Oletko langennut messiasansaan?

20.8.2018 en Psykologia 0 Jaetut
messiasansa ja toisen auttaminen

Jos henkilö on halukas eläytymään toisen henkilön kärsimyksiin liikaa (liian voimakkaasti tai liian useasti), hänellä on vaara langeta sellaiseen mitä jotkut kirjailijat kutsuvat messiasansaksimuiden rakastaminen ja auttaminen unohtaen, että henkilön on myös rakastettava ja autettava itseään.

Messiasansaan saattavat langeta ihmiset jotka ottavat liikaa osaa muiden kärsimyksiin, ja heidän mottonsa on: ”jos minä en tee sitä, niin ei tee kukaan muukaan.” Jos otamme huomioon vain muiden ihmisten näkökulmat, halut ja tunteet, meidän elämämme tulee olemaan epätasapainoinen.

Tästä näkökulmasta katsottuna emme saisi sekoittaa toisten kenkiin astumista ja toisten kenkiin muuttamista. Tämä empaattinen matka on välttämätön ymmärtääksemme muita, mutta siitä voi myöskin tulla vaarallinen, jos jäämme loukkuun muiden kenkiin. 

Ihmiset, jotka ovat varmoja siitä että muiden tarpeet tulevat ennen heidän omiaan, antavat muiden tehdä päätöksiä heidän puolestaan. Ongelma on siinä, ettei tätä itsehoidon puutetta voida korvata tarjoamalla huolta muille. On harvinaista, että joku toinen voisi täyttää tämän aukon.

poika auttaa toista

Itsestämme huolehtiminen pitääksemme huolta muista

Ihmisille, jotka ovat langenneet messiasansaan, huolenpidosta tulee heidän tapansa osoittaa rakkautta. Kukaan ei pakota heitä pitämään huolta toisista. He sopivat tavallisesti hyvin yhteen ihmisten kanssa jotka tarvitsevat tai haluavat että heistä pidetään huolta, langeten uudestaan ja uudestaan näihin tasapainottomiin suhteisiin ja riippuvuuksiin. 

Kun meidän oma elämämme on viimeinen asia josta me pidämme huolta, silloin alamme kohdata oman sisäisen konfliktimme. Se on hämmennys, jatkuva stressi, ja joissain tapauksissa jopa masennus.

Välttääksemme lankeamasta tähän, muistakaamme, että muiden on itse täytettävä omat tarpeensa. Vaikka siinä ei olekaan mitään väärää että yritämme auttaa muita, he ovat kuitenkin pääasiassa vastuussa omista tarpeistaan. Jos haluamme tarjota todellista apua, on erittäin tärkeää, että pidämme ensiksi huolta itsestämme. Muuten emme ole tarpeeksi vahvoja ollaksemme hyödyllisiä.

Joka kerta kun unohdamme itsemme, me ruokimme syyllisyyden ja kärsimyksen tunteita. Mikä oikein saa meidät olemaan aina niin huomaavaisia ympärillä olevien ihmisten tarpeita kohtaan? Rakkaus, torjutuksi tulemisen pelko, tunnistuksen tarve, syyllisyys…?

Nämä käytökset tapahtuvat kun pidämme huolta muista pelosta, syyllisyyden tunteesta, tai tunnistuksen tarpeesta johtuen. Tässä vaiheessa me lankeamme ”messiasansaan,” ja se saattaa loukata meitä.

nainen katsoo ulos ikkunasta

Buddhalainen opetus messiasansasta

Buddhalainen munkki, buddhalaisen rakkauden ja myötätunnon kaikkea elämää kohtaan innostamana löysi vaellusmatkallaan haavoittuneen ja nälkäisen leijonan, niin heikon, ettei se pystynyt edes liikkumaan. Tämän leijonan ympärillä oli itkeviä leijonanpentuja, jotka yrittivät saada maitoa äidiltään. Munkki ymmärsi niiden tuskan, avuttomuuden ja kyvyttömyyden. Sitten tämä munkki meni makuulle leijonan viereen, tarjoten itsensä leijonan ruoaksi pelastaakseen niiden elämän.

Tämä buddhalainen tarina osoittaa liiallisen muiden kärsimykseen osallistumisen vaaran. Omistautuneena mutta haavoittuneena, valmiina antamaan kaiken rakkauden ja pitämättä mitään itsellään. Tyhjyys avautuu heissä, eivätkä he tiedä miksi.

”Vain henkilö, joka on motivoitunut syvimmässä sisimmässään, auttaa muita epäröimättä ilman valvollisuuksia autettua kohtaan.”

-Eraldo Banovac-

UUTISIA VERKOSSA