Olen uhmakas, mahdoton nainen, monille sietämätön

Olen uhmakas, mahdoton nainen, monille ihmisille sietämätön. Olen lopputulos yrittämisestäni sekä kärsimyksestäni, sillä olen aina kieltäytynyt olemaan uhri tai orja. Mitä näet on kaikki mitä olen, ilman valheita; joku joka rakastaa itseään ja ennen kaikkea rakastaa elämää.

Tämä vilpitön, täyttynyt visio itsestä ei tule 20 tai 30 vuoden iässä. Itse asiassa, nykyään puhumme 50-vuotiaiden naisten voimasta. On selvää että joka iällä on omat saavutuksensa, voittonsa ja kauneutensa. Kun viidenkympin raja kuitenkin lähestyy, monet sillat on jo poltettu ja monet ajatusmallit ovat muuttuneet. On myös ymmärretty ettei naisen tarvitse olla kenenkään “toinen puolisko” ollakseen onnellinen.

“Hän joka ei tiedä kuinka ulvoa, ei löydä laumaansa.”

-Clarissa Pinkola Estés-

Toisaalta, se on “alfa-naisen” huippukohta. He ovat vaikutusvaltaisia, he tuovat arvoa, luovuutta ja huomattavia kykyjä yritysten hoitamiseen ja he luovat empaattisempaa työympäristöä jossa he voivat inspiroida henkilökuntaa kohti uusia saavutuksia.

“Alfa-nainen” ei syntynyt 21. vuosisadalla. Me olemme dynastian perijättäriä. Naiset ovat aina olleet hiljaisia ja tuntemattomia sotilaita lähiympäristössään. Muistamme aina isoäitimme, esimerkiksi. Ihailtavia naisia jotka letittivät surunsa hiuksiinsa ja jotka antoivat kaiken lapsilleen, kodilleen ja perheelleen.

Rohkeita naisia jotka eivät koskaan valittaneet, ja kun he katsoivat noita iän ja raskaan työn kuluttamia käsiä, he unelmoivat että jonakin päivänä heidän tyttärillään olisi mahdollisuus loistaa. He ovat naisia jotka rakensivat tulevaisuutensa ylpeydellä, vapaasti…

Uhmakkaan jumalattaren perintö

Monissa kulttuureissa sanotaan että nainen edustaa “elämän valoa”. Tämä valo ei kuitenkaan ole heidän silmissään, vaan heidän munasarjoissaan. On kiintoisaa, että näissä kulttuurillisissa juurissa ja kulttuureissa ympäri maailmaa, naisen hahmo ei edustanut vain “luomista”, vaan se oli myös uhmakas olento.

Kuten Robert Graves selittää kirjassaan “The White Goddess”, sekä muinaisessa Välimeren Euroopassa sekä Lähi-idässä oli yleistä nähdä matriarkaalisia kulttuureita jotka palvoivat Ylintä Jumalatarta. Hän oli jumalolento joka yhdistettiin kuuhun, ja hän nousi ylös omassa valossaan yli muiden maskuliinisten jumalien. Kaikki nämä juuret ja kaiut tästä huomattavasta kauneudesta murskautuivat patriarkaatin puhjetessa.

Nainen ja hänen antropologinen ja kulttuurillinen jälkensä haihtui n. 400 eKr, jolloin hänet pakotettiin elämään yksityisissä tiloissa, hiljaisuudessa ja alistettuna. Suuri Jumalatar, uhmakas muuttuja joka oli täynnä mysteereitä, ei kuollut; hän jatkoi elämäänsä salaisesti monissa kulttuureissa. Hän periytyi sukupolvelta toiselle, naiselta toiselle, naisten perinteen maagisessa yhteydessä.

Olipa kerran kuiskaus pimeässä, nainen kuin kuu, monien syklien kautta tapahtuneen kasvun ja muutoksen arkkityyppi. Jokin jolla on voima yli luonnon ja jota maskuliinisen voiman olento, aurinko, pelkäsi.

Uhmakas nainen jota kannat itsessäsi

Nämä ovat haastavia aikoja. Kaikki ne kulttuurilliset perinnöt jotka hiljensivät naisen ovat edelleen kanssamme. Ne ovat todistuksia jotka paljastuvat nyt kirjoissa kuten Gravesin “White Goddess” tai Clarissa Pinkola Estésin “The Women Ran with the Wolves.” Tämä nainen tietää että hän on voitokas, hän ymmärtää että hänen äänellään on voimaa, ja että hän pystyy ja että hänen pitää uhmata itseään ja maailmaa.

“Maalaan itseni koska olen aihe jonka tunnen parhaiten.”

-Frida Kahlo-

Annetaan itsellemme lupa myöntää se: loppujen lopuksi, hetki saapuu aina. Se päivä jolloin väsymme sanomaan “kyllä” vaikka haluamme huutaa “ei”. Ehkä tämä tunne täynnä kontrollia saapuu, tehokkaasti, kun omaksumme oman kypsyytemme. Kun emme pelkää enää ajan kulua, eikä yksinäisyys ole enää vihollinen, vaan tila kasvulle, laajenemiselle ja mahdollisuudelle.

Me kaikki tiedämme että uhmakas nainen ei ole aina helposti hyväksytty. Se on kuin magneettinen pulssi joka tulee Maan ytimestä ja vapauttaa voimansa muuttaakseen todellisuutta. Jokin tällainen vastaanotetaan pelolla, sillä ne muutokset jotka vanhat siteet pyrkivät uudistamaan nähdään levottomuutta herättävinä.

Samaan tapaan naiset, joilla on vahva luonne, nähdään edelleen epäluotettavina. Häntä kutsutaan itsekkääksi vain siksi että hän on tiukka vakaumuksissaan, arvoissaan, tai koska jollakin hetkellä hän lopulta päättää asettaa itsensä muiden edelle. Uskommepa sitä tai emme, me jatkamme niinä noitina olemista, niinä joita vihataan heidän lahjojensa takia ja joita myös kadehditaan heidän kyvyistään.

Ei haittaa että olemme niin parantumattomia, niin lojaaleja juurillemme. Ei haittaa myöskään että jotkut ihmiset eivät kestä meitä. Me olemme keitä olemme, ihmisiä jotka ovat ylpeitä perinnöstään. Uhmakkaan jumalattaren perijättäriä, yrittäen löytää omat polkumme arvokkuudella ja onnellisuudella.