Oletko kulissien ylläpitäjä parisuhteessa?

Minun määritelmäni parisuhteesta ei pohjaudu yleisten odotusten täyttämiseen. Tiedän, että moni ihminen ei voi sietää ajatusta siitä, etteivät he voisi rastittaa “naimisissa” -ruutua tietyn iän saavutettuaan. Minä puolestani kieltäydyn antamasta tälle kysymykselle valtaa alentaa omien odotusteni tasoa siitä, mitä minä haluan. En halua olla kulissien ylläpitäjä parisuhteessa.

Monta kertaa kumppani nähdään valloituksena pelilaudalla, jonka ympärillämme oleva yhteiskunta on luonut. Laudalla on askelmia, joista meidän on selviydyttävä ollaksemme normaaleja ympärillämme olevien ihmisten näkökulmasta. Paine saattaa muodostua joillekin niin kovaksi, että he päättävät ylittää maalilinjan jo ennen arpakuution pyöräyttämistä. He haluavat tuon pelin lopullisen voiton – siviilisäädyn, joka suojaa heitä kritiikiltä – jo ennen kuin he edes istuvat pelaamaan.

Kaikkia vaihtoehtoja tulee kunnioittaa. Silloin kun emme ole parisuhteessa, saattaa olla, ettei meillä ole suunnitelmia lauantai-illaksi. Perjantai-iltana olemme liian väsyneitä uhraamaan ajatukselle hetkeäkään. Joskus tämä on pahempaa kuin sunnuntaina kokemamme “kankkunen”, kun olemme päätyneet viettämään merkityksettömän illan bilettäen.

On täysin ymmärrettävää, että jotkut ihmiset tyytyvät parisuhteeseen ilman intohimoa, molemminpuoleista kunnioitusta tai hellyyttä. Minä kuitenkin liityn mieluummin niiden parien joukkoon, jotka eivät pidä yllä kulisseja. En tahdo olla kulissien ylläpitäjä parisuhteessa, vaan todella saada selville, mitä yhdessäolo oikeasti merkitsee.

Kulissien ylläpitäjä parisuhteessa kuihtuu sisäisesti

On melko epätodennäköistä, että ihminen rakastuu syvästi useamman kerran elämänsä aikana. Tämän toteamiseksi ei tarvita kemian, fysiikan tai muunlaisten tutkimustulosten opiskelua. Ajan kuluessa huomaamme, ettei suurella osalla ihmisistä meidän ympärillämme ole paljoakaan vaikutusta elämämme kulkuun. Me valitsemme yhä uudelleen ja uudelleen viettää enemmistön ajastamme ystäviemme kanssa. Läheisyydestä tulee meille yhä kallisarvoisempi aarre.

Tämän takia mahdollisuus siihen, että kaksi ihmistä tuntee vetovoimaa toisiaan kohtaan, vähenee merkittävästi. Se, että olemme hyvässä seurassa käsittää paljon enemmän kuin sen, että “olemme jonkun kanssa”. Tiettyinä hetkinä elämässämme haluamme pystyä sanomaan, ettemme ainoastaan ole hyvässä seurassa, vaan tuo seura itse asiassa merkitsee meille jotakin enemmän.

Ollako vai eikö olla parisuhteessa? Kysymys onnesta ja itsetunnosta

Ei ole olemassa sääntöjä eikä yleismaailmalllisia malleja sille, kuinka voimme löytää kumppanin jonka kanssa tunnemme olevamme kotonamme.  Sosiaali- ja persoonallisuuspsykologian kentällä suoritetuissa tutkimuksissa saadaan yleensä tuloksia, joiden mukaan naimisissa olevilla on pienempi riski masennuksesta kärsimiseen kuin yksin elävillä. Mitä nuo tutkimukset eivät kuitenkaan mainitse, on tämän paikkansapitävyys ainoastaan silloin kun parisuhteilla menee hyvin. Mikäli yksilö on parisuhteessa, jossa hänen ei ole hyvä olla, kärsimyksen taso on suurempi kuin hänen ollessaan yksin.

Toisaalta on mainittava, että miehet (eivät kuitenkaan kaikki, ja koko ajan harveneva määrä heistä) ovat onnellisempia naimisissa ollessaan kuin yksin eläessään, koska vielä nykyisinkin heidän äitiensä suorittamat kotityöt tekee heidän vaimonsa. Monet naiset uskovat (eivät kuitenkaan kaikki, ja koko ajan harveneva määrä heistä), että vaikka he työskentelisivätkin kodin ulkopuolella, heidän silti kuuluu suoriutua yksin kotitöistä.

Se, mikä auttaa ihmisiä huomaamaan mitä he todella haluavat on ehkäpä kahden tekijän yhteisvaikutus: hieman onnea ja hyvä itsetunto. Ne yleensä kulkevat käsi kädessä. Hyvän itsetunnon säilyttäminen sekä upposukelluksista veden pintaan nouseminen muutaman onnettoman takaiskun jälkeen on joskus hyvin monimutkaista. Parisuhteen toimimisen kannalta on hyvin tärkeää, että jaamme samanlaisen arvomaailman kumppanimme kanssa.

Parisuhdekarikkojen seurauksena alamme sisäistää epäonnistumisia ja puutteita ominamme. Tosiasiassa kuitenkin toiset ovat saattaneet projisoida niitä meihin. Säilyttääksemme itsetuntomme ja välttääksemme odotustemme putoamisen nollaan olemme lopulta riippuvaisia “sen oikean” löytämisestä. Mikäli siis haluamme häntä etsiä.

“Kukaan ei menetä, kun rakastamme. Häviäjä on se,  joka ei tiedä kuinka sitä vastaanotetaan. Yksikään, joka rakastaa, ei häviä. Rakkauden tarjoaminen vilpittömyydellä, intohimolla ja herkällä hellyydellä antaa meille arvoa ihmisinä.”

Aito rakkaus vai kulissien ylläpitäjä parisuhteessa

Me elämme ajassa, jossa romanttista rakkautta herjataan ja torjutaan. Jotkut yhteiskunnan sektorit väittävät, että olemme psyykkisesti itsenäisiä. Väitetään, että ainoa kaipaamamme ja tarvitsemamme asia on seksi. Tällaisesta näkökulmasta käsin katsottuna kaikki muu on vain sanahelinää. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin ottanut etäisyyttä tällaisiin näkökulmiin ja otan ne vastaan skeptisyydellä.

Rakastuminen on muuttanut monen ihmisen elämän. Se todellisuus, ettei tuo suhde ole kehittynyt avioliitoksi tai tuottanut lapsia, ei tee siitä epäonnistunutta. Kyse on oppimiskokemuksesta, ja ennen kaikkea elämänkokemuksesta. Tuo parisuhde oli olemassa, koska kaikki näytti sopivan yhteen, vaikka emme olisikaan pystyneet näkemään kaikkien asioiden todellista vaikutusta toisiinsa.

“Rakkaus on ehdotonta hyvinvoinnin taidetta, joka vauhdittaa askeleitamme herättämällä aistimme eloon meidän edes ymmärtämättä miksi.”

Rakastuessamme meidän olotilastamme tuli miellyttävä, tunsimme syvää tyyneyttä ja samaan aikaan inspiroivaa intohimoa. Todellisuudessa on olemassa niitä, jotka eivät hahmota eroa romanttisen rakkauden ja vaarallisen rakkauden välillä. On ihmisiä, jotka eivät osaa rakastaa, ja niitä, jotka vain yleistävät katkeruutensa projisoiden sen toisiin. Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, että näistä poikkeavuuksista voitaisiin johtaa yleisiä johtopäätöksiä.

Mikäli emme näe haluamaamme tulosta, voimme silti elää toivossa. Voimme unelmoida romanssista. Emme saa antaa minkään, elämän takaiskujenkaan, ryöstää kaipausta siitä mitä me olemme aina halunneet. Minun kohdallani ei ole ollut kyse siviilisäätyä koskevan ruudun rastittamisesta kuuluakseni joukkoon, sillä kuka tahansa voi tehdä niin.

Minun kohdallani kysymys on aina ollut siitä, että minun rinnallani olisi puoliso, jonka kanssa voisin liittyä yhteen. Silloin sitoutumisesta tuohon toiseen tulee todellisen vapauden ilmaus. Silloin saamme siivet noustaksemme lentoon. Näemme yhteisen horisontin, jota kohden suunnata, ja voiman sen saavuttamiseksi. Tätä tarkoittaa yhteen liittyminen.