Narsismin määritelmä - itsensä rakastaminen vai itserakkaus?

Nöyrät ja rohkeat ihmiset kiehtovat meitä. Meitä viehättävät ihmiset, jotka eivät luovuta. Me inspiroidumme niistä ihmisistä, jotka tietävät mihin he ovat matkalla, huolimatta siitä, kuinka monia esteitä heidän on voitettava matkallaan tavoitettaan kohden. Ennen kaikkea pidämme ihmisistä, jotka eivät tiedä mitä luovuttaminen edes merkitsee. Pidämme ihmisistä, jotka jossain elämänsä vaiheessa ovat oppineet rakastamaan itseään. Kuulemme puhuttavan narsismista, mutta onko narsismin määritelmä itsensä rakastaminen vai itserakkaus?

On hyvä että on perheenjäseniä tai ystäviä, joilla on edellä mainittuja ominaisuuksia. On kuitenkin vielä tärkeämpää, että myös meistä tulee niitä ihmisiä. Ihmisiä, jotka tietävät mitä tahtovat ja tietävät ansaitsevansa sen. Meitä ympäröivässä yhteiskunnassa ne, jotka uskaltavat sanoa tämänkaltaisia asioita ääneen, leimataan kuitenkin helposti narsisteiksi.

Itsensä rakastaminen on mahdollisesti kaikkein olennaisin perusta psyykkiselle hyvinvoinnillemme. Eläessämme tällä tavoin varmistamme selviytymisemme sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Hyvän itsetunnon avulla voimme selviytyä vaihtelevalla menestyksellä elämän ylä- ja alamäistä. Se auttaa meitä navigoimaan ympärillämme olevan monimutkaisen yhteiskunnan keskellä, jota luonnehtivat vähintään yhtä monet epäkohdat kuin ne, mitä me voimme havaita myös itsessämme.

Joskus meille kuitenkin tulee selkeä tunne siitä, että ”itsensä rakastaminen” ja sen ääneen lausuminen, että ansaitsemme ja kykenemme saavuttamaan jotakin, on vain osoitus äärimmäisen huonosta mausta. Otamme riskin, että näytämme monien mielestä omahyväisiltä, itsekkäiltä – ja tietenkin – narsistisilta.

Totuus on, että epäitsekäs, jalo ja nöyrä sielu ovat aivan välttämättömiä. Pyrkiessämme tasapainoon psyykkisessä hyvinvoinnissamme meidän on kuitenkin investoitava myös toisenlaisiin, joskus unohdettuihin puoliin, kuten itsekunnioitukseen, itseluottamukseen, itsetuntoon ja itsemme arvostamiseen.

Usein laiminlyöty terve narsismin määritelmä: itsemme rakastaminen

Meidän sisäistämämme narsismin määritelmä yllyttää meitä hylkäämään koko ajatuksen välittömästi sen kuultuamme. Mitä jos kuitenkin kertoisimme, että narsismin määritelmä sisältää myös terveen puolen, jota me kaikki tarvitsemme jossakin määrin? Mielenkiintoista kyllä, jokainen meistä on syntymästämme saakka ohjelmoitu itsemme rakastamisen tarpeen kanssa. Se on osa genetiikkaamme, jonka me myöhemmässä elämässämme monista eri syistä päädymme hylkäämään tai hiljentämään, jottei meidän tarvitsisi kantaa sen tuomaa yhteiskunnallista häpeää.

Jotta voisimme ymmärtää tuota tarvetta, meidän tarvitsee vain seurata vauvoja ja 3-4 -vuotiaita lapsia. Heidän käyttäytymistään luonnehtii juuri tuon tyyppinen narsismi. Heidän ainoa mielenkiinnon kohteensa on heidän omien perustarpeidensa tyydyttäminen, olipa kyse sitten fyysisistä tai psyykkisistä tarpeista. He eivät tee sitä itsekkyydestä. Heidän motiivinsa on ennen kaikkea selviytyminen, ja sen jälkeen heidän fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehityksensä.

Myöhemmin tämä vaisto saattaa johtaa meitä yhdelle näistä kolmesta polusta:

Ensimmäinen on lapsen lisääntyvä kokemus siitä, ettei hän ole rakkauden arvoinen. Tämän uskomuksen hän perustaa vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Hänen psyykkiset tarpeensa eivät täyty. Tämä puolestaan johtaa hitaasti etenevään kierteeseen, jossa hänen omanarvontuntonsa laskee aste asteelta, kunnes hänen itsetuntonsa on täysin tuhoutunut. Mikäli uskomme, etteivät muut rakasta meitä, emme myöskään rakasta itseämme.

Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi kehittää äärimmäisen tarpeen saada aikuiselta huomion ja kiitoksen osoituksia. Hän tarvitsee alituista ja jatkuvaa tukea tunteakseen itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi. Vähä vähältä, hänen kasvaessaan, tämä säilyy hänen suurimpana tarpeenaan: hänen pyrkimyksenään on aina olla huomion keskipisteenä, ja hän huolehtii ainoastaan itsestään.

On olemassa vielä yksi näkökohta, joka on näistä tasapainoisin.

Yksilö on pystynyt lapsuuden tai teini-ikää edeltävien vuosien aikana säilyttämään terveen narsismin ja ymmärtää itsensä rakastamisen olevan välttämätöntä oman selviytymisensä kannalta. Niinpä, sen sijaan että hän vaatisi jatkuvaa huomiota tai tukea tunteakseen itsensä arvokkaaksi, hän on onnistunut kehittämään vahvan itsetunnon. Tämän ansiosta hän näkee itsensä kykenevänä, arvokkaana, rohkeana ja omien unelmiensa täyttymyksen arvoisena.

Itseänsä rakastavat ihmiset saavuttavat haluamansa

Ihmiset, jotka tietävät kuinka saavuttaa haluamansa, eivät ole itsekkäitä, narsistisia tai omahyväisiä. He ovat itse asiassa yleisesti ottaen melko vaatimattomia. He eivät yleensä julkista suunnitelmiaan, eivätkä kanna suuria julisteita, jotka julistavat heidän vahvuuksiaan tai kykyjään. Ne, jotka ovat äärimmäisiä narsisteja tekisivät juuri näin, sillä heille on merkityksellistä se, miltä he näyttävät ulospäin. Äärimmäiset narsistit puhuvat paljon, tekevät vain vähän, ja he käyttävät muita päästäkseen tavoitteisiinsa.

”On olemassa jotakin pahempaa kuin kuolema ja kärsimys: itsensä rakastamisen puute.”

-Sándor Márai-

Ihmiset, joilla on hyvä itsetunto, rakastavat itseään pelottomalla ja terveellä tavalla. He elävät elämäänsä kaikessa hiljaisuudessa huomiota herättämättä. Heidän silmänsä ovat kuitenkin aina kiinnittyneinä horisonttiin. He pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa riippumatta siitä, mitä muut sanovat, ajattelevat tai tekevät.

Kaikki tämä osoittaa meille jälleen kerran, että ainoastaan pelottomat, hyvän itsetunnon omaavat yksilöt ovat niitä, jotka lopulta yltävät korkeuksiin. He vähät välittävät siitä, mitä muut sanovat, sillä he ovat täynnä menestykseen johtavaa energiaa. Se on läsnä syvällä heidän sydämessään, alueella, josta he huolehtivat päivittäin.

Kuvat: Liz Clemens