Miksi niin monet ihmiset pitävät juoruamisesta?

· 4.6.2019

Ihmiset, jotka pitävät juoruamisesta, eivät elä pelkästään pienissä kylissä, eivätkä he ole stereotyyppisiä kotirouvia juoruten pihansa kulmalla. Nykymaailmassa juoruaminen on erilaista. Nykyään se on syvästi osa jokaisen elämää. Mutta miksi niin monet ihmiset pitävät juoruamisesta? Mikä tekee siitä niin suosittua?

Kieli ja epävarmuus

Jotkut sanovat, että juoruaminen alkoi ihmiskielen syntyessä. Sanotaan, että juoruamisella oli jopa hyödyllinen rooli nykyisten laajojen modernien yhteiskuntien kasvussa. Ihmisten kertomat tarinat muista olivat informatiivisia: puhuttiin sosiaalisista asemista, ryhmien rooleista ja vakiintuneista sosiaalisista normeista. Näillä tarinoilla oli jopa tarkoitus auttaa ihmisiä löytämään sopivia kumppaneita.

naiset juoruavat

Syvällisemmällä tasolla taustalla oleva perusteellinen psykologinen tarve juoruta oli tarvetta poistaa epävarmuutta. Ihmiset eivät tunne oloaan hyväksi, jos heillä ei ole tarpeeksi informaatiota. Siksi he yrittävät palauttaa kognitiivisen tasapainon.

Kuinka? Saamalla puuttuvat tiedot juorujen avulla. Tässä motivaationa on saada informaatiota toisesta henkilöstä. Ja käytännössä tarkoitus pyhittää keinot. Kaikki kelpaa.

Millaisia juoruilijat ovat? Kuinka he näkevät itsensä?

Kun olemme itse juorun kohteita, alamme ihmettelemään. Juoruavatko muut, koska heillä on tylsää? Eikö heillä ole omaa elämää? Miksi he haluavat satuttaa meitä? Ihmiset jotka juoruavat, eivät tavallisesti ole kovinkaan pohdiskelevia ihmisiä. Siksi heidän keskustelunaiheensa koskevat pitkälti ulkoisia asioita. Ympärillä oleva ulkoinen maailma on tavallisesti heijastus henkilön sisäisestä itsestä. Mitä rikkaampi tämä jälkimmäinen on, sitä rikkaampi myös tuo edellä mainittu on.

Kun puhumme pahaa muista, puhumme pahaa itsestämme.

Myös juoruilijoilla on omat elämänsä, aivan kuin muillakin. Mutta he pakenevat mielellään ongelmiaan ja ajattelevat muiden ongelmia, jotta heidän ei tarvitse ajatella omiaan. Tämä on heidän puolustusmekanisminsa.

Mitä juoruilijat eivät tiedä on se, että he tuhlaavat aikaa, jota he voisivat investoida itseensä. Yksi mielenkiintoisimmista asioista juoruamisesta on, että he harvoin myöntävät pitävänsä juoruamisesta. He ovat usein unohtavaisia.

Onko juoruaminen hyödyllistä? Onko se hyväksi? Onko se haitallista?

Yleinen sääntö on, että ihmiset yhdistävät juoruamisen käsitteen välttämättömään, eikä niin merkitykselliseen tietoon. Ja usein asia on juurikin näin. Ajatelkaamme vaikkapa niitä huhuja kuuluisista ihmisistä, jotka eivät todellisuudessa vaikuta elämäämme millään tavalla.

Muulloin juoruaminen voi olla hyödyllistä yksilön näkökulmasta. Useiden kysymysten kysyminen voi tarjota arvokasta tietoa, joka voi puolestaan avata uusia mahdollisuuksia. Tällainen käyttäytyminen voidaan kuitenkin laskea opportunistiseksi. Tämän lisäksi se voi vahingoittaa mainetta.

Psykologia pitää kohtuullisuutta parhaana vaihtoehtona. On hyvä osoittaa mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, joista välitämme. Mutta uteliaisuus ei tarkoita, että sekaannumme muiden elämään tai että juoruamme heistä muiden kanssa. Sen sijaan se merkitsee tietoa siitä kuinka kysyä ja kuunnella. On kyse kohteliaisuudesta.

Joten jos ahdistelemme muita jatkuvasti, pistämme nenämme aina heidän asioihin, ja hiiviskelemme heidän elämiinsä (ja koteihinsa), he eivät tule reagoimaan positiivisesti liialliseen mielenkiintoomme.

keskustelua tai juoruamista koulun pihalla

Kuinka toimia, kun joku haluaa juoruta kanssamme

Jos ystävämme on mielestämme juoruilija, ensimmäiseksi meidän olisi tarkkailtava häntä. Seuraavaksi voimme kysyä itseltämme kaksi kysymystä. Miksi hän kertoo minulle tämän? Mikä on hänen tarkoituksensa kertoa minulle tämä? Voimme kysyä nämä myös suoraan häneltä, jos se on mielestämme asianmukaista. Hänen vastauksestaan riippuen voimme päätellä pitäisikö meidän ottaa hänet vakavasti vai ei.

Jos juoru ei koske meitä, emme tavallisesti kiinnitä siihen paljon huomiota. Mutta pitäkäämme mielessämme, että seuraavalla kerralla se voi koskea meitä. Siksi parasta olisi olla levittämättä juoruja eteenpäin, jotta emme satuttaisi muita. Tällä tavalla juoru tai huhu päättyy meihin.

Jos taas sen sijaan joku hyökkää meitä kohtaan kysymyksillä, olisi parasta antaa tämän henkilön tietää, ettemme tunne oloamme mukavaksi tai että emme yksinkertaisesti halua puhua. Voimme käyttää mitä tahansa tekosyytä päästäksemme eroon tästä tilanteesta. Vapautemme ja yksityisyytemme on vaakalaudalla, joten suojelkaamme itseämme.

Tekeekö se henkilöstä luotettavan, että hänellä on paljon tietoa muista?

Ehdottomasti ei. Luottamus on ansaittu hienotunteisuuden ja ymmärryksen perusteella. Se ei riipu siitä tiedosta, mitä jollakulla on muista. Jos joku kertoo meille salaisuuden, jonka joku muu on kertonut hänelle, kuvittelemmeko tosiaan että voimme luottaa häneen omien salaisuuksiemme kanssa? Miksi hän pitäisi meidän salaisuutemme salassa, jos hän ei pidä muiden salaisuuksia?

Sen lisäksi että tällaiset ihmiset paljastavat muiden salaisuuksia, heillä on tapana lisätä tarinaan hieman draamaa. Tämä tarkoittaa, että he valehtelevat tai kertovat vähintäänkin puolitotuuksia tehdäkseen tarinasta kiinnostavamman.

Jossain vaiheessa meistä kaikista on tullut muiden elämien tiedonlähteitä. Ongelma on siinä, kun alamme tekemään näin pakkomielteisesti ja jatkuvasti, ilman nöyryyttä ja kunnioitusta muita kohtaan. Katsokaamme sisällemme ja pitäkäämme huoli omista asioistamme.