Naiset ja masennus: mitkä ovat riskitekijät?

Tänään haluamme tarkastella uutta näkökulmaa masennukseen. Näyttää siltä, että miehet ja naiset kärsivät yhtä paljon sisäsyntyisestä masennuksesta, mutta mitä ulkoisten tekijöiden aiheuttamaan masennukseen tulee, naiset sairastuvat kaksi kertaa todennäköisemmin.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Fátima Servián Franco.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Naiset ja masennus ovat parivaljakko, jota on tutkittu paljon. Tässä artikkelissa haluamme valottaa uutta sosiaalista näkökulmaa masennukseen liittyen.

Yleisesti ottaen miehet ja naiset kärsivät yhtä paljon endogeenisestä eli sisäsyntyisestä masennuksesta, mutta mitä tulee reaktiiviseen masennukseen, jossa siis ulkoisilla tekijöillä on keskeinen rooli masennuksen synnyssä, naiset sairastuvat kaksi kertaa todennäköisemmin.

Näyttää siltä, että masennuksen syntyyn vaikuttaa suuresti se, kuinka naisista on kasvatettu huolenpitäjiä. Ongelma on se, että yhteiskunta ehdollistaa naiset niin, että he usein unohtavat omat tarpeensa huolehtiessaan muista ihmisistä.

Myös sosiaalinen konteksti voi olla valtava riskitekijä naisten masennuksessa. Tutkimuksista on nähtävissä, että pelkkä naissukupuoli on toisiksi suurin masennuksen riskitekijä. Tätä merkittävämpi riskitekijä on ainoastaan se, että masennusta on esiintynyt suvussa.

Naiset ja masennus: yleinen yhdistelmä

Masennuksen synty on monimutkainen, monitekijäinen prosessi. Sen puhkeaminen riippuu monista eri riskitekijöistä. Yhä nykyäänkään tutkijat eivät ole vielä määrittäneet niistä jokaista tai sitä, kuinka ne vaikuttavat keskenään.

Voimakkaan masennushäiriön esiintyvyys ja prosenttiluku on korkeampi naisilla kuin miehillä. Tämä ero alkaa näkyä jo nuoruudessa ja pysyy aikuisuuteen asti. Masennus on itsessään jo valtava taakka, joka lamaannuttaa. On kuitenkin arvioitu, että se vie puolet enemmän voimavaroja naisilta kuin miehiltä.

Masennuksen riskitekijöitä ovat myös köyhyys, työttömyys ja matala koulutusaste. Tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat tässäkin mielessä alttiimpia.

Yksi syy tähän on se, että naiset joutuvat suuremmalla todennäköisyydellä kasvattamaan lapset ja olemaan “kodinhengettäriä” ilman juurikaan sosiaalista ja taloudellista tukea, minkä on todettu olevan yksi masennuksen riskitekijä (Targosz et al, 2003).

Jotkut tutkijat ovat lisäksi havainneet, että kotiäitiys on riskitekijä silloin, kun se tapahtuu haitallisissa olosuhteissa lukuisten stressinlähteiden ympäröimänä. Suurimpia riskejä tässä ovat seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen väkivalta (Koss, 1993).

Kulttuuritekijöiden vaikutus masennuksen syntyyn

Sosiaalisten roolien, sukupuoleen liittyvien stereotypioiden ja masennuksen välillä on yhteys. Se, että erityisesti naisten oletetaan kasvavan empaattisiksi ja voimakkaasti syyllisyydentuntoisiksi aiheuttaa sitä, että moni nainen tuntee surua ja epätoivoa helpommin.

Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna naisten on vaikeampi käsitellä vihaa, olla jämäköitä ja laittaa omat tarpeensa edelle. Naiset myös todennäköisemmin kohtaavat epämiellyttävät tilanteet passiivisesti, ovat tunteisiin keskittyviä ja jäävät märehtimään negatiivisiin kokemuksiin (Zahn-Waxler, 2000).

Toinen masennukselle altistava eroavaisuus on taipumus antaa suuri merkitys ihmissuhteiden laadulle. Yksi riskitekijä on myös velvollisuudentunto toisten ihmisten hyvinvoinnista. Nämä molemmat ovat yleisempiä naisilla (Leadbeater, Blatt & Quinlan, 1995).

Miehet eivät välttämättä masennu niin voimakkaasti johtuen sosiaalisista eroista ja sosiaalisesti stimuloidusta elämäntyylistä. Nämä psykososiaaliset tekijät tarkoittavat periaatteessa sitä, että miehet kokevat, kohtaavat ja ilmaisevat psyykkistä pahoinvointia eri tavoin kuin naiset.

Koska kaikki nämä tekijät ovat vähemmän yleisiä miehillä, negatiivisilla elämänkokemuksilla ja niiden aiheuttamalla pahoinvoinnilla ei välttämättä ole samaa masentavaa vaikutusta miehiin. Toisin sanoen on todennäköistä, että kaikki mainitut tekijät myötävaikuttavat sukupuolierojen suurenemiseen masennuksen ja masennusoireiden kohdalla.