Millainen vaikutus itsensä kaltoinkohtelulla on itsetuntoon?

Itsensä kaltoinkohtelulla on täysin vastakkainen vaikutus itsetuntoon ja se on paljon yleisempää kuin mitä luulemme. Suuri osa meistä tekee päätelmiä siitä, keitä olemme, mitä ansaitsemme tai esimerkiksi siitä, kuinka paljon arvoa työllämme on. Toisin kuin tämä ilmiö, meillä on puolestaan tapana suurennella tekemiämme virheitä.

Tämän seurauksena meillä on taipumusta vaatia itseltämme enemmän tuntien, että asiat voitaisiin aina tehdä paremmin. Tästä syystä itsetunto voi heikentyä. Halveksimme omia toimiamme ajatellen, että kuka tahansa olisi voinut tehdä sen paremmin.

Miten tällainen käytös sitten kehittyy?

Itsetunto on yleisesti ottaen kyky, jossa me osaamme arvostaa itseämme. Siihen liittyy myös haaste kohdata kielteisiä ajatuksia, joita muut ihmiset saattavat ajatella meistä.

Alhainen itsetunto tekee meistä haavoittuvaisempia muiden kritiikille, mikä lisää sitä todennäköisyyttä, että otaksumme muiden ihmisten mielipiteet jopa absoluuttisena totuutena. Juuri tällöin meidän “sisäinen diktaattorimme” alkaa kehittyä: minimoimme saavutuksemme, annamme tekemillemme virheille liikaa painoa ja tunnemme häpeää niitä kohtaan.

Itsensä kaltoinkohtelulla on “sisäisen diktaattorin” alkuperä

Joudumme alttiiksi muiden arvioinnille ja arvostelulle syntymästämme lähtien. Varhaisessa iässä kärsimämme motivaation puute vaikuttaa merkittävällä tavalla kykyymme puolustautua kritiikiltä.

Jos näiden varhaisten kokemusten perusteella epäonnistumisistamme on rangaistu ja saavutuksemme ovat jossain määrin vähentyneet, näemme todennäköisesti itsemme ihmisenä, joka ei omaa samanlaisia kykyjä kuin muut ihmiset.

Lisäksi meistä tuntuu siltä, että epäonnistumisen välttämisellä on elämässämme merkittävän suuri rooli, sillä mikäli epäonnistumme, meidän olisi kohdattava muiden tuomio ja kritiikki. Jos motivaatio epäonnistumisen välttämiseksi nousee saavutusten tavoittamista tärkeämmäksi, voimme menettää kaiken sen arvon, jonka ne voivat meille tuoda, jos emme ota kritiikkiä vastaan rakentavassa mielessä.

Tässä dynamiikassa muiden kritiikki voidaan sisäistää niin, että se saa meidät näkemään itsemme muita alempiarvoisina ihmisinä. Itseemme kohdistuvasta kritiikistä tulee puolestaan paljon häikäilemättömämpää kuin siitä kritiikistä, jota muut meille antavat: voimme alkaa uskomaan, että emme ole päteviä emmekä ole rakkauden arvoisia. Näin ollen itsensä kaltoinkohtelulla on merkittävä yhteys itsetuntoon, sillä ne kulkevat käsi kädessä: voimme uskoa, että olemuksemme perustuu saavutuksiimme, jotka puolestaan koetaan samanaikaisesti arvoltaan vähäisinä.

Mistä voimme huomata, että kohtelemme itse itseämme kaltoin?

Itsensä kaltoinkohtelu normalisointi on hyvin vaarallista. Sen lisäksi, että se vahingoittaa itsetuntoa, se voi myös johtaa vaarallisempiin muotoihin, kuten mielialahäiriöihin, erityisesti masennushäiriöihin.

Itsensä kaltoinkohtelu ei ole ilmiö, joka nousee esiin yhdessä yössä. Tällainen aggressio itseään kohtaan on seurannut meidän elämässämme jo vuosien ajan. Joskus meidän on jopa vaikeaa tunnistaa muiden ja itsemme antamaa kritiikkiä. Kun itsensä kaltoinkohtelu on vakiintunut elämäämme, jopa rakentavin kritiikki, jota saamme muilta parantaaksemme, mielletään epäonnistumisena. Miten tämä sitten voi ilmetä tavallisessa arjessa? Tässä muutamia käytännön esimerkkejä:

• Onko sinua koskaan suositeltu tekemään työtehtävää eri tavalla parempien tulosten saavuttamiseksi, ja oletko pelkästään pyöritellyt päässäsi ajatusta siitä, miten huonosti sen teet?
• Kuinka monta kertaa olet kiinnittänyt huomiota pelkkiin virheisiin, vaikka ponnistelusi olisikin huomioitu?
• Oletko koskaan ajatellut, ettet ole työsi arvoinen, ja että esimiehesi tulevat huomaamaan minä hetkenä hyvänsä, että joku muu voisi tehdä paremmin kuin sinä?

Pysäytä elämäsi pysäyttääkseesi “sisäisen diktaattorisi”

“Sisäisen diktaattorin” ääni voi olla niin voimakas, että se voi lamauttaa kaiken arvoihimme pohjautuvan toiminnan. Jos keskeytämme ne toimet, joita pidämme arvokkaana, lankeamme kokemuksemme ansaan (muiden antama kritiikki varhaisesta lapsuudestamme lähtien tämänhetkisen kritiikin lisäksi). Toisin sanoen perustamme elämämme siihen, että yritämme olla epäonnistumatta.

Epäonnistumisen välttäminen tarkoittaa sitä, että emme ole halukkaita siirtymään pois mukavuusalueeltamme matkallamme kohti arvoja. Emme kuitenkaan pääse eroon tästä itsensä kaltoinkohtelun “sisäisestä diktaattorista”, joka todennäköisesti kertoo meille, että olemme tilanteessa, jossa olemme, koska pelkäämme ja emme pysty kohtaamaan pelkoamme.

Mutta mikä on itsetunnon rooli?

Oletko koskaan pysähtynyt tarkkailemaan tilannettasi ikään kuin joku muu seisoisi tilallasi ja toimisi sen mukaan, mitä joku muu hänelle sanoo, tämän antaman kritiikin mukaan? Jos pohdimme asiaa, voimme ymmärtää, kuinka sisäisen kaltoinkohtelun takia mielemme vie meidät pois siitä, mitä pidämme tärkeänä. Tämän sisäisen vuoropuhelun kuunteleminen ja sen uskominen absoluuttisena totuutena voi olla turhauttavaa tavoitteiden saavuttamisessa: usein mieli kertoo meille, että emme pysty siihen.

“Sisäisen diktaattorin” eliminointi on kuitenkin kuin poistaisi rikkaruohot puutarhasta: voimme repiä ne irti, mutta ne jatkavat kasvuaan. Itsetuntoon liittyvien kirjojen lukeminen ei myöskään auta poistamaan näitä sisäisen kaltoinkohtelun muotoja; ne antavat meille vain ohjeita itsetunnon parantamiseksi, mutta ovat monien vuosien kokemuksen edessä vain yksi oppi lisää.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus tarkkailla tuota itsemme kaltoinkohtelun ja itsetunnon välistä taistelua toisesta näkökulmasta: itseämme kohtaan harjoittamamme myötätunnon kautta. Myötätunto itseämme kohtaan antaa meille mahdollisuuden tarkkailla tätä taistelua eri näkökulmasta, antaa meille mahdollisuuden epäonnistua ja havannoida, mitä sisäisessä maailmassamme tapahtuu, kun paha olo ilmenee.