Miten päästä yli hylätyksi tulemisen pelosta
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Hylätyksi tulemisen pelosta yli pääseminen ja itsenäisyyden saavuttaminen ei ole helppoa. Tämä on kuitenkin mahdollista kunhan vain tunnistamme oman arvomme. Meidän on vakuutettava itsellemme olevamme loistava, tärkeä ja vahva, eikä meidän tarvitse turvautua kehenkään. Sitten kun onnistumme antamaan itsellemme ansaitsemamme rakkauden, kaikki voi muuttua.
Varhainen hylätyksi tuleminen
Jotkut ihmiset ovat joutuneet kokemaan hylätyksi tulemisen nuoressa iässä. Tämä on äärimmäisen vaikea kokemus. Emme nyt kuitenkaan puhu vain kasvamisesta ilman vanhempia. Joskus kaikkein ilmeisin kipu on emotionaalisen hylkäämisen aiheuttama. Sellaisten vanhempien kanssa kasvaminen, jotka ovat läsnä fyysisesti mutta eivät psyykkisesti, on myös traumaattista. Tällaiset vanhemmat eivät koskaan tarjoa emotionaalista tukea tai vankkaa perustaa, joka perustuu turvalliseen kiintymykseen.
Lapsuudenaikainen hylätyksi tuleminen jättää syvät jäljet. Tämä krooninen ja jatkuva menetyksen tunne johtaa häpeään, avuttomuuteen ja ahdistukseen. Tämä hylätyksi tuleminen saa aikaan tunteen, ettei meitä ole koskaan rakastettu, että yksinäisyys on vain turvapaikka, ja että kukaan ei ole luotettava.
Laiminlyöminen ja hylkääminen vääristävät todellisuutta ja ajatuksia. On tärkeää ymmärtää, että pelko siitä että rakkaamme hylkäävät meidät on ymmärrettävää (etenkin, jos tästä on kärsitty menneisyydessä). Patologista kuitenkin on se, jos henkilö on jatkuvasti ahdistunut ja hänellä on pakkomielteisiä ajatuksia hylätyksi tulemisesta. Valoisa puoli on siinä, että on mahdollista päästä yli tästä hylätyksi tulemisen pelosta.
“Pelko on uskollisin kumppanini, se ei ole koskaan pettänyt minua.”
Hylätyksi tulemisen pelko on kuin vankila
Hylätyksi tulemisen pelko on suljettu ja tukahduttava tila, joka pilaa ihmissuhteita. Emme saisi siis kiduttaa itseämme sen perusteella, mitä joudumme kokemaan. Sen sijaan kun opimme ymmärtämään pelkomme juuria paremmin, voimme hallita sitä paremmin. Ensiksi meidän olisi oltava tietoisia siitä, että hylätyksi tulemisen pelko on alkukantaista ja inhimillistä.
Mitä tämä tarkoittaa? Ihmiselle ei ole periaatteessa mitään tärkeämpää kehityksen ja selviytymisen kannalta kuin tukea antavat hoitajat ollessamme nuoria. Oli tässä kyse sitten vanhemmista tai jostain muista ihmisistä, tarvitsemme hoitajia, jotka ovat lämpimiä ja rakastavaisia, ja jotka saavat meidät tuntemaan olevamme turvassa. Jos meillä ei ole tällaisia hoitajia nuoruudessamme, aivomme tuntevat hirvittävää tyhjyyttä. Tämä tekee meistä entistä haavoittuvaisempia tiettyjen mielialahäiriöiden kehittymiselle.
Journal of Youth and Adolescence –aikakauslehti julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen vuonna 2011. Arizonan valtionyliopiston tutkijat huomasivat, että kaikki, jotka ovat kokeneet vanhemman kuoleman, osoittavat myös hylätyksi tulemisen pelkoa. Kyseessä on alkukantainen pelko, asia josta emme voi päästä eroon niin helposti.
Sitten kun opimme käsittelemään sitä ja kun olemme parantaneet tämän avoimen haavan, kaikki voi muuttua. Kykenemme viimeinkin jättämään emotionaalisen vankilamme ja elämään onnellisempaa elämää.
Kuinka päästä yli hylätyksi tulemisen pelosta
Jos olemme kokeneet traumaattisen hylkäämisen, alamme uskomaan, että olemme arvottomia. Tämä johtaa alhaiseen itsetuntoon. Eikä tässä kaikki, sillä alamme myös pelkäämään että tämä tapahtuu uudestaan, mikä puolestaan aiheuttaa ahdistusta ja vaikeutta hallita ihmissuhteita. Löydämme itsemme myrkyllisistä tilanteista, joissa olemme liian puutteellisia. Pakkomielteessämme varmistaa, että olemme rakastettuja ja arvostettuja, menetämme osan autenttisuuttamme.
Pakkomielteisiin tarpeisiin perustuva rakkaus aiheuttaa vain kärsimystä. Kukaan ei ansaitse elää tällaisessa tilanteessa. Siksi on ehdottoman tärkeää oppia pääsemään yli hylätyksi tulemisen pelosta. Tarkastellaan seuraavaksi strategioita, jotka voivat auttaa tässä.
Psyykkinen itsenäisyys hylätyksi tulemisen pelosta yli pääsemiseksi
- Pelon hyväksyminen sellaisena kuin se on: täysin normaali. Pelko on synnynnäinen osa kaikkia ihmisiä. Tässä tapauksessa se on vain voimakkaampi menneistä kokemuksista johtuen. Pelko on täysin luonnollista, mutta emme voi sallia sen hallita elämäämme.
- Jos haluamme päästä pelostamme yli, meidän on oltava 100 % vastuussa itsestämme. Kukaan ei voi pelastaa meitä. Kumppanimme ei ole vastuussa meistä, eikä hän ole ainoa emotionaalisen tuen lähde. Itsemme rakastaminen on ainoa rakkaus, joka voi parantaa. Meidän on siis rakastettava itseämme ehdoitta.
- Meidän on muutettava sisäinen dialogimme. Itsemme vähätteleminen ja usko siitä että kukaan ei rakasta meitä, on ehdottoman kiellettyä. Meidän on lakattava ajattelemasta, että meidät hylätään uudestaan. Emme saa antaa itsemme ajatella pahinta itsestämme tai kumppanistamme. Jos löydämme itsemme tästä noidankehästä, jossa uskottelemme itsellemme että ”hän teki näin, koska hän ei ollut enää kiinnostunut minusta…” tai ”hän ei oikeasti rakasta minua…”, koittakaamme tunnistaa tämä ja lopettaa se. Rauhallinen mieli on onnellinen mieli. Keskittykäämme luottamuksen rakentamiseen niin voimme saada vahvemman ja merkityksellisemmän suhteen.
- Työskentely omavaraisuuden eteen. Tämä on hidas prosessi, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja tarpeiden tunnistamista. Olemme ainoita ihmisiä, jotka voivat parantaa emotionaalisen tyhjiömme. Tämä on meidän vastuutamme, emmekä voi asettaa tätä vastuuta muille.
Parantuminen on hidas prosessi
Haluamme vielä kerran muistuttaa, ettei tämä prosessi ole yksinkertainen. Hylkääminen jättää syvät ja pysyvät jäljet. Tästä yli pääseminen voi olla pitkä ja vaivalloinen matka, jota emme välttämättä pysty kävelemään yksin.
Jos meistä tuntuu, että hylätyksi tulemisen pelko estää meitä saavuttamasta vakaita ja terveitä ihmissuhteita, älkäämme epäröikö hakea apua. Ansaitsemme olla itsenäisiä ja pelottomia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Muñoz M, Gómez P; Santamaría C. Pensamientos y sentimientos reportados por los niños ante la separación de sus padres. Universitas Psychologica. 2008; 7(2): 347-356.
- Schoenfelder E, Sandler I, Wolchik S, MacKinnon D. Erin N. Schoenfelder, Irwin N. Sandler, Sharlene Wolchik & David MacKinnon. J Youth Adolescence [Internet]. 2011 [consultado 7 junio 2022]; 40: 85–96. Disponible en: https://link.springer.com/article/10.1007/s10964-009-9503-z
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.