Paras vastaus julmuuteen on ystävällisyys

Monista eri syistä jotkut ihmiset kulkevat läpi elämänsä ajatellen, että he hyötyvät vahingosta josta toiset ihmiset kärsivät, joten he tulevat iloiseksi sen ajattelusta tai saattavat jopa aiheuttaa sen. Paras tapa vastata näiden ihmisten käytökseen on antaa heille oppitunti ystävällisyydestä. Tämä on hyvä tapa toimia ja kunnioittaa heitä.

Hyvän ja pahan käsite on antanut ihmisille paljon puheenaihetta läpi historian, erityisesti koska ihmisen sielu voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Hyvän ja pahan määritelmä riippuu myös paljon kulttuurista, yhteiskunnasta ja muista muuttujista, jotka keskusteluun voidaan lisätä.

Sen sijaan että käsittelisimme teknistä tai tieteellistä puolta asiasta, tämä artikkeli pyrkii herättämään henkilökohtaista pohdiskelua. Aloitamme konkreettisella ja abstraktilla tilanteella jossa henkilö käyttäytyy pahansuopaisesti ja aiheuttaa vahinkoa. Kuinka meidän tulisi suhtautua siihen?

Miksi ystävällisyys on oppitunti

Ystävällisyyttä voi pitää suurena oppituntina monista syistä, vaikka emme koskaan ymmärräkään mikä saa toiset ihmiset aiheuttamaan vahinkoa. Kun vastaat ystävällisyydellä, et vapauta toista ihmistä siitä mitä he ovat tehneet, vaan vapautat itsesi negatiivisista tunteista jotka he ovat aiheuttaneet.

On usein varsin vaikeaa antaa anteeksi toiselle ihmiselle, ja se on ymmärrettävää. Sinun pitää kuitenkin muistaa että voit antaa anteeksi ilman unohtamista, tai ilman luottamista enää toista kertaa. Anteeksianto ei tee sinusta naiivia tai haavoittuvaisempaa, se vain vapauttaa sinut siitä raskaasta painosta joka pitää haavan avoimena.

”Kohdatkaamme määritellyt rajoitteet, jokainen uusi julmuus, suuremmalla rakkaudella ja hyvyydellä joka kumpuaa meistä.”

– Etty Hillesum –

Ystävällisyys toimii oppituntina sillä se on palkitsevaa, se tukee solidaarisuutta, se parantaa itsetuntoa, ja se avaa oven kivusta oppimiselle. Ystävällinen teko pyrkii toisten ihmisten hyvinvointiin, samoin kuin sinun omaan hyvinvointiisi. Julmuus, toisaalta, katsoo vain itseensä, pyrkii vain palvelemaan omia intressejä.

Ystävällisyys tulee sydämestä

Yksi yleisimmistä mielipiteistä on, että emme ole syntyneet hyviksi tai pahoiksi, vaan kasvatamme ystävällisyyttä tai julmuutta kun kasvamme henkisesti. Joten voisit sanoa että ystävällisyys tulee sydämestä, ja sydän ruokkii sitä. Jos elämäsi läpi tarkoituksenasi on edistyä satuttamatta ketään, kuinka voisit vastata kostolla jotakuta kohtaan joka haluaa vain vahingoittaa?

Kumartumalla heidän julmuutensa tasolle ei muuta mitään. Se ei korjaa vahinkoa, ja se tarjoaa vain väliaikaisen helpotuksen. Kauna on tuhoisaa. Se muuttaa sinua eikä se tuota mitään positiivisia tuloksia sinussa. Ja toinen ihminen jatkaa katsomistaan, kun putoat heidän tasolleen. Olet menettänyt kaiken, muttet ole saavuttanut mitään.

”Ja silti suurempi, oppimaton taito jonka hän omasi, oli ystävällisyyden taito.”

-Ursula K. Le Guin-

Kuten Gandhi sanoi, olisi hyödyllistä jos olisimme se muutos jonka haluamme nähdä maailmassa, olipa se sitten kuinka suuri, monimutkainen tai pieni tilanne. Voimme myös viitata Kantin etiikkaan, joka sanoi että vahvuus löytyy oman työmme kääntämisestä universaaliin työhön.

Älä siedä julmuutta ympärilläsi

Meitä ympäröi viha, väkivalta ja pelko, joten meidän pitää kouluttaa itseämme arvoista jotka lisäävät hyvää sosiaaliseen ja henkilökohtaiseen hyvinvointiin, arvoista jotka estävät meitä ympäröiviä inhottavia asenteita lisääntymästä. Itse asiassa, ihmiset jotka ovat kokeneet sen, ovat huomanneet että ”silmä silmästä” ei palvele mitään, sillä se tekee koko maailman sokeaksi.

Emme voi sietää julmuutta ympärillämme, emmekä voi rangaista toisia sillä myöskään. Ystävällisyys johtaa esimerkillä, eikä se anna ulospäin myrkyllisiä tunteita. Se kanavoi nämä tunteet etäisellä tavalla: pidä tapahtumat mielessäsi, mutta karkoita negatiiviset tunteet.

Kun kohtaat vastenmielisiä tekoja, vastaa hyvällä teolla. Ja jos se sattui niin paljon ettet tiedä minkä polun valitsisit, anna itsellesi aikaa parantua. Ei unohtaa, mutta ohjata tekojasi rationaalisesti, eikä vihan tai raivon lähtökohdista. Viimeisenä oljenkortena, jos tilanteeseen ei ole olemassa lääkettä etkä voi tehdä mitään opettavaista, eristä itsesi harmia aiheuttamatta, sillä se ei sovi tyyliisi.

”Maailma on vaarallinen paikka elää; ei koska ihmiset ovat pahoja, vaan koska on ihmisiä jotka eivät tee sille mitään.”

-Albert Einstein-