Netflix-hitti Adolescence tuo vanhemmat kasvotusten lastensa todellisuuden kanssa

Netflix-hittisarja Adolescence alkaa Millerien kotiin tehdyllä ratsialla Jamien (Owen Cooper) pidättämiseksi. Hän on 13-vuotias poika, jota syytetään luokkatoverinsa murhasta. Näin alkaa tarina, jossa todellinen mysteeri ei olekaan murhaajan henkilöllisyys, vaan sen ymmärtäminen, miten niin viattoman näköinen teini voi tehdä dramaattisia päätöksiä.

Se myös kutsuu meitä pohtimaan väkivallan syitä tässä elämänvaiheessa, tutkimalla erilaisia aiheita, kuten sosiaalista painetta, kiusaamista, sosiaalista mediaa ja perhejännitteitä. Kerromme kaiken alla.

Kouluympäristö: kiusaaminen ja kaltoinkohtelu

Yksi sarjan teini-ikäisen motiiveista rikoksen tekemiseen tulee hänen ympäristöstään. Kun tutkijat vierailevat koulussa, he huomaavat sen olevan täynnä oppilaiden välistä kaltoinkohtelua, tappelua ja kiusaamista. Ja aikuiset eivät tiedä, miten kontrolloida sitä. Erityisesti Jamieen vaikuttaa sosiaalinen väkivalta, joka saa hänet tuntemaan olonsa torjutuksi.

Tämä rajojen puute ja välinpitämättömyys kiusaamista kohtaan on merkittävää. Se osoittaa, että nuoret eivät ole tietoisia tekojensa seurauksista, eivätkä viranomaiset puutu niihin. Tämä näkyy päähenkilössä itsessään, joka itkee lohduttomasti ja mainitsee, ettei hän tehnyt murhaa, vaikka valvontakamerat kuvasivat häntä.

On tärkeää huomata, että vaikka kiusaamisella on merkittävä vaikutus nuorten mielenterveyteen, ei ole olemassa pitävää näyttöä siitä, että sillä olisi suora syy-yhteys äärimmäisiin väkivaltatekoihin, kuten henkirikoksiin.

UNICEF huomauttaa, että kiusaaminen johtaa vääristyneeseen maailmankuvaan sekä psykologisiin, emotionaalisiin ja kognitiivisiin ongelmiin. Äärimmäisissä tapauksissa se johtaa itsetuhoisuuteen ja itsemurhaan pikemminkin kuin aggressioon muita kohtaan. Siksi se voi olla riskitekijä haavoittuvissa tilanteissa, mutta ei ainoa väkivaltaisen käyttäytymisen määräävä tekijä.

Sosiaalinen paine ja sosiaaliset verkostot

Sarjan aikana saamme tietää, kuinka Jamie ja hänen ystävänsä tavoittelivat suosiota. Tässä Netflix-sarjassa voit nähdä tyypillisen murrosiän sosiaalisen paineen. Jamie tuntee painetta flirttailla, koska hän uskoo, että jos hän ei menesty naisten kanssa, hänellä ei ole arvoa miehenä. Tämä ajatus pahenee, kun uhri, suosittu tyttö Katie, torjuu hänet sen jälkeen, kun intiimi kuva Katiesta leviää viraaliksi. Näin sosiaaliset verkostot ovat toinen tekijä skenaariossa.

Nesin ja Prinsteinin (2015) tutkimus, kuten muutkin samantyyppiset tutkimukset, korostavat, että nämä ovat vain yksi osatekijä joukossa muuttujia, joihin kuuluvat perhe, koulu ja sosiaalinen ympäristö. Sosiaalinen media siis vahvistaa seksistisiä uskomuksia tai stereotypioita joissakin yhteyksissä, mutta sen suoraa vaikutusta väkivaltaisen käyttäytymisen kehittymiseen ei ole vahvistettu, koska se riippuu myös tunteiden säätelystä ja aiemmista kokemuksista.

Ne ovat kuitenkin jo osa lasten ja nuorten arkea, ja monet niistä sisältävät häirintää tai digitaalista väkivaltaa. Esimerkiksi Jamie seuraa mallien tilejä, jotka julkaisevat seksuaalista sisältöä, antaa aggressiivisia kommentteja ja julkaisee kuvia naisista alusvaatteissa. Tämä käytös heijastaa sitä, miten sosiaalinen media vääristää nuorten käsitystä naisellisuudesta ja terveistä ihmissuhteista.

Ei siinä kaikki, Katie jättää myös Jamielle emoji-viestejä sosiaalisessa mediassa, jotka vaikuttavat aikuisille sopivilta, mutta ovat todellisuudessa pilkkaavia. Viesteissä Jamie mainitaan inceliksi, joka on lyhenne sanoista involuntary celibate (tahdonvastainen selibaatti).

Kaikki nämä turhautumisen ja kaunan tilanteet ovat sitä, mitä Jamie sisäistää ja mikä osaltaan vaikuttaa hänen väkivaltaisiin tekoihinsa.

Incelit ja manosfääri: rikoksen taustalla oleva ideologia

Kuten mainitsimme, Katie kiusaa Jamieta kutsumalla häntä inceliksi, mikä vie tämän äärirajoille. Termiä ei oteta vain loukkauksena, vaan se on kokonainen alakulttuuri. Kuten Current Psychology selittää, se on verkossa syntynyt ideologia, joka on naisvihamielinen ja antifeministinen.

Incel-yhteisö edustaa alaryhmää niin sanotussa manosfäärissä. Jälkimmäinen on termi, joka viittaa erilaisiin verkkosivustoihin, foorumeihin ja sosiaalisen median alustoihin, jotka on suunniteltu miehille, joilla on samanlaisia ajatuksia maskuliinisuudesta.

Incelit ovat miehiä, joilla on negatiivinen elämänasenne, ovat usein masentuneita tai joilla on alhainen itsetunto. He syyttävät naisia siitä, että heidät pakotetaan elämään selibaatissa. Joskus he turvautuvat väkivaltaan vastauksena naisten torjuntaan, kuten Jamie sarjassa pohtii, sekä uhrin että häntä haastattelevan psykologin kanssa.

Jopa sarjassa esiintyvä 100-emoji viittaa yhteen heidän säännöistään, joka tunnetaan nimellä “80/20-sääntö”. Sen mukaan 80 % naisista on kiinnostuneita vain 20 %:sta miehistä. Tämä normi, yhdessä muiden incel-ideologian elementtien kanssa, selittää Jamien kaunaa ja sitä, miten se hänen mielestään oikeuttaa hänen aggressionsa Katieta kohtaan.

Jamien kohtaamat asiat ovat näiden uskomusten mukaisia, sillä hänen tarkoituksenaan oli rangaista Katieta, jotta tämä ei tuntisi oloaan ylemmäksi.

Baelen, Bracen ja Coanin (2019) mukaan incel-narratiivit vahvistavat naisvihamielisiä ideologioita ja uhriutumismalleja, jotka yleensä kannustavat aggressiiviseen käyttäytymiseen. Mutta kaikki näihin yhteisöihin osallistuvat nuoret eivät osoita väkivaltaista käyttäytymistä. Myös muut tekijät vaikuttavat tällaiseen käyttäytymiseen.

Mielenterveys ja identiteettiristiriita

Jaksojen edetessä Adolescence paljastaa, että Jamie on nuori mies, jolla on alhainen itsetunto, mikä on yleistä monilla pojilla. Hänen isänsä on ilmoittanut hänet jalkapallojoukkueeseen, mutta taidon puute tekee hänestä luokkatovereiden pilkan kohteen, mikä lisää hänen epävarmuuttaan.

Kun päähenkilölle näytetään uhrin kuva, hän kysyy: “Mitä tapahtuu? Onko hän se, joka kuoli?” Kuten monille aikuisuuteen astuneille nuorille voi käydä, Jamie kamppailee kahden identiteetin kanssa. Toisaalta hän on viaton, suojaamaton ja pelokas pikkupoika, joka kastelee alleen pidätyksen yhteydessä. Hän on myös laskelmoiva ja kylmä, aivan kuten valokuvaa katsoessaan.

Tämä identiteettikonflikti liittyy murrosiässä yleiseen egosentrismin vaiheeseen, jossa nuoret keskittyvät itseensä eivätkä näe tekojensa vaikutusta muihin.

Viimeisessä kohtauksessa isä astuu poikansa huoneeseen ja rutistaa yhtä pehmoleluista syliinsä pyytäen anteeksi ikään kuin se olisi Jamie. Vaikka on yleistä siirtää tunteita esineeseen rakkaan ihmisen menetyksen yhteydessä, on mielenkiintoista, että kyseessä on nallekarhu, joka heijastaa lapsen mielikuvaa, joka hänen perheellään on Jamiesta, samalla kun he jättävät huomiotta tämän toisen puolen.

Vanhempien ja lasten välinen suhde

Koulun ja sosiaalisen median vaikutuksen lisäksi Netflix-sarja Adolescence korostaa, kuinka valvonnan puutteella, kuten internetin ja sosiaalisen median käytön yhteydessä, voi olla vakavia seurauksia. Vaikka verkosto voi olla hyödyllinen, on olemassa myös riski kohdata kyberkiusaamista, kiusaamista tai masennusta, kuten European Scientific Journal -lehdessä mainitaan. Siksi sen päivittäisen käytön ja fyysisen väkivallan välillä on yhteys.

Kun tutkijat näyttävät kuvat isälle, Eddielle, hän yllättyy, koska kyseessä on hänen poikansa ulottuvuus, jota hän ei tunne. Tämä saa hänet kysymään: “Sinäkö se olit?”

Vanhemmat eivät useinkaan ole tietoisia teini-ikäisten maailmasta ja heidän säännöistään, mikä estää heitä toimimasta ajoissa ja välttämästä vaarallisia tilanteita. Jamien vanhemmat sanovat, että kun heidän poikansa tulee kotiin, hän lukitsee itsensä huoneeseensa, eivätkä he tiedä, mitä hän siellä tekee. Hän turvautuu interneteristykseen välttääkseen ongelmiaan, eivätkä vanhemmat ole tarkkaavaisia.

Lopulta he myöntävät, että he olivat jättäneet huomiotta monet poikansa signaaleista eivätkä opettaneet hänelle, miten käsitellä torjumista. Mutta he eivät syytä itseään, koska heidän virheensä eivät tarkoita, että he olisivat huonoja vanhempia. Tämä osa sarjasta voi olla ahdistava monille vanhemmille, sillä se osoittaa heille, että vaikka he rakastavat lapsiaan, heidän virheensä voivat tietämättään vaikuttaa näihin.

Psykologinen tuki on välttämätöntä murrosiässä

Vaikka kiusaaminen, sosiaalinen media, manosfäärin ideologiat, mielenterveysongelmat ja vanhempien valvonnan puute voivat lisätä haavoittuvuutta, niitä ei pidä pitää ainoina äärimmäisen väkivallan syinä. On tärkeää lähestyä asiaa biopsykososiaalisesta näkökulmasta.

Netflix-sarja Adolescence tekee selväksi, että tuki on ratkaisevan tärkeää nuoruuden kehityksessä, erityisesti monimutkaisissa tilanteissa. On olennaista, että oppilaitokset, perheet ja yhteisöt ovat valppaita emotionaalisen ahdingon merkeille, tarjoavat kohtuullista kontrollia ja keskustelevat lasten kanssa tällaisen käyttäytymisen estämiseksi.

Asianmukainen psykologinen tuki voi myös olla avainasemassa pyrittäessä estämään nuoria joutumasta sekä fyysisen että digitaalisen väkivallan kierteeseen. Jos he käyttäytyvät huolestuttavasti, ammattiapu on välttämätöntä heidän hoitamisekseen, erityisesti nykymaailmassa, jossa sosiaalinen media vaikuttaa niin paljon.