Mahdottoman ja tyytymättömän rakkauden katkeruus

Kukapa ei olisi kokenut jompaa kumpaa tällaista rakkautta elämässään? Sellaista mahdotonta rakkautta, jonka tiedät olevan olemassa vain sinulle. Idealisoitu, kallisarvoinen, jotakin joka voisi yhtä hyvin oltu valmistettu posliinista, sillä tiedät ettei se koskaan tule iskeytymään todellisuuden seinämään. Todellisuuden, joka tarpeettomuudestaan huolimatta tekee siitä oikean.

Nykyään tyytymättömän rakkauden kokeminen on harvinaisempi kokemus. Tämä viittaa molemminpuoliseen rakkauteen, jota todellisuus ei anna sinun kokea moninaisista eri syistä.

Nämä kaksi eri tyyppistä rakkautta sekoitetaan helposti keskenään. Itse asiassa, niitä käytetään kielessämme usein yhtenä ilmaisuna, vaikka ne eivät todellisuudessa tarkoita samaa. Kummankin tyyppinen rakkaus omaa omat ominaispiirteensä jotka liittyvät tunteisiin. Ne ovat tekemisissä olosuhteiden kanssa, jotka menevät rakkauden tuolle puolelle, kuten tulemme pian näkemään.

Mahdottomien rakkauksien katkeruus

Ensimmäinen rakkaus joka satuttaa on mahdoton rakkaus. Tämä on rakkaus, jota henkilö tuntee jotakuta toista kohtaan, mutta yksipuolisesti. Jotta se voi olla mahdoton, sillä on oltava piirre joka ei koskaan tee siitä molemminpuolista. “En tunne samoin sinua kohtaan.”

“Mitä monet ihmiset kutsuvat rakkaudeksi, on naisen valitsemista ja hänen kanssaan naimisiin menemistä. He valitsevat heidät, vannon sinulle, olen nähnyt sen. Ihan kuin voisit valita rakkaudessa, ihan kuin se ei olisi salaman isku. Sellainen joka rikkoo luusi ja jättää sinut seivästettynä keskelle pihaa.”

– J. Cortázar –

Näissä tapauksissa usein sanotaan, että henkilö johon olemme rakastuneet on se ainoa joka voi saada meidät tuntemaan tunteiden kahta ääripäätä. Näemme hänet sellaisena, joka voi antaa meille kaiken onnellisuuden jonka ajattelemme tarvitsevamme. Mutta samaan aikaan hän on henkilö, joka ottaa sen pois. Sillä tällainen onni voi tulla vain silloin kun rakkaus on molemminpuolista.

Mahdoton rakkaus tuo mukanaan jatkuvan epämukavuuden ja surullisuuden tunteen. Emme voi välttää tuntemasta sitä tunnetta tätä toista ihmistä kohtaan, ja silti, emme voi ilmaista sitä kuten haluaisimme. Tässä mielessä, katkeruus tällaisen rakkauden kokemisesta muuttuu intensiivisemmäksi kun kuvittelemme millaista rakkautemme olisi, jos se olisi molemminpuolista.

Tyytymättömien rakkauksien katkeruus

Toinen mahdottoman rakkauden tyyppi on se, jota kirjailija Gabriel Garcia Marquez kutsui tyytymättömäksi rakkaudeksi. Hän käyttää tätä termiä novellissaan Rakkautta koleran aikaan. Tällä hän viittasi rakkauteen jota tunnet ja joka satuttaa sinua, joka on molemminpuolista mutta joka ei voi materialisoitua ulkoisten olosuhteiden vuoksi.

Toisin sanoen, tyytymätön rakkaus on täydellinen rakkaus jonka eteneminen on epätodennäköistä eri syistä johtuen: yhteensopimattomuuden, perheen paineiden, ystävyyksien joita he eivät halua vahingoittaa, henkisen riippuvuuden pelon… Se on toisin sanoen traagista rakkautta, verrattavissa Romeon ja Julian rakkauteen.

“Se oli väistämätöntä: kitkerien manteleiden haju muistutti häntä aina tyytymättömien rakkauksen kohtalosta.”

-Gabriel García Márquez-

On sanottu että tällainen rakkaus on pahinta kaikista, sillä kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan tuntevat turhautumista. “Minä haluan, me haluamme, mutta emme voi.” Kummatkin tietävät että toinen ihminen ymmärtää ja täydentää heitä, että he rakastavat toisiaan sen vuoksi mitä he todella ovat. Samaan aikaan kaksi päähenkilöä tässä rakkaudessa eivät tiedä kuinka päästä ylitse esteistä.

Tyytymätön rakkaus luonnehditaan ennen kaikkea sen impotenssin kautta, joka muuttuu kärsimykseksi kummallekin osapuolelle. He tietävät että “Sinun omaksi parhaaksesi, minun parhaakseni, ja meidän parhaaksemme, olosuhteiden vuoksi”, heidän polkunsa ovat risteytyneet ja ne voivat liittyä yhteen vain hirvittävän työmäärän kautta.

Ero platoniseen rakkauteen

Jos rakkaus ei ole molemminpuolista, tai se ei yksinkertaisesti voi kehittyä, se muuttuu katkeraksi, kuten nyt olemme nähneet. Entä sitten ne rakkaudet jotka eivät koskaan mene idealisointia pidemmälle? Viittaamme platonisiin rakkauksiin, jotka liitämme tähän erottaaksemme ne edellä mainituista.

Nämäkään eivät pääse sisään kuuluisan Amorin ovista. Mahdottomien ja tyytymättömien rakkauksien rinnalla, ne eivät ole lainkaan ideaalisia. Ne eivät mene mielikuvitusta pidemmälle. Niitä ei tunneta kuten aitoja rakkauksia, sillä ne eivät satuta.

“Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene.”

-Kafka-

Toisin kuin mitä useimmin ajattelemme, platoninen rakkaus liittyy kauneuteen eikä yksipuoliseen rakkauteen. Itse asiassa, Platonille rakkaus liittyi impulssiin joka johtaa meidät tuntemaan kauneuden olemuksen, jonka voimme löytää toisesta ihmisestä. Mutta tämä impulssi ei välttämättä johda meitä tämän ihmisen luokse.