Mitkä tekijät vaikuttavat kiintymykseen adoptiolapsissa?
Miksi on tärkeää puhua kiintymyksestä adoptiolapsissa? Koska kaikki adoptiolapset kokevat tiettyjä kokemuksia elämänsä ensimmäisten vuosien aikana, jotka voivat haitata heidän kehittymistään – kokemuksia, joita muut lapset eivät joudu kokemaan.
Nämä kokemukset voivat johtaa huolestuttavaan käyttäytymiseen adoptiolapsissa. Jotkut ovat liian riippuvaisia vanhemmistaan, kun taas joistakin tulee psyykkisesti etäisiä. Jatka artikkelin lukemista saadaksesi selvää näistä syistä.
“Kun olemme osa äitiä, perhettä, kieltä, kulttuuria, me rakennamme identiteettiämme, meistä tulee joku.”
-Boris Cyrulnik-
Mitkä ovat ne muuttujat, jotka vaikuttavat kiintymykseen adoptiolapsissa?
Adoptiolapset kokevat vaikeita tilanteita ennen kuin he muuttavat uuden perheen luo, ja nämä tilanteet ovat epätavallisia heidän iässään. Joillain näistä tilanteista on merkittävä rooli heidän kiintymyksensä kehityksessä.
Lapselle on epätodennäköisempää kehittää turvallinen kiintymyssuhde adoptiovanhempiin, jos hän on kokenut aikaisemmassa perheessään, orpokodissa tai sijaisperheessään väkivaltaa tai laiminlyöntiä.
Ensimmäisten elinvuosien aikana lapset tarvitsevat ympärilleen aikuisia, jotka vastaavat tehokkaasti heidän tuen ja läheisyyden tarpeisiinsa. Jos lapsen hoitaja ei välitä lapsesta tai jos hän vastaa lapselle aggressiivisesti, lapsesta tulee ahdistunut ja pelokas sitä henkilöä kohtaan, jonka olisi saatava lapsi tuntemaan turvallisuutta. Tämä vaikuttaa lapsen suhteisiin tulevaisuudessa.
Tämä sama tapahtuu, kun lapsi on ollut sijoitettuna laitokseen pitkän ajan. Nykyään on olemassa monia säädäntöjä, jotka estävät orpokoteja kohtelemasta lapsia kaltoin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että orpokodit voivat täyttää kaikki psyykkiset ja psykologiset tarpeet, jotka tässä iässä ovat niin kriittisiä. Tällä on suora vaikutus kiintymykseen adoptoiduissa lapsissa.
Vaikka lapsista pidetäänkin huolta fyysisesti, orpokodeissa on yleensä vain yksi huoltaja monelle lapselle. Täten hoitajalla on vaikeuksia pitää lapsista huolta psyykkisesti.
“Se mikä tehdään lapsille, sen he tekevät yhteiskunnalle.”
-Karl Menninger-
Mitä adoptiovanhemmat voivat tehdä rohkaistakseen turvalliseen kiintymyssuhteeseen?
Vaikka adoptiovanhemmat eivät voi vaikuttaa näihin aikaisempiin kokemuksiin, onko olemassa mitään, mitä he voivat tehdä taatakseen asianmukaisen sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen lapsissaan? Tottakai. Vanhempien käyttäytymisellä ja persoonallisuuksilla on fundamentaalinen rooli kiintymyksen kehityksessä.
Ne muuttujat, jotka rohkaisevat turvalliseen kiintymykseen adoptoiduissa lapsissa ovat:
- Emotionaalinen vakaus
- Stressinsietokyky
- Joustavuus
- Asianmukainen rakkauden osoitus
Toisin sanoen, adoptiovanhempien pitäisi olla kypsiä ja heillä itsellään pitäisi olla turvalliset kiintymyssuhteet. Tällä tavoin he voivat auttaa lapsiaan näyttämällä esimerkkiä.
Adoptiovanhemmilla pitäisi olla resurssit vaikeuksien kohtaamiseksi, heidän on säädeltävä negatiivisia tunteitaan positiivisesti ja osattava pyytää apua silloin, kun he tarvitsevat sitä. Kun he pyytävät apua, heistä ei pitäisi koskaan tuntua, että he olisivat huonoja vanhempia. Avoimuus avun pyytämiseksi osoittaa lapsille tunteiden hallinnan tärkeyttä.
Tämä auttaa heitä myös ymmärtämään ja yhdistymään adoptioon. Tämä on todella tärkeää, sillä monet adoptiolapset tuntevat syyllisyyttä, merkityksettömyyttä ja hylättynä olemisen tunnetta. Jos adoptoitu lapsi voi muuttaa perspektiiviään, hänelle voi kehittyä turvallisempi kiintymyssuhde.
“Sillä ei ole merkitystä, että kaikilla olisi oikeus adoptoida lapsi, vaan sillä, ettei lasta voi adoptoida ihan kuka tahansa.”
-Fernando Savater-
Kuvat Rene Bernal, Larm Rmahill ja Ben White.