Mitä on kokeellinen psykologia?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Eva Maria Rodríguez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Päästäkseen tarkkoihin ja turvallisiin päätelmiin, tutkijat käyttävät usein erilaisia tieteellisiä metodeja. Tämä on asia, johon kokeellinen psykologia pääasiassa keskittyy. Kokeellinen psykologia tutkii eri peruskäsitteitä, kuten muistia ja motivaatiota eri alueilla, kuten lapsissa, sosiaalisessa ja koulutuksellisessa psykologiassa.

Melkein kaikki kokeellisen psykologian työ on suoritettu hallitussa ympäristössä, kuten laboratoriossa. Kokeelliset psykologit manipuloivat tutkimuksen muuttujia voidakseen tutkia kognition ja käyttäytymisen välistä suhdetta.

Kun muut psykologian haarat pyrkivät ymmärtämään ihmisen käyttäytymisen ja ajattelun prosesseja, kokeellinen psykologia keskittyy suorittamaan hallittuja kokeiluja määrätyillä muuttujilla, koehenkilöillä, ja tilastollisilla tuloksilla.

Kokeellisen psykologian alkuperä

Charles Darwin ja hänen työnsä Lajien synty pani kokeellisen psykologian alulle. Ei ole epäilystäkään siitä, että Darwinin vallankumouksellinen teoria sai aikaan mielenkiintoa biologian ja psykologian välistä suhdetta kohtaan. 1900-luvun alussa psykologit alkoivat käyttämään luonnontieteitä analysoidakseen ja selittääkseen ihmismieltä.

Mutta toiminnalliset teoriat kuitenkin korvasivat ihmisten virheelliset ajatukset ihmisen mielestä jonkinlaisena koneena. Esimerkiksi William James, amerikkalaisen psykologian isä, oli voimakkaasti kehitysopillisen biologian vaikuttama. Hän edisti ajatusta siitä, että mieli on luonnollisesti adaptiivinen, herkkä ja älykäs.

Lopulta behaviorismi ja muut modernin psykologian haarat antoivat edistyksensä sille, minkä tunnemme tänään kokeellisena psykologiana.

Mitä kokeelliset psykologit tekevät?

Kokeelliset psykologit pyrkivät tutkimaan käyttäytymistä ja eri prosesseja ja toimintoja, jotka niitä tukevat. He testaavat koehenkilöitä ymmärtääkseen ja oppiakseen eri aiheista, kuten havainto, muisti, tuntemukset, oppiminen, motivaatio ja tunteet.

Jotta nämä psykologiset tutkimukset olisivat luotettavia, heidän on esitettävä neljä fundamentaalista periaatetta:

• Determinismi: Kokeelliset psykologit, kuten useimmat tiedemiehet, hyväksyvät determinismin käsitteen. Se viittaa oletukseen siitä, että objektin tila tai tapahtuma on sen aikaisempien tilojen määrittämä. Toisin sanoen, syy ja seuraus on tavallisesti peräisin käyttäytymisestä tai henkisestä ilmiöstä. Jos ilmiö on yleinen ja laajalti vahvistettu, sitä voitaisiin kutsua “laiksi”. Psykologiset teoriat organisoivat ja integroivat lakeja.
• Empirismi: Tieto on pääsääntöisesti peräisin tuntemuksiin liittyvistä kokemuksista. Täten ne ainoat asiat, joita voimme tutkia, ovat tarkkailtavissa. Empirismin periaate vaatii kontrastia hypoteesien ja teorioiden välillä luonnollisen maailman tarkkailun kanssa, eikä aikaisemman järkeilyn, intuition tai paljastuksen kanssa.
• Parsimonia: Tämä on yksinkertaisuuden etsintää. Tämän periaatteen mukaan tutkimus pitää suorittaa yksinkertaisimpien teorioiden mukaan. Jos meillä on kaksi erilaista, vastakkain asetettua teoriaa, olisi suosittava alkeellisempaa vaihtoehtoa.
• Todennäköisyys: Tämän periaatteen mukaan hypoteesit ja teoriat pitäisi olla aina testattavissa ajan myötä. Tiedemiehet pitävät teoriaa hyödyttömänä, jos sitä ei voida todistaa mahdollisella tavalla. Todennäköisyys viittaa “falsifiointiin”, joka on ajatus siitä, että joukko havaintoja voisi todistaa teorian vääräksi.

Voisimme lisätä näihin määritelmiin myös operationalismin. Operationalismi siihen, että käsite on konkreettisten termien ja havaittavien menettelyjen määrittelemä. Kokeelliset psykologit pyrkivät määrittelemään tällä hetkellä piilevän ilmiön yhdistämällä sen havaintoihin ja järkeilyyn.

Luotettavuus ja pätevyys

Luotettavuus määrittelee tutkimuksen johdonmukaisuuden, todennettavuuden tai sen toistettavuuden. Jos tutkijat saavat samat tulokset toistamisen jälkeen (joko eri osallistujilla tai eri ajanjakson jälkeen), sitten sitä voidaan pitää luotettavana.

Toisaalta, pätevyys määrittää suhteellisen tutkimuksesta saatujen päätelmien tarkkuuden tai täsmällisyyden. Se viittaa suhteelliseen psykologisten tutkimusten täsmällisyyteen. Määrittääksemme määrällisen mitan pätevyyden, sitä on verrattava eri kriteereillä.

Tässä on pätevyyden eri tyyppejä:

• Sisäinen pätevyys: Tutkimus tarjoaa voimakkaita todisteita kahden tekijän välisestä syysuhteesta. Tutkimus jolla on korkea sisäinen pätevyys saavuttaa päätelmän siitä, että riippumattoman muuttujan manipulointi on vastuussa riippuvaisen muuttujan muutoksista.
• Ulkoinen pätevyys: Tässä tutkimus antaisi samat tulokset, vaikka sitä sovellettaisiin eri väestöön.
• Konstruktoitu pätevyys: Tutkijat huomaavat, että riippumattoman ja riippuvan muuttujat ovat tarkkoja kuvauksia abstrakteista käsitteistä, joita tutkitaan.
• Käsitteellinen pätevyys: Tässä testattu hypoteesi tukee laajempaa teoriaa siitä, mitä tutkija tutkii.

Viimeiset huomautukset

Vaikka monet pitävät kokeellista psykologiaa psykologian haarana, kaikki psykologian alueet käyttävät kokeellisia metodeja. 

Esimerkiksi kehityspsykologit käyttävät kokeellisia metodeja tutkiakseen, kuinka ihmiset kasvavat lapsuuden ja elämän aikana.

Sosiaalipsykologit sen sijaan käyttävät kokeellisia tekniikoita tutkiakseen kuinka eri ryhmät vaikuttavat ihmisiin. Lisäksi terveyspsykologit käyttävät kokeiluja ymmärtääkseen paremmin niitä tekijöitä jotka edistävät hyvinvointia ja mitkä taas edistävät sairauksia.