Minulle ei jäänyt lähes mitään, mutta löysin rauhan

Me kaikki käymme elämämme aikana läpi tiettyjä myrskyjä, jotka tuhoavat meitä. Sen lisäksi kohtaamme matkamme varrella häiritseviä tuulia, jotka puhaltavat jatkuvasti, levottomasti, vieden rauhamme pois. Emme kuitenkaan voi unohtaa tuulia, jotka lopulta palauttavat elämän merkityksen takaisin. Vahvat tuulet, jotka kantavat niiden ihmisten rakkautta, jotka syntyivät jakamaan elämän kanssamme. Jotkut tuulisista ovat voimakkaita, toiset rauhallisia.

Joskus tuulet voivat kuitenkin yltyä liian voimakkaiksi ja nielaista sinut mukanaan. Ehkä pienet, mutta negatiiviset tapahtumat ovat heikentäneet sinua, saaden sinut kompastumaan, mutta välttämään totaalisen kaatumisen. Ja juuri silloin kun vähiten sitä odotat, myrskyt saapuvat elämääsi, ne lyövät sinuun odottamattomalla raakuudella ja vievät rauhan pois elämästäsi.

Kun olet kaiken tuon keskellä ja tunnet myrskyn paineen, alat hiljalleen huomata, että olet menettämässä kaiken sen jonka luulit olevan turvattua elämässäsi. Pääsi alkaa olemaan pyörällä kaikista noista kivuliaista todellisuuksista, joita et koskaan halunnut kohdata (kuten petetyksi tuleminen tai hylkääminen). Samaan aikaan ideoiden äkillinen liike näyttää poistavan muita, tärkeämpiä ideoita.

Tällöin ymmärrät, että myrsky on vienyt palan sinua mukanaan, mutta ei suinkaan sitä parhainta. Sen täytyi tapahtua, jotta voisit reagoida ja löytää oman rauhasi. Olen kärsinyt samoista myrskyistä elämäni aikana, ja yhä tänään pohdin olisivatko asiat olleet yhtään sen paremmin, jos myrskyt eivät olisi iskeneet niin valtavalla voimalla. Ne kuitenkin osoittivat minulle mikä elämässä on todella tärkeää. Minulle jäi hyvin vähän, mutta tarpeeksi jotta pystyin liikkumaan eteenpäin ja olemaan rauhassa.

Oksani ovat paljaat, mutta minä olen rauhassa

Me kaikki olemme käyneet läpi aikoja, jolloin tuntuu ettei elämä anna pienintäkään selitystä sille, miksi kaikki vaikuttaa niin monimutkaiselta. En usko vetovoiman lakiin; uskon, että jos jokin menee vikaan ja jos et ymmärrä sen syytä, elämä ei lopeta ennen kuin kohtaat sen. Usein vaikeimman kautta.

Kaikki tuo kipu, jonka ajattelit olevan kaiken arvoista, oli vain värillistä savua. Sillä ei ollut tarpeeksi voimia kohdata vaistoinkäymisiä. Ihailun ja mysteerin tunne hälvenee osoittaakseen keskinkertaisuuden kaiken tuon takana.

On aikoja, jolloin tuntuu että menetämme kaikki vehreät oksat ja loistokkaat kukat, aivan kuten puu menettää lehtensä. Mutta älä unohda, että puun mietiskelyssä on jotakin runollista, kuivaa ja paljasta. Se tuntuu kätkevän sisälleen halua, toivoa ja lupauksia.

Puu on edelleen pystyssä, vaikka se on kokenut kovia. Ja ilman ainuttakaan koristetta, se tuntuu autenttisemmalta kuin koskaan. Sille ei käytännössä katsoen jäänyt mitään, mutta kuitenkin tarpeeksi päästääkseen eteenpäin.

Puu tuntuu olevan rauhassa, mutta samaan aikaan se lupaa taistella. Tämä lupaus kaikessa paljaudessaan näyttää olevan mitä suurin hyve. Ja joskus elämän parhaat asiat ovat niitä, jotka joskus olivat kauniita eivätkä koskaan tule olemaan enää sellaisia. Asiat, jotka ovat jo kuihtuneet, mutta jotka ovat luvanneet herättää itsensä eloon uudelleen. Olemassaolosta löytyy ainutlaatuinen elämän tunne.

Oksat alkavat kukkia

On tarpeen lopettaa valittaminen. Tsunami, joka vei pois kaiken jonka ajattelit tekevän sinusta erityisen, vei pois myös monia tarpeettomia asioita. Ole tietoinen, nosta pääsi ja tunne kuinka paino poistuu vihdoin hartioiltasi.

Kaikesta on tullut spontaanimpaa ja luonnollisempaa. Tekopyhyys ei ärsytä sinua enää, vaan saa sinut nauramaan sisältä. Ei ole parempaa vastausta sinua vahingoittaneille ihmisille kuin välinpitämättömyys, jota yhtäkkiä alatkin tuntea. Sinun ei edes tarvitse kertoa kenellekään siitä. Se on kuin spontaani hymy, joka nousee kasvoillesi ensimmäisestä molemminpuolisen rakkauden merkistä.

Intohimoiset sydämet voivat rikkoutua ainoastaan silloin, kun ne saavat osakseen ikuisia lommoja. Älykkäät ihmiset ohittavat usein asioita, joilla on merkitys. Pelkuruus ei usein jää muistoihimme. Se vain muistuttaa sinua itsellesi aiheutetuista vahingoista, ei menetyksen kivusta.

Siksi kukat ovat syntyneet. Ymmärrät jääneesi hyvin vähälle, mutta koko prosessin täytyi tapahtua, jotta voisit tulla sellaiseksi joka tänä päivänä olet. Sinulla ei ole pienintäkään halua syyllistää. Rauhan tunne löytyy ainoastaan kovien asioiden kautta, joiden kanssa olet joutunut kamppailemaan. Ne voivat viedä osan sinua tai ne voivat muovata sinua täysin uudella tavalla.

Joskus on etuoikeus olla ei minkään kanssa. Kaikki suinkaan eivät osaa käsitellä prosessia, jossa asiat lentävät ulos ikkunoista vastusteluista huolimatta. He odottavat olevansa oikeassa, mutta prosessin edetessä näin ei usein kuitenkaan tapahdu.

Prosessin syyt löytyvät tulevaisuudesta. Olet jo nähnyt mikä todella on tärkeää eteenpäin siirtymisen kannalta. Nyt olet huomattavasti ketterämpi, mutta se ei tarkoita, että olisit vapaa ongelmista. Mutta nyt voit palata takaisin todelliseen rakkauteen, joka puhkesi ystävien kanssa koetusta naurusta, sosiaalisen elämän nauttimisesta. Sinulla ei enää edes ole tarvetta tuoda sitä julki.

Mielettömintä on, että olet yhä pystyssä. Et ehkä ole sama kuin olit ennen, mutta tunnet olosi hyväksi. Et ikävöi menneisyyden hymyjä. Voit nyt tunnistaa nykyisyytesi hymyn sekä hyvyyden, joka tulee saapumaan luoksesi tulevaisuudessa.