Omatunto ja tietoisuus: mitä eroa niillä on?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 07 lokakuuta, 2022

Monet uskovat, että omatunto ja tietoisuus tarkoittavat samaa, mutta todellisuudessa näin ei ole. Ensinnäkin omatunto on se, joka auttaa erottamaan oikean väärästä. Tietoisuus puolestaan viittaa tajuntaan.

Molekyylibiologilla ja Nobel-palkitulla Francis Crickilla oli tapana sanoa, että vaikka on tarpeen osata erottaa eri ulottuvuudet toisistaan, niiden määrittely-yritykset jäävät meiltä aina puutteellisiksi, sillä ne ovat kovin monimutkaisia.

Lisäksi saatamme joutua monitulkintaisiin tilanteisiin, jotka voivat johtaa suuriin väärinymmärryksiin. Vaikka saattaa tuntua siltä, että kirjailijat ovat aina varmoja siitä mitä he julkaisevat, todellisuudessa hekään eivät ole suojassa virheiltä. Ei siis ole epätavanomaista nähdä kirjailijoiden sekoittavan termejä toisiinsa teksteissään, mistä syystä onkin tärkeää osata erottaa nämä kaksi termiä toisistaan.

Katsotaan seuraavaksi kumpaankin käsitteeseen liittyviä vivahteita ja ominaispiirteitä.

Omatunto ja tietoisuus: ominaisuudet ja erityispiirteet

Jos joutuisimme käyttämään yleismääritelmää erottamaan omantunnon tietoisuudesta, se olisi seuraavanlainen: tietoisuutesi avulla voit olla osa määrättyä todellisuutta. Sen avulla havaitset jokaisen vivahteen, ärsykkeen ja sisäisen prosessin. Tämä eroaa omastatunnosta, jonka avulla voit käyttäytyä moraalisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Tätä lukiessasi saatat ajatella, että nämä kaksi termiähän on ihan helppo erottaa toisistaan. Mutta kaikki riippuu siitä kontekstista, jossa käytät näitä termejä. Muista, että omatunto ja tietoisuus ovat varsin subjektiivisia käsitteitä, eli niiden todellinen merkitys riippuu yleensä siitä, mitä puhuja yrittää ilmaista.

Mikä on omatunto?

Matemaatikko ja filosofi Blaise Pascal sanoi, että omatuntomme on paras mahdollinen moraalikirjamme. Eikä hän ollut väärässä. Tämä käsite viittaa ihmisten kykyyn tietää, mitkä teot, ajatukset ja sanat ovat oikein ja mitkä eivät. Voimme sen avulla erottaa oikean väärästä ja tehdä näin valintoja.

• Omatunto ei liity mitenkään prosesseihin kuten huomioimiseen tai havainnointiin.
• Ennen vanhaan filosofit kuten Descartes ja Locke yrittivät ymmärtää, kuinka se oli sidoksissa esimerkiksi kieleen, ajatusprosesseihin ja älyyn. On myös muistettava, että yksi huomattavimmista eroista omantunnon ja tietoisuuden välillä on se, että nämä filosofit pitivät ensimmäistä “hyveenä”.
• Kun siis sanomme, että jollakulla on “herkkä omatunto”, viittaamme hänen vahvoihin moraalisiin arvoihinsa. Näemme hänet yksilönä, joka elää elämäänsä hyveiden kuten kunnioituksen ja tasapainon mukaisesti. Lisäksi sanomme joskus, että eläimillä näyttää olevan “omatunto”, sillä ne suorittavat moraalisia ja “sosiaalisia” tekoja (niin sanotusti), jotka tuovat mieleen ihmisten hyveet.

Mitä on tietoisuus?

Tietoisuus käsittää paljon muutakin kuin hereillä olemisen ja tietoisuuden ympäristöstä. Amerikkalaisen psykologian isä William James oli yksi ensimmäisistä kirjailijoista, joka käsitteli eroja omantunnon ja tietoisuuden välillä. Filosofina, psykologina ja tiedemiehenä hän määritteli tietoisuuden seuraavien piirteiden kautta:

• Tietoisuus on subjektiivista. Se ei liity mitenkään etiikkaan tai moraaliin. Se on henkilökohtainen prosessi, jonka avulla ihmiset ovat tietoisia ajatuksistaan ja sisäisestä todellisuudestaan.
• Se liittyy ajatteluun, mistä syystä se on jatkuvassa muutoksessa. Periaatteessa se on alati liikkeessä oleva jatkumo, sillä se käsittelee aina tietoa ja huomioi ärsykkeitä.
• Tietoisuus voi myös olla selektiivistä. Yksilö voi tietyllä hetkellä keskittyä vain yhteen puoleen (sisäiseen tai ulkoiseen) erottaakseen sen muista ärsykkeistä.

Tietoisuus on arvoitus

Saksalais-amerikkalainen neurotieteilijä Christof Koch on johtava asiantuntija tietoisuuden ja sen pohjana olevien hermostollisten tekijöiden tutkimuksessa. Esimerkiksi kirjassaan The Quest for Conscience: A Neurobiological Approach hän osoittaa, että pääasiallinen ero omantunnon ja tietoisuuden välillä on se, että jälkimmäinen on yhä mysteeri, kun taas ensimmäinen liittyy vastuuntuntoon.

Koch puolestaan osoittaa, että on olemassa kahdenlaista tietoisuutta, jotka tulee ottaa huomioon:

• Ensisijainen tietoisuus: Tämä liittyy havaitsemiseen, tuntemuksiin, muistiin, ajatuksiin, unelmiin ja haluihin. Kaikki tämä mahdollistaa itsensä erottamisen ympäristöstä ja oman yksilöllisyyden rakentamisen.
• Pohdiskeleva tietoisuus: Tämä viittaa “oman mielen tarkkailuun”, sen tietämiseen mitä olet, mitä tiedät ja mitä sisäisessä olemuksessasi tapahtuu.

Yhteenvetona: omatunto ja tietoisuus ovat käsitteinä sekä monimutkaisia että kiinnostavia. Voimme varmoin mielin todeta, että ne periaatteessa tekevät meistä ihmisiä. Thomas Henry Huxley sanoi joskus, että nämä kaksi kokonaisuutta tekevät meistä “tietoisia” siitä, että olemme muutakin kuin vain luuta, lihasta, soluja ja ihoa.