Mitä on poikkeava psykologia?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Kirjoittanut Eva Maria Rodríguez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Et ole ehkä koskaan ennen kuullut termiä poikkeava psykologia. Mutta tässä artikkelissa voimme kuitenkin huomata, että poikkeava psykologia on todella tunnettu. Ymmärtääksemme paremmin tätä aluetta, meidän on ymmärrettävä mitä tarkoitamme sanalla ”poikkeava”. Ensiksi se voi vaikuttaa ilmiselvältä. Poikkeava tarkoittaa jotain sellaista, mikä on tavallisen ulkopuolella.

Poikkeava psykologia keskittyy tutkimaan ja hoitamaan henkisiä ja psyykkisiä häiriöitä, jotka häiritsevät henkilön kykyä tuntea oloaan omaksi itsekseen ja suorittaa päivittäisiä toimintojaan. Nämä häiriöt saattavat olla seuraus fyysisestä tai psyykkisestä traumasta, genetiikasta tai aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Ihmiset, jotka kärsivät tällaisista häiriöistä vaativat tavallisesti farmakologista hoitoa, psykoterapiaa tai molempia.

Täten poikkeava psykologia tutkii ihmisiä, jotka ovat ”poikkeavia” tai ”epätyypillisiä” verrattuna saman yhteiskunnan muihin jäseniin.

Poikkeavan psykologian eri lähestymistavat

Poikkeavalla psykologialla on monta eri lähestymistapaa. Vaikka jotkut psykologit tai psykiatrit keskittyvät vain yhteen perspektiiviin, monet muut käyttävät elementtejä eri alueilta ymmärtääkseen ja paremmin hoitaakseen psykologisia häiriöitä. Nämä perspektiivit ovat psykoanalyyttinen lähestymistapa, käyttäytymislähestymistapa, lääketieteellinen/biologinen lähestymistapa ja kognitiivinen lähestymistapa.

Psykoanalyyttinen lähestymistapa

Poikkeavan psykologian psykonalyyttinen lähestymistapa on peräisin Sigmund Freudin teorioista. Tämän lähestymistavan pääajatukset sisältävät Freudin uskomukset siitä, että poikkeavuus on peräisin psykologisista, ei fyysisistä syistä.

Psykoanalyyttinen lähestymistapa ehdottaa, että monet poikkeavista käyttäytymisistä ovat peräisin tiedostamattomista ajatuksista, haluista ja muistoista. Vaikka nämä asiat ovat tiedostamattomia, ne vaikuttavat silti tietoisiin toimintoihimme.

Ammattilaiset, jotka seuraavat tätä lähestymistapaa uskovat, että muistojen, käyttäytymisen, ajatusten ja jopa unien analysointi voisi auttaa ihmisten psykologisten ongelmien hoitamisessa. He uskovat, että nämä asiat johtavat huonosti sopeutuvaan käyttäytymiseen ja ahdistukseen.

Käyttäytymislähestymistapa

Käyttäytymislähestymistapa keskittyy tarkkailemaan käyttäytymistä. Behavioristit uskovat, että kokemuksemme ehdollistavat laajalti toimintamme. He eivät usko, että toimintamme on peräisin jostain taustalla olevasta tiedostamattoman voiman patologiasta. Tämän seurauksena he uskovat, että poikkeavuus ilmenee, kun yksilölle kehittyy huonosti sopeutuvia (haitallisia) käyttäytymismalleja.

Tämä perspektiivi korostaa ympäristöä ja tarkastelee kuinka yksilölle kehittyy poikkeavaa käyttäytymistä. Behaviorismi väittää, että kaikki käyttäytyminen (mukaanlukien poikkeava käyttäytyminen) on opittu ympäristöstä. Tämän mukaan uskotaan myös, että kuka tahansa voi ”unohtaa” käyttäytymisen. Tällä tavalla poikkeavaa käyttäytymistä käsitellään käyttäytymislähestystavan mukaan.

Käyttäytymisterapiassa ammattilaiset keskittyvät vahvistamaan positiivista käyttäytymistä. He yrittävät myöskin eliminoida kaikkea, mikä vahvistaa huonosti sopeutuvaa käyttäytymistä. Tässä mielessä käyttäytymislähestymistapa asettaa sivuun kaikki informaation prosessoinnin vaikutukset. Sen sijaan se keskittyy ennakkotapauksiin (ärsykkeet/vahvistukset) ja seurauksiin (käyttäytyminen).

Lääketieteellinen/biologinen lähestymistapa

Lääketieteellinen/biologinen lähestymistapa uskoo, että häiriöillä on orgaaninen tai fyysinen aiheuttaja. Tätä seuraavat ammattilaiset keskittyvät löytämään mielenterveydellisten häiriöiden biologisia aiheuttajia. Tämä perspektiivi painottaa häiriön taustalla olevan aiheuttajan ymmärtämistä. He väittävät, että minkä tahansa häiriön alkuperä voi olla geneettinen tai genetiikkaan liittyvän fyysisen tilan, tulehduksen tai kemiallisen epätasapainon aiheuttama.

Tämä lähestymistapa väittää, että mielenterveyden häiriöillä on yhteys fyysiseen rakenteeseen ja aivojen toimintaan. Tämän seurauksena näitä häiriöitä hoidetaan lääkinnällisin keinoin. Monet ammattilaiset käyttävät kuitenkin lääkehoitoa jonkinlaisen psykoterapian ohella.

Kognitiivinen lähestymistapa

Kognitiiviset lähestymistavat keskittävät huomionsa ajatustemme vaikutuksiin tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Tämä perspektiivi tutkii kuinka aivot prosessoivat informaatiota ja mitä vaikutuksia tällä prosessoinnilla on käyttäytymiseen.

Tämän lähestymistavan mukaan:

• Viallinen tai irrationaalinen kognitio aiheuttaa huonosti sopeutuvaa käyttäytymistä.
• Henkilön ajatukset ongelmaa kohtaan aiheuttavat mielenterveyden häiriöitä, sen sijaan että ongelma itse.
• Yksilö voi päästä yli mielenterveyden häiriöistä, jos hän oppii käyttämään asianmukaisempia kognitioita.

Kognitiivinen lähestymistapa näkee yksilön aktiivisena informaation prosessoijana. Tapa, jolla henkilö havaitsee, ennakoi ja arvioi tapahtuman, on se, joka ehdollistaa hänen käytöksensä. Lisäksi tämä lähestymistapa väittää, että monet meidän ajatuksistamme ovat automaattisia, emmekä edes huomaa tätä.

Poikkeava ja epätyypillinen käyttäytyminen

Poikkeava psykologia keskittyy epätyypilliseen käyttäytymiseen. Se ei kuitenkaan pyri takaamaan, että kaikki sopivat tähän ahtaaseen määritelmään siitä, mikä on ”normaalia.” Useimmissa tapauksissa se keskittyy tunnistamaan ja hoitamaan ongelmia, jotka aiheuttavat ahdistusta tai muita ongelmia joissain elämän osa-alueissa. Joten kun tutkijat ja terapeutit tunnistavat sen, mikä on ”poikkeavaa,” (esim. vahinkoa aiheuttava asia) he voivat hoitaa potilasta asianmukaisesti.