Mitätöivät vanhemmat lisäävät lastensa mielenterveyshäiriöiden riskiä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 24 maaliskuuta, 2023

Elämässä on monia etuoikeuksia. Ne eivät kaikki liity taloudelliseen etuun, vaan yksi tärkeimmistä liittyy tunnemaailmaan. Kasvaminen perheympäristössä, jossa vanhemmat tarjoavat jatkuvasti turvaa, kiintymystä ja hyväksyntää lapsilleen, on suurin lahja. Se ei ole vain tapa tehdä lapsista onnellisia, vaan myös suojella heidän mielenterveyttään.

Todellisuudessa tämän psykoemotionaalisen ravinnon pitäisi kuitenkin olla velvollisuus eikä etuoikeus. On kuitenkin monia tapauksia, joissa voidaan havaita tiettyä kiintymyksen puutetta, ja ne jättävät vakavia seurauksia. Niin paljon, että lapsensa mitätöivät vanhemmat edesauttavat useamman kuin yhden psykologisen ongelman kehittymisen kun lapsi kasvaa.

Lapsen emotionaalisen ulottuvuuden tapahtumat ja hänen selkeä mitätöimisensä on erittäin voimakas psykologisen ahdistuksen lähde. Se tarkoittaa, että hänen itsetuntonsa ja identiteettinsä on vääristynyt. Lisäksi hänet saatetaan uskomaan, että monet hänet tarpeistaan ovat vääriä tai turhia. Kenenkään ei pitäisi kasvaa tällaisessa ilmapiirissä. Turvalliseen kiintymykseen ja tunteiden huomioimiseen perustuva vanhemmuus on oikeus, josta jokaisen lapsen tulisi saada nauttia.

Yleisin emotionaalinen mitätöiminen vanhemmilta lapsilleen piilee klassisessa lauseessa, joka alkaa sanoilla “ei se mitään”.

Mitätöivät vanhemmat

Emotionaalinen mitätöiminen on mekanismi, jossa yksi henkilö hylkää, minimoi tai manipuloi toisen henkilön tunteita. Valitettavasti se on dynamiikka, joka näkyy monissa ihmissuhteissamme, olipa kyse sitten perheestä, parisuhteesta tai ystävyydestä.

Missään ihmissuhteissa ei ole yhtä tärkeää huolehtia emotionaalisesta validoinnista kuin lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa. Heidän tarpeidensa, tunteidensa ja tuntemuksiensa tunnistaminen tuomitsematta tai arvostelematta edistää heidän psykoemotionaalista kehitystään sekä heidän identiteettinsä kehitystä. Tuntemalla olonsa arvostetuksi ja ymmärretyksi he onnistuvat löytämään paikkansa tässä maailmassa.

Vanhempien mitätöiminen taas on useiden mielenterveyshäiriöiden alku. Esimerkiksi Washingtonin yliopiston (USA) tekemässä tutkimuksessa korostetaan, kuinka perheen mitätöiminen liittyy itsensä vahingoittamiseen murrosiässä. Viime vuosina on tutkittu yhä enemmän vanhempien mitätöinnin seurauksia lapsiin.

Ensin selitämme, mitä vanhempien mitätöinti tarkalleen ottaen on.

Jokainen lamauttavalle ympäristölle altistuva lapsi kokee rangaistuksen tietyistä tunnetodellisuuksista, jotka ovat täysin normaaleja ja kunnioitettavia.

Tarpeiden ilmaisemisesta rankaiseminen

Pelkääminen, ahdistuneisuus, huoli ja huomion vaatiminen… Lapset ilmaisevat tarpeitaan käyttäytymisellä, joka saattaa joskus uuvuttaa heidän vanhempansa. Mutta jos emme yritä ymmärtää, mikä on lapsen käytöksen takana, mitätöimme hänet, laiminlyömme hänet ja kiellämme häneltä avun reagoida heidän hätäänsä tai avuntarpeeseensa.

Jotkut vanhemmat valitsevat rangaistuksen ja tiuskivat tai huutavat lapselle, tai pahimmassa tapauksessa kurittavat häntä jopa fyysisesti. Fyysisellä rangaistuksella, jolla pyritään hallitsemaan negatiivista käyttäytymistä, on kuitenkin vakavia seurauksia. Pelkoon ja kipuun perustuva kasvatus ei ratkaise mitään, vaan se lisää ahdistuksen ja syyllisyyden tunteita.

Tunteiden minimoiminen tai lyttääminen

Tämä on varmaan yleisin tapa vanhemmille mitätöidä lapsiaan. Vanhemmat hylkäävät tunteen, joka lapsella on ja jonka hän ilmaisee, ja vanhemmat lyttäävät sen puuttumatta siihen millään tavalla.

“Älä itke, se ei ole mitään”, “Älä suutu, koska sillä ei ole väliä”, “Se on vain lelu, ei väliä, että se meni rikki” tai edes “Älä ole surullinen se, elämässä on paljon vakavampiakin asioita” jne. Nämä ovat tapoja tuhota minkä tahansa lapsen psykoemotionaalinen kokemus. Se, että hänen tunteitaan ei oteta huomioon vaan ne minimoidaan tai sivuutetaan, saa hänet uskomaan, että hänen tunteensa ja ongelmansa ovat merkityksettömiä.

Emotionaalinen kaasuvalotus

Vanhempien kaasuvalotus tarkoittaa sitä, että lapsen tunteita muutetaan tietoisesti saadakseen heihin ylivallan. Tässä tapauksessa lapsen tunteita ei vain mitätöidä, vaan ne myös vääristetään, mikä saa hänet uskomaan, että hänessä on jotain vialla.

Hänen saatetaan myös uskomaan, että se, mitä hänelle tapahtuu tai mitä hän tarvitsee, on jotain muuta kuin mitä hän itse uskoo tarvitsevansa. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Olet todella herkkä ja heikko lapsi.
• Sinä ylireagoit aina. Sinun kanssasi on mahdotonta elää.
• Et ole nälkäinen, olet väsynyt.
• Sinulla ei ole mitään syytä olla vihainen, olet vain tylsistynyt.
• Turpa kiinni. Sinulla ei ole mitään itkettävää, olet vain hemmoteltu.

Asiantuntijat ovat havainneet, että vanhempien mitätöinti liittyy lapsen rajatilapersoonallisuushäiriön kehitykseen.

Rajatilapersoonallisuushäiriö ja mitätöivät vanhemmat

Tohtori Stephanie Leen ja hänen Singaporen kansallisen yliopiston kollegoidensa tekemässä hiljattaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että vanhempien mitätöiminen on syynä moniin rajatilapersoonallisuushäiriötapauksiin. Tiedot vahvistavat jälleen kerran, kuinka tämä tila liittyy lapsuudessa kärsittyihin traumaattisiin tapahtumiin.

Tutkijat väittävät, että rajatilapersoonallisuushäiriö ymmärretään paremmin biososiaalisen mallin perusteella. Toisin sanoen toimintahäiriöisessä sosiaalisessa ympäristössä kasvaminen voi olla tuhoisaa. Jos lapsi osoittaa myös suurempaa impulsiivisuutta ja emotionaalista haavoittuvuutta jo varhaisesta iästä lähtien, mielenterveysongelman riski kasvaa.

Pohjimmiltaan tutkimus muistuttaa siitä, kuinka ratkaisevaa on, että vanhemmat osaavat ohjata lastaan jokaisessa tunnehaasteessa. Tiedämme, että lapsen kasvattaminen ei ole helppoa. Mutta turvallisuus, lapsen tarpeiden huomioiminen ja hänen tunteidensa validoiminen rakentaa vankan perustan sille persoonalle, joka heistä aikuisena tulee.

Siksi vanhempien on vahvistettava lapsensa tunteet ja tarpeet, niin että he ovat tasapainossa ja ovat valmiita kohtaamaan elämänsä kaikki tärkeät haasteet.