadukasta vuorovaikutusta vertaistensa kanssa nauttiakseen positiivisista tunteista, tunteakseen olevansa hyväksyttyjä ja löytääkseen turvallisuuden tunteen. Kuten evoluutiota tutkivan psykologian näkökulmasta voidaan todeta, ystävyyssuhteiden luominen ei ole välttämätöntä selviytymisen kannalta, mutta se tekee elämästä laadukkaampaa ja tätä kautta voimme saavuttaa aika ajoin todellisen onnellisuuden tunteen.

Onko mahdollista elää ilman ystäviä?

Usein sanotaan, että sosiaalisten suhteidemme laatua ravitsee se, mitä olemme eläneet perheessä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta.

Joillakin on takanaan traumaattinen menneisyys huonojen tai jopa väkivaltaisten vanhempien takia, ja silti tällainen ihminen on pystynyt rakentamaan todellisen perheensä ystävyyden siteillä. Joskus tätä tapahtuu toisinpäin: hellä perhe ei takaa kaikissa tapauksissa, että pystymme rakentamaan vahvoja ystävyyssuhteita aikuisiällä.

Kaiken tämän lisäksi kukaan ei toisaalta voi kieltää, etteivätkö hyvät ystävät värittäisi elämää. Ystävät ovat satunnaisia löytöjä, joita – toisin kuin perhettä – ei anneta meille syntymässä. Ja melkein tietämättä miten, heistä tulee apureitamme, odottamattomia aarteita, jotka toisinaan matkustavat kanssamme vain tiettyjä polkuja elämässämme ja toisinaan taas pysyvät rinnallamme ikuisesti. On ystäviä, jotka tulevat ja menevät; se on elämää. On valheellisia ystävyyksiä ja sellaisia ystävyyssuhteita, jotka tekevät meistä parempia ihmisiä.

On kuitenkin myös niitä, joilla ei ole sosiaalisia taitoja tai jotka eivät ole useamman kuin yhden pettymyksen takia kyenneet muodostamaan uusia ystävyyssuhteita pitkiin aikoihin. Näin kysymys kuuluukin, onko mahdollista elää ilman ystäviä?

Voimme elää ilman ystäviä, koska olemme yhä individualistisempi yhteiskunta

Voit elää ilman ystäviä. Itse asiassa tohtori Melika Demirin ja Ingrid Davidsonin johtama Arizonan yliopistossa teetetty tutkimus on osoittanut meille jotain mielenkiintoista, joka kutsuu meitä pohtimaan asiaa. Tässä tutkimuksessa nimittäin huomattiin, että ystävyyssuhteet toimivat todellakin muuttujina silloin, kun puhutaan onnellisuuden kokemisesta; tämä ei kuitenkaan ole ihmisille keskimäärin tärkein tekijä.

Ratkaisevinta on perustarpeiden tyydyttäminen ja myös osaamisen tunne. Tunne itsenäisyydestä ja sellaisten elämän perusasioiden, kuten ruoan, työn, asumisen tai jopa kumppanin, kattaminen on toivottavampaa. Samalla tapaa voimme lisätä tähän toisen tekijän, joita kutsumme “nestemäisiksi suhteiksi”.

Kuten filosofi ja sosiologi Zygmunt Bauman sanoisi, yhteiskunta on yhä yksilöllisempi. Tämä tekee yhteyksistä hauraampia, epäluotettavampia ja jopa vaikeasti ymmärrettäviä. Ystävät tulevat ja menevät, ystävyyssuhteet harvoin kestävät ja vaikka tämä voi johtaa tyytymättömyyden tunteeseen, on niitä, jotka tottuvat siihen.

En tarvitse ystäviä, koska olen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa monien ihmisten kanssa

Ihmiset tarvitsevat pääsyä jokapäiväiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen – tai ainakin niistä kaikkein perustavanlaatuisimpiin. Työkaverin kanssa jutustelu, kuulumisten vaihtaminen naapureiden kanssa tai keskustelun aloittaminen kenen tahansa ihmisen kanssa, jonka kanssa käymme kohtaamisia päivittäin. Nämä hetket saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi, ja toisinaan jopa siihen pisteeseen asti, että monien ihmisten ei tarvitse mennä tätä pidemmälle. He eivät siis toisin sanoen halua tai aio lujittaa näitä siteitä vahvemmiksi, jotka sitten muuttuisivat ajan myötä todellisiksi ystävyyksiksi.

Näin ollen, koska tämä melko pinnallinen vuorovaikutuksen tyyppi riittää joillekin meistä, nämä ihmiset voisivat turvallisesti sanoa, että voimme todella elää ilman ystäviä.

Voiko elämällä ilman ystäviä olla ei-toivottuja seurauksia?

Nyt tiedämme sen, että on todella mahdollista ilman ystäviä. On monia ihmisiä, jotka eivät ole muodostaneet tällaista sidettä yhdestä tai toisesta syystä, joten he omaksuvat sen ja jatkavat elämäänsä näin. No… onko tällä tosiasialla sitten psykologisia seurauksia ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta? On totta, että jokainen ihminen elää omassa maailmassaan ja tulee olemaan niitä, joille perhe tai parisuhde riittävät. Toiset saattavat jopa tuntea voivansa toteuttaa itseään paremmin omassa yksinäisyydessään.

Tämä ei kuitenkaan ole normaalia. Vielä tärkeämpää on, että meidän olisi otettava huomioon yksi seikka: itsemurhat yleistyvät tässä individualistisessa yhteiskunnassa ja hauraissa ihmissuhteissa. Se, ettei meillä ole ystäviä, ei tapa, mutta samalla on totta, että se tekee elämästä vaikeampaa.

Ihmiset tarvitsevat laadukkaita ystävyyssuhteita, ihmisiä, joihin voimme luottaa luodaksemme tiloja, joissa voimme ravita itseämme emotionaalisesti. Ystävyys tekee olemassaolosta täyteläisempää, antaa elämälle suuremman merkityksen ja tarjoaa meille sellaista tukea, joka vaikuttaa mielenterveyteen positiivisesti.

Tämän ulottuvuuden puuttuminen luo ihmisen elämään tyhjyyttä ja haavoja, joissa tyytymättömyys ja yksinäisyys navigoivat, ja jotka tarttuvat tuskallisesti ja vääristävät todellisuuttamme. Meidän ei tulisi riistää itseltämme ystävyyssuhteiden tuomaa onnea – eli etsikäämme sellaisia ihmisiä, joiden kanssa jakaa intohimoja, joiden kanssa kasvaa ja nauraa ja joiden kanssa voimme jakaa elämän ilot ja surut. Ystävien rooli tuo elämään mittaamattomia hyötyjä.