Mistä ahdistuneisuus kumppanin löytämiseksi johtuu?

Ahdistuneisuus kumppanin löytämiseksi on usein peräisin liiallisesta keskittymisestä tähän tavoitteeseen. Toisaalta taas silloin, kun sinulla on jo kumppani, ahdistuneisuus kumppanin löytämiseksi voi puolestaan muuttua ahdistuneisuudeksi ylläpitää tätä suhdetta riippumatta siitä, onko kyseinen parisuhde sinulle hyväksi vai ei. Tätä ahdistuneisuutta voimistaa usein motivaatio sopeutua tiettyyn sosiaaliseen kaavaan, joka yrittää tyrkyttää meille esimerkkiään piilotetuilla tai implisiittisillä paineilla.

Tällä hetkellä meillä on ulottuvissamme useita erilaisia työkaluja kumppanin etsimisen helpottamiseksi. Mutta vaikka olisimmekin hyödyntäneet jo niitä kaikkia, emme välttämättä saavuta haluamiamme tuloksia. Ja kun emme saavuta näitä tuloksia, tämä voi puolestaan synnyttää meissä häkellyttäviä ja turhautuneita tunteita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa johtaa ahdistukseen ja vakavaan masennukseen.

Ahdistuneisuus löytää kumppani: mitä se tarkoittaa?

Elämme nopeatempoisessa yhteiskunnassa, jossa kysyntä on suurta. Standardit ovat korkeita, ja ne yltävät niinkin intiimeihin ulottuvuuksiin kuin parisuhteisiin.

Sen lisäksi, että meillä on mahdollisuus tavata ihmisiä lähipiirimme kautta, voimme hyödyntää erilaisia sosiaalisia verkostoja yhteyksien luomiseksi myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät fyysisesti sijaitse samassa kaupungissa, maassa tai edes maanosassa. Mutta kun puhumme emotionaalisesta ja tunteellisesta sfääristä, mikään ei kuitenkaan takaa mitään – ei edes internet.

Myytti sielunkumppanista ja romanttisesta rakkaudesta

Se, että kumppania ei ole, merkitsee joillekin ihmisille yksinolon tunnetta. Yksi yleisimmistä ongelmista kumppania etsittäessä on jatkuva “sielunkumppanin” etsintä: tämä on puolestaan yhteiskunnan keksimä rakenne, jossa haluamme löytää täydellisillä ominaisuuksilla varustetun kumppanin, jonka viat ovat olemattomia. Etsiessämme tätä “sielunkumppania” tai “parempaa puoliskoa” nämä romanttisen rakkauden ihanteet kohtaavat jo suhteen perustamisen alkuvaiheessa.

Tässä ensimmäisessä vaiheessa ne toiveet tai odotukset, joita toinen ei ole täyttänyt, yleensä minimoidaan tai ne jäävät kokonaan huomaamatta; emotionaalinen intensiteetti tuottaa jollakin tavalla kognitiivista sokeutta. Näin ollen useimmat parit tulevat käymään läpi sen kriittisen hetken, jolloin ihastuminen katoaa ja esiin nousee haaste näiden dissonanssien realistisesta hallinnasta.

Konteksti: kun ahdistuneisuus kumppanin löytämiseksi on opittua

Kun ihminen katsoo, että ilman kumppania eläminen oleminen on ongelma, tämä samainen konteksti voi lisätä ahdistusta siitä, että “ratkaisua” ei ole löydetty. Jotkut ystävät ovat saattaneet jopa aloittaa uuden parisuhteen, jolloin tämä hylätyksi tulemisen tunne nousee esille. Konteksti voi jopa lähettää meille kaksijakoisia viestejä, jotka suosivat hämmennystä, epätoivoa ja sitä ahdistuneisuutta, joka johtuu pyrkimyksistämme löytää tai vakauttaa parisuhde tämän ambivalenssin tasapainottamiseksi.

Kaikki tämä kannustaa ihmistä lisäämään ponnistelujaan sellaisen kumppanin löytämiseksi, jonka kanssa hän voi tuntea olevansa kokonainen. Lisäksi, jos sinulla puolestaan on jo kumppani ja pelkäät menettäväsi hänet, tämä yleensä viittaa haluun hallita toista, jotta tuntemasi pelko ei kävisi toteen; jos et tutustu muihin ihmisiin, sinun on vaikeampi jättää minua.

Pelko siitä, ettei meillä ole kumppania

Ahdistuneisuus kumppanin löytämiseksi voi olla niin voimakasta, että tiettynä aikana se voi johtaa siihen pisteeseen saakka, jossa ihminen alkaa sietämään äärimmäisiä tilanteita, joihin liittyy fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Jotkut ihmiset, jotka käyvät läpi paljon tällaisia tilanteita emotionaalisella tasolla, päätyvät kehittämään voimakasta emotionaalista riippuvuutta, koska he saavat vahvistusta kumppanista pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä on sellainen.

Me kaikki tunnemme ainakin yhden sellaisen ihmisen, jolla on tapana lopettaa yksi suhde ja aloittaa samalla hetkellä toisen. Tämä emotionaalinen vuoristorata vaikeuttaa usein parisuhteen päättymisestä johtuvan surun käsittelyä ja painostaa meitä kääntymään sellaisen kumppaniehdokkaan puoleen, jonka muussa tapauksessa sulkisimme pois. Lisäksi tämän tyyppiset ominaisuudet haittaavat sitä oppimisprosessia, jota parisuhteen kokeminen pystyy meille tarjoamaan.

Mitä voimme tehdä tällaisessa tilanteessa?

Joissakin tapauksissa ammattilaisen avulle voi olla tarvetta. Muissa tapauksissa taas tiettyjen asioiden ja aktiviteettien tekeminen yksin saattaa herättää yksilössä tarpeen viettää aikaa oman itsensä kanssa olosuhteissa, jotka suosivat oman itsensä löytämistä.

Ahdistuneisuus, jota kumppanin löytäminen tuottaa, ei suinkaan ole helppoa. Sinun tulisi kuitenkin tässä tilanteessa kysyä itseltäsi ainakin seuraavat asiat: Kuinka monta kertaa olet ollut oma itsesi parisuhteessa? Kuinka monta kertaa sinun on pitänyt lakata olemasta oma itsesi miellyttääkseen jotakuta toista ollakseen hänen kanssaan? Entäpä kuinka paljon nämä muutokset ovat maksaneet sinulle aikaa, terveyttä ja turvallisuutta?