Miksi niin monet lapset katkaisevat siteet vanhempiinsa?

Näyttää siltä, että yhä useammat lapset katkaisevat siteet vanhempiinsa. Tällä hetkellä ei ole saatavilla virallisia tietoja tai lukuja, mutta foorumeilla, klinikoilla ja lehdistöartikkeleissa on puhuttu ilmiön noususta.

Se on erityisen yleistä länsimaissa, ja näkyy eritoten korkean tulotason maissa.

Yksi harvoista saatavilla olevista tutkimuksista tästä aiheesta on professori Karl A. Pillemerin tekemä tutkimus. Hän on Cornellin yliopiston (USA) inhimillisen kehityksen johtaja. Tämä tutkimus toteaa, että monet ihmiset katkaisevat nykyään siteet vanhempiinsa ja muihin perheenjäseniinsä. Se ei ole normaalia kasvuun ja aikuisuuteen liittyvää etäisyydenottoa, vaan todellakin siteen katkaisemista erilaisista syistä.

“Tutkijoiden täytyy löytää parempia ratkaisuja sekä sovinnonhaluisille että pysyvästi toisistaan vieraantuneille perheenjäsenille.”

-Karl A. Pillemer-

Miksi lapset katkaisevat siteet vanhempiinsa?

Professori Pillemer totesi, että on tehty liian vähän tutkimusta sekä niistä ihmisistä, jotka ovat katkaisseet siteet kokonaan, että niistä, jotka ovat vain vieraantuneet vanhemmistaan. Niinpä hän teki aiheesta kyselyn Yhdysvalloissa vuonna 2020.

Tulokset osoittivat, että joka neljäs amerikkalainen oli katkaissut siteensä perheenjäseneen. Tämä ilmenee Karl A. Pillemerin kirjassa Fault Lines: Fractured Families and How to Mend Them.

Samanlainen tutkimus tehtiin Iso-Britanniassa, ja tulokset olivat hyvin samankaltaisia: joka viides osallistuja oli katkaissut perhesiteen.

Vastaavanlaisia tutkimuksia tehtiin myöhemmin Kanadassa ja Australiassa. Näissäkin maissa saadut tiedot olivat samansuuntaisia. Molemmissa maissa puhuttiin jopa perheiden hajoamisen “epidemiasta”.

Verkkotukiryhmät ihmisille, jotka ovat päättäneet ottaa etäisyyttä perheestään, ovat yhä suositumpia. Monissa näistä ryhmistä on ihmisiä, jotka ovat katkaisseet siteet vanhempiinsa eikä heillä ole aikomustakaan korjata niitä. Tällaisia tutkimuksia ei kuitenkaan ole tehty englanninkielisten maiden ulkopuolella.

Miksi tätä tapahtuu?

Toinen tutkija, joka on lähestynyt samaa aihetta, on tohtori Joshua Coleman. Hänen arvionsa mukaan väkivalta on yksi ratkaisevimmista tekijöistä ihmisten päätöksissä katkaista suhteet vanhempiinsa.

Monien menneisyydestä löytyy tiettyjä väkivaltaisia jaksoja, jotka toisinaan jatkuvat aikuisuuteenkin, mikä johtaa perhesiteiden katkeamiseen. Tällaiset tilanteet viittaavat fyysiseen, verbaaliseen, psyykkiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Aikuistuttuaan ihmiset eivät enää siedä samoja väkivaltaisia tilanteita, joita he kokivat lapsena. He saattavat myös itse kasvaa väkivaltaisiksi ihmisiksi, mikä nopeuttaa siteen katkaisemista.

Toinen syy näihin tilanteisiin on se, kun vanhemmat ovat eronneet ja toisella tai kummallakin on uusi perhe. Monet ihmiset eivät pysty sopeutumaan tähän tilanteeseen ja päättävät siksi katkaista siteensä vanhempaansa.

Arvot ovat ratkaiseva asia

On havaittu, että arvot ovat myös sellainen tekijä, joka vaikuttaa siteiden katkaisemiseen. Tohtori Coleman mainitsi, että joka kolmas äiti, joka on erossa lapsistaan, väittää, että tämä näkökohta on yksi tärkeimmistä.

Tämä on sopusoinnussa Karl A. Pillemerin päätelmien kanssa. Hän huomautti, että on olemassa kolme ulottuvuutta, joissa vanhempien ja lasten välillä voi syntyä radikaalia etäisyyttä. Näitä ovat seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja vaihtoehtoiset elämäntavat. Myös poliittisella näkökannalla on vaikutusta, joskin vähäisemmässä määrin.

Monet lapset, jotka ovat katkaisseet siteet vanhempiinsa, ovat sitä mieltä, että se on hyvä päätös kaikille asianosaisille. Käytännössä tämä vähentää konflikteja. Toisaalta monet kokevat sen menetyksenä ja katuvat, etteivät ole päässeet yhteisymmärrykseen perheensä kanssa.

Ehkä kyse ei ole niinkään eroista ihmisten välillä, vaan pikemminkin kyvyttömyydestä käsitellä konflikteja. Kannattaa muistaa, että keskustelut ja kiintymyksen osoittaminen ovat aina hyviä tapoja hallita erimielisyyksiä ja parantaa haavoja. Ero ei todellakaan ole aina paras vaihtoehto, vaikka se valitettavasti joskus on väistämätöntä.