Näin paniikkikohtaukset voivat vaikuttaa koko elämään

Paniikkikohtaukset ovat aiheuttaneet hiljaisen epidemian, joka jatkaa leviämistään tasaiseen tahtiin. Niiden vaikutuksen tekee pahemmaksi stressi ja kokemukset, jotka ovat jääneet käsittelemättä kunnolla – koska meidän nykyaikaisessa yhteiskunnassamme sellaiselle ei ole aikaa. Valitettavasti paniikkikohtauksista on tulossa entistä yleisempiä ja niihin saa tavanomaisesti hoitoa liian myöhään. Itse asiassa ihmiset eivät yleensä käänny terapian puoleen, ennen kuin ovat päätyneet täysin toimintakyvyttömään tilaan.

Oireisiin sisältyy monen muun ohella hikoilu, epätasainen sydämen syke ja vahvat sydämentykytykset, derealisaatio, tärinä tai vapina, vaikeudet hengittää, kylmän tai kuuman tuntemukset ja pelko kuolemisesta. Ahdistuneisuushäiriö aiheuttaa monia toistuvia fyysisiä oireita, vaikka kohtauksien aiheuttaja ei aina ole selvillä, ja jopa pelkästään mahdollisen paniikkikohtauksen pelkääminen saattaa riittää laukaisijaksi.

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan kymmenestä ihmisestä jopa kolme kärsii paniikkikohtausista. Maailman terveysjärjestö arvioi noin kuuden miljoonan ihmisen hakeutuvan vuosittain hoitoon yhden tai useamman paniikkikohtauksen oireen vuoksi. Näistä ihmisistä puolestaan yksi prosentti kärsii kaikista oireista ja on tämän johdosta hoidossa.

Tämä ilmiö on verrattaen uusi. Paniikkikohtaukset luokiteltiin omaksi sairaudekseen vasta vuonna 1980. Tämä oli seurausta siitä, kun tuhannet mielenterveysalan ammattilaiset ympäri maailman ilmoittivat, että näiden yhtäkkisten kauhukohtauksien vuoksi heidän vastaanotoilleen tulevien ihmisten määrä jatkoi kasvuaan. Nämä kohtaukset eivät sopineet muiden ahdistuneisuushäiriöiden piiriin, joten niille annettiin nimeksi “paniikkikohtaukset.”

Paniikkikohtauksen saaminen on musertava kokemus

Inhottavin asia paniikkikohtauksissa on se, että ne tapahtuvat täysin satunnaisesti ja loppuvat samalla tavoin. Ihminen voi kävellä kaikessa rauhassa katua pitkin ja kokea yhtäkkiä oireita, jotka muistuttavat sydänkohtauksen saamista tai kokemusta kuoleman porteilla käynnistä. Hänestä tuntuu siltä, kuin katsoisi kuolemaa suoraan silmiin. Itse asiassa suurimman osan ajasta paniikkikohtaus tuntuukin juuri siltä, kuin se saattaisi johtaa kuolemaan.

Ensimmäinen tämän ihmisen mahdollisesti kohtaama ongelma on, että mikäli hän ei tiedä mitä paniikkikohtaus käytännössä tarkoittaa, hän luultavimmin olettaa kärsivänsä jonkinlaisesta fyysisestä sairaudesta. Kaikkein yleisintä onkin, että ihmiset käyvät lukuisilla lääkäreillä, eikä heistä kukaan pysty selvittämään, mikä potilasta itse asiassa vaivaa.

Tällöin tilanne muuttuu todella ahdistavaksi. Ihminen ajattelee olevansa sairas, mutta lääkäri ei löydä varsinaista vikaa parannettavaksi, joten hän tuntee helposti jääneensä hylätyksi omaan kärsimykseensä. Yleisesti ottaen ihmisen koko elämä muuttuu tällöin. Hän alkaa pelätä kotoaan poistumista ja paikoissa yksin olemista.

Hän pelkää, että oireet ilmaantuvat jälleen, eikä hänellä ole ketään pelastamassa tai auttamassa, jos niin käy. Hän potee lisäksi vahvoja surun ja turhautuneisuuden tunteita seuraamuksena kyvyttömyydestä saada oma kehonsa hallintaansa.

Nykyaikaisen paniikin ymmärtäminen

Paniikki on oire, jonka moni saattaa kokea. Jotkut ihmiset kokevat elämänsä aikana kohtauksen tai kaksi, eikä paniikki enää tämän jälkeen tee paluuta. Toiset taas kärsivät toistuvista kohtauksista, joita voidaan pitää osana ahdistuneisuushäiriötä. Se tuo aina mukanaan runsaasti ahdistusta, johtuen oireiden äkillisestä ilmaantumisesta ja niiden aiheuttajan paikantamisen vaikeudesta.

Kaikkein hämmentävin osuus on se, että lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet yleisesti ottaen paniikkikohtauksille olevan kaikkein alttiimpia sellaiset ihmiset, jotka ovat läpikäyneet vaikeita elämänkokemuksia ja ovat pitäneet aina yllä jonkin asteista hallintaa.

He ovat ihmisiä, joilla on taipumus ratkaista omat ongelmansa ja jatkaa elämäänsä vaikeuksista huolimatta. Näin ollen he paniikkikohtauksien alkaessa ovat luonnostaan vastahankaisia hyväksymään, että on tapahtumassa jotain, mitä he eivät voi hallita. Heidän on vaikea myöntää, että heille tapahtuvan alkuperä on heidän omassa mielessään, eikä kehossaan.

Vaikein osuus onkin, että suurin osa ihmisistä hakeutuu mielenterveyden ammattilaisen puheille vasta käsiteltyään oireitaan omin neuvoin jo vuosia. He tekevät sen käytyään yleislääkärinsä puheilla useita kertoja ja tavattuaan jopa erikoislääkäreitä (ei kuitenkaan mielenterveydenalan), jotka eivät ole kyenneet tarjoamaan heille vastausta.

Koska paniikki muuntaa heidän elämänsä, he kehittävät muitakin ongelmia, kuten masennus, epäluottamus, ärtyneisyys ja jatkuva ahdistuneisuus. Tämä luonnollisesti johtaa muihin ongelmiin ja tarkoittaa, että yleisesti ottaen heidän viimein aloittaessa hoidon, on sairaus jo ehtinyt varsin pitkälle.

Monet kuvittelevat myös, että paniikkikohtauksia ilmenee ainoastaan suurissa kaupungeissa asuvilla ihmisillä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka oireet ovat yleisempiä urbaaneissa ympäristöissä, myös maalaisympäristössä asuvat tai niissä suurimman osan ajastaan viettävät ihmiset kärsivät paniikkikohtauksista.

Tietyt psykologiset lähestymistavat toteavat, että paniikkihäiriön kehittyminen ei välttämättä ole riippuvainen asiayhteydestä, vaan kokemuksesta tai piilevästä sisäisestä ristiriidasta, jota ei olla käsitelty. Tästä syystä psykoterapia on niinkin tärkeää tämän vaikean tilanteen kanssa selviytymisessä.