Myyttejä sinkkuina pysyvistä ihmisistä

Vaikka elämmekin aikaa, jona monet tabut niin perheen kuin kumppaninkin ympärillä ovat romuttuneet, on varsin kummallista, että sinkkuina pysyvistä ihmisistä löytyy edelleen monia myyttejä. Totuus on, että vielä vähän aikaa sitten sinkkuus nähtiin eräänlaisena epäonnistumisena. “Normaalina” ja toivottavana pidettiin kumppanin löytämistä, perheen perustamista ja onnellisina elämistä yhdessä aina viimeisiin päiviimme saakka.

Pointtina on se, että nykymaailmassa yhä näkyvämmäksi on noussut ajatus siitä, että kumppanin löytäminen ja perhe-elämä eivät ole enää synonyymejä menestykselle. Me voimme myös epäonnistua kumppanina ja perheenä, ja itse asiassa pettymyksen vaikutukset yltävät näissä tapauksissa paljon pidemmälle. Juuri tämä seikka on alkanut romuttaa myyttejä sinkkuina pysyvistä ihmisistä.

Kumppani voi tietysti antaa meille paljon; tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kumppanin löytäminen on välttämätöntä. Siksi monet ihmiset ympäri maailmaa ovatkin päättäneet jättää nämä sitoumukset elämänsä ulkopuolelle. Sinkkuina pysyvistä ihmisistä löytyy kuitenkin edelleen myyttejä, kuten seuraavaksi mainitut.

“Järjellisin asia, mitä avioliitosta ja selibaatista on sanottu, on tämä: mitä ikinä teetkin, tulet katumaan sitä.”

-Agatha Christie-

Myyttejä sinkkuina pysyvistä ihmisistä

He ovat vähemmän onnellisia

Tämä on yksi yleisimmistä myyteistä, joita sinkkuina pysyvien ihmisten ympärillä liikkuu. Yleisesti uskotaan, että se seikka, etteivät sinkut jaa elämäänsä yhdessä oman kumppanin kanssa, tietyllä tapaa johtaisi jonkinlaiseen katkeruuden tunteeseen. On tietysti totta, että rakkaus – ja varsinkin rakkauden ensimmäinen vaihe, rakastuminen – on tila, joka on olemukseltaan euforista ja innostavaa.

Yhdessä elävät pariskunnat eivät kuitenkaan vietä koko elämäänsä ikuisessa rakkauden huumassa. Parisuhteessa on sopeuduttava moniin eri muutoksiin; myös lukemattomiin katkeruuden hetkiin, jotka on selvitettävä. Sama koskee myös sinkkuna pysyvää ihmistä. Sinkku voi samalla tapaa olla hyvin onnellinen tai onneton aivan kuten joku toinen, joka on naimissa. Kaikki riippuu siitä, kuinka hallitsemme resurssejamme ja olosuhteitamme.

Yksinäisyys

Yksin eläminen ei tarkoita yksin olemista. Aivan, kuten kumppanin kanssa asuminen ei tarkoita välttämättä yhdessä olemista. Olemme kaikki jossakin määrin yksin, ja muihin luomamme yhteydet sävyttävät tuota yksinäisyyttä, mutta eivät mitätöi sitä kokonaan.

Sinkku voi tuntea olonsa jopa vähemmän yksinäiseksi kuin parisuhteessa elävä ihminen. Joskus avioliitto voi rajoittaa puolisoiden sosiaalisia suhteita. Huomio kohdistetaan olennaisesti useissa tapauksissa niin omalle kumppanille kuin lapsille, joka taas vähentää samalla ystävyyssuhteiden tai laajemman perheen merkitystä. Sinkuilla puolestaan ​​on elämässään laajalti mahdollisuuksia rakentaa useita merkittäviä ihmissuhteita.

He eivät ole menneet naimisiin, mutta ajattelevat aina avioliittoa

Tämä on yksi niistä sinkkuina pysyvien ihmisten ympärillä liikkuvista myyteistä, joiden uskotaan edelleen olevan voimassa, koska se on syntyä siitä ajatuksesta, joka uskoo sinkkuuden olevan puute. Jotkut eivät yksinkertaisesti ole ymmärtäneet, että monet miehet ja naiset ympäri maailmaa ovat päättäneet vapaasti ja tietoisesti olla jakamatta elämäänsä toisen kanssa.

Tämä johtuu siitä, että nykyajan elämäntavat ovat monipuolistuneet. On niitä, jotka haluavat viettää koko elämänsä matkustellen; toiset taas ovat keskittyneitä työelämäänsä; ja on myös niitä, jotka eivät yksinkertaisesti ole löytäneet kumppania, joka motivoisi heitä muuttamaan radikaalisti omaa elämäntapaansa. Sinkkuina pysyvillä ihmisillä ei välttämättä ole halua aloittaa parisuhdetta.

Sinkkuina pysyvät ihmiset ovat itsekeskeisiä

Bella DePaulo, psykologian tohtori Harvardin yliopistosta, on kirjoittanut aiheesta kirjan Singled Out: How singles are stereotyped, stigmatized and ignored, and still live happily ever after.

Tästä kirjasta löytyy useita mielenkiintoisia faktoja sinkkuina pysyvien ihmisten ympärillä liikkuvista myyteistä. Siinä esimerkiksi todetaan, että 30 prosenttia naimisissa olevista ihmisistä on valmiita olemaan apuna ystävilleen ja muille perheenjäsenilleen sekä humanitaarisille syille. Sinkkujen joukossa sitä vastoin sama osuus oli 70 prosenttia.

Sinkkuina pysyvät ihmiset ovat vanhojapiikoja tai homoseksuaaleja

Sanat “poikamies” ja “vanhapiika” omaavat halventavan sävyn ja viittaavat yleensä niihin ihmisiin, jotka ovat saavuttaneet tietyn iän, eivätkä ole menneet naimisiin. Totuus on kuitenkin se, että tämä leima on osa aikaamme sopimatonta mentaliteettia. Toisaalta myös toinen laajalle levinnyt ajatus on se, että mikäli joku on päättänyt pysyä sinkkuna, ei hän todennäköisesti  ole vielä “tullut ulos kaapista”.

Molempia ajatusmalleja leimaavat ennakkoluulot. Mikä oli kerran “outoa”, on tänä päivänä kasvava trendi. DePaulon teos onkin osoittanut, että tällä hetkellä, ja ensimmäistä kertaa historiaan aikana, esimerkiksi Iso-Britanniasta löytyy enemmän naimattomia kuin naimisissa olevia: naimattomien osuus maan asukasluvusta on 51 %. Yhdysvalloissa vastaava luku taas on 41 ja esimerkiksi Chilessä naimattomien osuus on noin 30 %.

Ei ole hyvä pysyä sinkkuna, jos kaipaamme elämää kumppanin kanssa. Ei myöskään ole hyvä mennä naimisiin vain niiden ennakkoluulojen takia, jotka kertovat meille, että tämä on “oikein”. Elämme paljon sopeutumiskykyisempiä aikoja, joissa näiden ajatusmallien painoarvo laskee yhä enemmän.