Miten valitukset vaikuttavat aivoihimme

Elämässä on tilanteita, jotka epäilemättä ansaitsevat valituksia. Valittaminen voi parhaimmillaan auttaa meitä vapauttamaan jännitettä, jota tapahtuma itsessään on aiheuttanut ja kerryttänyt. Läheisen sukulaisen menetys, työvoiman vähentämisestä johtuva työpaikan menetys, avioero tai vakava sairaus ovat tuskallisia kokemuksia, jotka voivat saada meidät kokemaan tarvetta valittaa.

Jotkut ihmiset kuitenkin tekevät valittamisesta suuren osan päivittäistä rutiiniaan. Lisäksi he vieläpä ajattelevat, että kaikkien maailman “hyvien ihmisten” on pelkästä velvollisuudesta kuunneltava heidän tunteidensa ylitsevuotoa. Jos näin ei käy, tarkoittaa se muiden olevan tunteettomia ja itsekkäitä.

Nykyaikaiset valitukset

Nykyajassa eläminen ei ole helppoa. Meitä pommitetaan jatkuvasti uutisilla, jotka ovat mitä tuskallisimpia ja häiritsevimpiä. Lisäksi me siedämme surkeita pomoja ja ärtyneitä, loppuunpalaneita työtovereita. Ja tähän ei vielä lukeudu kaikki ne henkilökohtaiset ongelmat, joille me altistumme. Näihin liittyy menetyksillä, sairauksilla ja muilla tilanteilla pakattu pussukka, joka toisinaan muuttuu tukahduttavaksi.

Kun vastassamme on tällainen asetelma, on meillä yleisesti ottaen kaksi vaihtoehtoa: analysoida kukin tilanne ja löytää kaikkein soveliain ulospääsy, tai vastustaa ja valittaa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa huolestuttavaa on se, että siitä tulee tapa. Tämä on tapa, joka rajoittaa meidän potentiaaliamme ja synnyttää negatiivisia asenteita meitä ympäröivissä ihmissä.

Me saatamme ajatella, että valittaminen on jonkinlainen katarsis painetta vastaan ja toisinaan se saattaakin toimia tässä tehtävässä. Joka tapauksessa valittamisesta voi tulla jopa meidän huomaamattamme tapa, jota me toistamme kuin petollista noidankehää. Se muuttuu lopulta meidän automaattiseksi reaktioksemme kun kohdalle osuu vaikeuksia.

Seuraamukset aivoissamme

Tutkimusten mukaan se, kuinka usein ja kuinka vahvalla emotionaalisella intensiteetillä valitamme, voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia meidän aivoissamme. Kun me koemme jatkuvaa turhautumista vapauttavat aivot hormoneja, kuten noradrenaalia, kortisolia ja adrenaalia, jotka lopulta muuttavat tämän elimen normaalia toimintaa.

Jotkut tutkijat väittävät jopa että valituksille altistuminen säännöllisesti heikentää tai tuhoaa hermostollisia yhteyksiä, jotka sijaitsevat aivojen hippokampuksessa. Tämä on juuri se aivojen alue, joka on vastuussa ratkaisujen löytämisestä kohtamiimme ongelmiin.

Valittaminen on keino ehdollistaa itseämme kielteisesti. Sen tuottaa usein muiden ihmisten torjunta ja se päätyy vahingoittamaan koko perhettämme ja kaikkia ihmissuhteitamme. Se on riippuvuuden olotila ja näin ollen epäkypsyyden ja passiivisuuden tila ongelmien äärellä.

Mitä me voimme tehdä?

Asiat mitä luultavimmin eivät tule aina olemaan aivan kuten me haluaisimme. Joten miksi turhautua ja muuttua katkeraksi sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät tule muuttumaan, koska ne ovat meidän määräysvaltamme ulottumattomissa? Eikö olisi järkevämpää pitää yllä hieman joustavampaa asennetta? Omaksua mukautuvampi käytösmalli, joka sallii meidän tehdä parempia päätöksiä omassa elämässämme?

Me käytämme paljon energiaa valituksiin, vaikka voisimme käyttää tämän energian paremmin hyödyksi suuntaamalla sen vastoinkäymisistä selviytymiseen. Oman käytöksemme muokkaaminen tulee aina olemaan yksi vaihtoehto.

On totta, että tietyissä tilanteissa on terveellistä valittaa. Meidän täytyy oppia erottelemaan nuo tilanteet, jolloin valittaminen voi olla hyväksi ja avuksi omalle itsetunnollemme.

Päästäksemme yli tästä uuvuttavasta valittamisen tavasta on tärkeää aloittaa analysoimalla ongelmia rauhallisella mielellä ja arvioida, mitä on tehtävissä. Meidän täytyy oppia tulkitsemaan asiat eri tavalla. Me voimme koettaa olla hieman vähemmän itsetuhoisia ja enemmän ennakoivia. Me emme koeta muuttaa maailmaa muiden hyväksi. Me näemme vaivaa parantaaksemme omaamme.

Pidä tämä mielessä

On olemassa tilanteita, joissa valittamisesta tulee tietoinen tai tiedostamaton manipuloinnin keino. Syyllinen kokee syyllisyyttä ja hänen keinonsa peittää tällainen syyllisyys on herättää muissa myötätunnon tai solidaarisuuden tunteita. Tällä tavoin hänen ei tarvitse käsitellä tekojensa aiheuttamien seuraamusten vastuuta.