Miksi jotkut ihmiset eivät tunnusta omia virheitään?

12.2.2019

1700-luvulla vaikuttanut englantilainen runoilija Alexander Pope sanoi osuvasti ”Erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista”. Elämme aikaa, jolloin kaikki vaikuttaa päältä päin täydelliseltä, mutta lähemmin tarkasteltuna ei kuitenkaan ole sitä. Näinä aikoina monet eivät halua tunnustaa omia virheitään. Poliitikot eivät myöskään kanna vastuuta tekemistään virheistä ja valtion instanssit ovat täysin sokeita puutteilleen.

Miksi ihmiset eivät tunnusta omia virheitään? On todennäköisempää, että ihmiset pyytävät anteeksi jotakin tekemäänsä tekoa kuin että he myöntäisivät urheasti tehneensä virheen. Yhdysvaltalaisessa Ohion osavaltion yliopistossa tehty tutkimus osoittaa tämän oikeaksi.

Tässä tutkimuksessa psykologit Roy Lewick ja Leah Polin havaitsivat, että ihmisten on helpompi sanoa ”Anteeksi, jos loukkasin sinua” kuin sanoa, ”Olet oikeassa, tein virheen”. Ensimmäisessä tapauksessa henkilön tavoitteena on korjata asian tunneperäinen puoli ottamatta täyttä vastuuta toisin kuin toisessa tilanteessa, jossa henkilö myöntää avoimesti olleensa väärässä.

Ei ole helppoa myöntää toisille sitä, että et ole täydellinen. Sinulle tyypillinen taipumus vaikuttaa virheettömältä, kestävältä ja äärimmäisen tehokkaalta saattaa luoda hyvin joustamattomia ja epäterveitä tilanteita. Kaiken tämän keskellä voi helposti unohtua se, että onnellisuus ei edellytä täydellisyyttä vaan inhimillisyyttä!

Viime kädessä virheiden myöntäminen on loistava kasvun paikka ja se luo edistymisen mahdollisuuksia.

”On olemassa ihmisiä, jotka eivät tee virheitä, koska he eivät koskaan toivo tekevänsä mitään tekemisen arvoista.”

-Goethe-

miehen pää on kamera

Syyt siihen, miksi ihmiset eivät tunnusta omia virheitään

Ihmiset, jotka eivät myönnä virheitään saavat meidät ensin tuntemaan itsemme turhautuneiksi. Koetamme saada heidät ymmärtämään meidän näkökulmamme myöhemmässä vaiheessa, mutta sitten annamme periksi. Tämä johtuu siitä, että kyseessä olevilla ihmisillä on niin jäykkä persoonallisuus ja niin huonot sosiaaliset taidot, että alamme huomata, että meidän ei kannata antaa heidän lannistaa itseämme.

Viime vuonna New York Times julkaisi mielenkiintoisen artikkelin kyseisestä aiheesta. Yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston professori Paul Krugman huomautti tässä artikkelissa, että elämme erehtymättömyyttä ihannoivassa yhteiskunnassa. Tämän voi huomata selvästi poliitikoissa, jotka haluavat epätoivoisesti näyttää täysin virheetöntä mielikuvaa itsestään.

Kukaan ei halua myöntää omia virheitään eikä kantaa vastuuta huonoista päätöksistään. Tämä johtuu pääasiassa siitä perustavaa laatua olevasta käsityksestä, että virheiden myöntäminen on heikkouden merkki. Maailmassa, jolle on leimaa-antavaa jatkuva epävarmuus, heikkouden osoittaminen merkitsee täydellistä luovuttamista.

Tämän tunnetun ilmiön lisäksi on mielenkiintoista havaita, että jopa meille läheisimmät henkilöt eivät myönnä lainkaan virheitään. Miksi he itse asiassa ovat sellaisia?

Narsisti ei tunnusta omia virheitään

Länsi-Lontoossa sijaitsevassa Brunelin yliopistossa tehtiin tutkimus, jossa analysoitiin erilaisia persoonallisuuksia ja sitä, kuinka ihmiset viestivät keskenään sosiaalisessa mediassa. Narsisteille oli tyypillistä se, että he lähettivät jatkuvasti postauksia saavutuksistaan ja vahvuuksistaan.

Narsistille on tyypillistä erittäin positiivinen omakuva. Narsisti tunnustaa tuskin koskaan tehneensä mitään väärää. Omien virheiden myöntäminen merkitsee narsistille omaa itseään koskevien odotusten rikkomista. He kiinnittävät aina mieluummin huomion kaikkien muiden tekemiin virheisiin.

miehen pää on maisema

Henkilökohtainen vastuuttomuus estää tunnustamasta omia virheitä

Henkilökohtainen vastuuttomuus liittyy tunnetason kypsymättömyyteen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Voimme siten päätellä tästä sen, että ihmisiltä, jotka eivät tunnusta omia virheitään, puuttuvat keskeiset sosiaaliset taidot.

”Jos en kanna vastuuta omista virheistäni, oletan, että niitä ei ole olemassa eikä minun toiminnallani ole mitään seurauksia. En sen vuoksi kykene mihinkään.” Tämänkaltainen henkilökohtainen näkökulma johtaa ilmeiseen epäonnistumiseen ja epäonneen.

Miksi emme halua tunnustaa omia virheitämme?

Me kaikki teemme virheitä. Kun teemme virheitä, meillä on valittavana kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen ja järkevin vaihtoehto on myöntää että erehdyimme, ja ottaa vastuu teoistamme. Toisena vaihtoehtona on erehtymisen kieltäminen ja käyttää puolustusmekanismia. Kognitiivinen dissonanssi on ehdottomasti yleisempi. Siinä henkilö ei ota huomioon tai ei hyväksy kahta keskenään ristiriitaista tilannetta, jotta hänen identiteettinsä pysyy koskemattomana.

Tieteellisessä aikakauslehdessä European Journal of Social Psychology julkaistussa artikkelissa tehtiin seuraava varsin kiinnostava havainto: ihmiset, jotka päättivät olla ottamatta vastuuta virheistään ajattelivat, että se teki heidät vahvemmiksi ja että heillä oli näin enemmän valtaa muihin nähden ja itseään kohtaan. Tämän vuoksi he tiesivät epäonnistuneensa ja havaitsivat kognitiivisen dissonanssin olemassaolon, mutta he päättivät pysyä vaitonaisina siitä ja suojella omaa egoaan.

mekko palaa kun ei tunnusta omia virheitään

Ihmiset, jotka eivät myönnä virheitään käyttävät monia psykologisia strategioita välttääkseen avoimesti vastuun ottamista. Ei varmastikaan tule olemaan helppoa puhua heille järkeä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se ei olisi mahdollista. Ei ole koskaan liian myöhäistä astua alas jalustalta ja olla inhimillisempi ja myöntää omat virheensä kasvaakseen ihmisenä.

Festinger, Leo (1990) Teoría de la disonancia cognitiva. Paidós (Madrid)

Lowen, Alexander (2000) El narcisismo, la enfermedad de nuestro tiempo. Paidós América

Festinger, Leo (1992) Métodos de investigación en ciencias sociales. Paidós (Madrid)