Mikä on vilpittömyyden ja vilpittömyysmurhan ero?

· 25.8.2018

Onko totuuden kertominen aina hyvä asia? Arvostammeko me todella sitä, kun ihmiset ovat meitä kohtaan rehellisiä? Milloin kyseessä on vilpittömyys ja milloin vilpittömyysmurha? Kun me käytämme termiä vilpittömyysmurha, puhumme totuuden kertomisesta huolettomasti, ilman rajoja, ja ajattelematta lainkaan sitä mitä toinen henkilö tuntee tai haluaa. Tämän lisäksi vilpittömyyden käyttäminen lainkaan ajattelematta voi johtaa turhaan vahinkoon.

On parasta käyttää totuutta ihmisten auttamiseen ja vilpittömyyttä rakentamiseen, eikä koskaan tuhotaksemme muita tai kumotaksemme heitä. Meidän on aina pidettävä mielessä, että totuus on voimakas ase, ja meillä on oltava empatiaa ja sosiaalista älykkyyttä käyttääksemme sitä oikein.

Ja vaikka emme kertoisikaan valheita suorittaessamme vilpittömyysmurhan, vaikka kertoisimme totuuden, kun teemme tämän ajattelematta toista ihmistä tai vain purkaaksemme kuormaa harteiltamme, emme auta häntä tai käytä totuutta niin kuin meidän pitäisi. Se mitä me teemme, on objektiivisen todellisuuden ilmaiseminen, joka satuttaa toista henkilöä meidän tuodessamme totuuden ilmi väärään aikaan.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että meidän on valehdeltava ihmisille välttääksemme heidän satuttamistaan? Vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin totuuden tai valheen kertominen. On tiettyjä aikoja, jolloin totuus ei ole avuksi, tai jolloin se vain pahentaa asioita. Parasta mitä voimme tehdä on ilmaista se mitä ikinä haluammekaan sanoa, mutta olemalla herkkätunteisia. Meidän on löydettävä oikea hetki ja konteksti, ja selvitettävä mikä on paras tapa ilmaista ajatuksemme.

totuuden kertominen toiselle

Mitä aivoilleni tapahtuu, kun valehtelen?

Nature Neuroscience -aikakauslehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että kun me valehtelemme, meidän mantelitumakkeemme (aivojen osa, joka on aktiivinen valehdellessamme) ”käynnistyy” vähemmän ja vähemmän mitä enemmän kerromme valheita. Valheiden kertominen kerta toisensa jälkeen turruttaa aivomme.

Voimme siis päätellä, että kun kerromme valheita, meidän aivomme rentoutuvat ja tottuvat kertomaan valheita. Mutta meidän tavoitteenamme ei ole valehdella, vaan meidän tavoitteenamme on oppia valitsemaan ja kommunikoimaan totuus. Meidän sosiaaliset suhteemme eivät tule kestämään kauan, jos emme aseta jonkinlaisia suodattimia sanomiimme asioihin. Sillä ei ole väliä perustuuko viestittämämme asia todellisuuteen.

Kuten olemme maininneet, vilpittömyysmurha ei lisää meidän kykyjämme millään tapaa, eikä se korosta itsetuntoamme, tai auta meitä parantamaan sosiaalisia suhteitamme millään tavalla. Mutta se mikä meitä todellisuudessa auttaa, on herkkätunteisuus. On olemassa tiettyjä totuuksia, jotka meidän on välitettävä höyhenenkevyellä hienotunteisuudella. Ja sitten on totuuksia, jotka meidän on pidettävä sisällämme aina oikeaan aikaan asti. On totuuksia joita meidän ei ole koskaan jaettava muille sillä ne eivät ole tärkeitä, ja totuuksia jotka meidän jaettava vähä vähältä, jotta henkilöllä on tarpeeksi aikaa sulattaa kaikki tieto.

Ihmiset, jotka tietävät kuinka ilmaista tunteitaan satuttamatta muita, ovat todellisia sankareita. He ovat ihmisiä, jotka punnitsevat sanansa ja varmistavat että heidän sanansa ja tekonsa ovat hyväksi heidän ympäristölleen tai heitä lähellä oleville ihmisille. 

ystävät nauravat yhdessä

Onko totuuden kertominen aina hyvä asia, vai onko vilpittömyysmurha?

Psykologi Claudia Castro Campos suoritti valehtelemisesta tutkimuksen, ja hän sai siitä yllättäviä tuloksia. Hän osoitti, että ihmiset kertovat vähintään yhden tai kaksi valhetta päivän aikana. Eikä sillä ole väliä ovatko nämä valheet pieniä vai suuria, sillä pointtina on se, että me käytämme valheita muokataksemme todellisuutta omaksi hyväksemme.

On olemassa sanonta, jonka mukaan juopuneet ihmiset ja lapset eivät koskaan valehtele. Näin tapahtuu, sillä aivojemme esto- ja sensuurijärjestelmät rentoutuvat, ja tämä on yleistä sekä lapsille että juovuksissa oleville ihmisille. Aikuisten suhteen sillä ei ole täsmälleen samaa tarkoitusta kuin lasten suhteen, sillä lapsilla nämä järjestelmät ovat edelleen kehitysvaiheessa, mutta meidän yhteiskuntamme ja aivojen kapasiteetit valmistavat meidät piilottamaan totuuden tai leimaamaan totuuden päälle iloiset kasvot pehmentääksemme sen vaikutusta.

”Emme saisi yrittää olla sataprosenttisesti vilpittömiä. Mutta meidän on pyrittävä siihen, ettemme koskaan sano vastakohtaa siitä, mitä me ajattelemme.”

-Carmen Terrasa-

Hyvät sosiaaliset taidot omaavat ihmiset ovat heitä, jotka tietävät kuinka olla vilpittömiä satuttamatta muita. Kyseessä ei ole valehteleminen, vaan asian välittäminen oikealla tavalla. Tällainen henkilö ei pyri olemaan kaikkein vilpittömin henkilö kaikista, vaan hän pyrkii välittämään totuuden parhaalla mahdollisella tavalla. Parasta on olla uskollinen itseämme kohtaan unohtamatta sitä vahinkoa, mitä voimme saada aikaan muissa. Totuus, kommunikoituna älykkäästi ja hyvin tarkoituksin, on aina tuottoisaa.