Migreenidiagnoosi: vammauttava neurologinen häiriö

3 minuuttia

Migreeni ei ole vain päänsärkyä. Se on vammauttava neurologinen sairaus, joka ei aina saa oikeaa diagnoosia tai sopivaa hoitoa.

Migreenidiagnoosi: vammauttava neurologinen häiriö

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Migreenidiagnoosi tulee tehdä ajoissa, jotta potilaan elämänlaatu säilyy mahdollisimman hyvänä. Potilaita ei kuitenkaan aina ohjata sopivimpien asiantuntijoiden puoleen. Siksi he turvautuvat usein itselääkitykseen (täten jopa pahentaen sairautta), ja tehokkaan hoidon aloittaminen kestää yleensä keskimäärin kahdesta kolmeen vuotta.

Migreeni ei ole vain päänsärkyä. Se on vammauttava neurologinen sairaus. Se vaikuttaa enemmän naisiin kuin miehiin, ja sen hallinta on edelleen monimutkaista ja haastavaa. Asiantuntijat nykyään ehdottavat, että migreeniin ei riitä yksinomaan lääkehoito, vaan elämäntavoista ja jopa ruokailutottumuksista huolehtiminen on avainasemassa.

Tällä häiriöllä on valtava vaikutus nykypäivän yhteiskuntaan. Trondheimin neurolääketieteen yliopistossa (Norja) tehdyssä tutkimuksessa huomautettiin, että migreeni on alle 50-vuotiaiden tärkein elämän lamauttaja. Tutkijoiden Timothy Steinerin ja kollegoiden mukaan se on yleisin syy ottaa sairaslomaa.

Vuonna 2006 European Headache Federation sanoi, että migreeni on unohdettu epidemia ja että tarvitsemme parempia resursseja ja tutkimusta sen suhteen. Lisäksi liitto mainitsi, että sosiaalisen tietoisuuden lisääminen on prioriteetti. Uskotaan, että monet ihmiset eivät ole edes saaneet oikeaa diagnoosia.

Monet ihmiset turvautuvat itsehoitoon migreeninsä hoitamiseksi. Perusterveydenhuollon ammattilaisten tulee ohjata potilaat erikoislääkärien vastaanotolle tarpeisiinsa vastaavaan hoitoon.

Migreenidiagnoosi

Migreeni on monitahoinen neurobiologinen ilmiö. Toisin sanoen siihen liittyy lukuisia neurokemiallisia muutoksia ja se on oireiltaan heterogeeninen. On verisuoniperäisiä migreenejä, joihin liittyy huimausta ja ataksiaa. On myös ihmisiä, jotka kärsivät migreenistä vain tiettynä aikana elämässään.

Migreenidiagnoosi ei ole aina helppo. Se tehdään yleensä melko myöhään tai jopa huolimattomasti, koska se voidaan sekoittaa jännityspäänsärkyyn tai silmien rasitukseen. Vuonna 2018 tehtiin eurooppalainen Eurolight -tutkimus, joka tuli samoihin johtopäätöksiin: migreeni on sairaus, johon lääketieteelliset ja edes sosiaaliset resurssit eivät näytä olevan riittävästi valmistautuneita.

Tämän tutkimuksen tekivät väittivät, että vain 33 prosenttia migreenistä kärsivistä käy asiantuntijan vastaanotolla. Loput joko turvautuvat itsehoitoon tai saavat hoitoa perusterveydenhuollon lääkäriltä, joka ei aina vastaa heidän tarpeisiinsa. Siksi heidän elämänlaatunsa ei parane.
Lähes 50 prosenttia lääkärissä käyvistä ihmisistä luopuu hoidosta, koska he eivät näe odotettuja tuloksia. Tämä on ongelma, koska jos he turvautuvat itsehoitoon, on olemassa riski, että migreeni muuttuu krooniseksi.

Mitkä ovat migreenidiagnoosin oireet?

Diagnostiset kriteerit ovat International Headache Societyn asettamat, ja ne ovat seuraavat:

Migreeni voi ilmaantua auralla tai ilman auraa.
Aura muodostaa sarjan muutoksia, jotka edeltävät itse migreeniä. Näihin liittyy mm. herkkyys-, näkö-, tasapaino- ja lihaskoordinaatio-ongelmia.
Yleensä sykkivä kipu kestää 4-72 tuntia.
Se pahenee fyysisen toiminnan myötä.
Kivun aikana ilmenee jokin seuraavista oireista: pahoinvointi, oksentelu, valonarkuus ja/tai sonofobia (valon, äänien ja hajujen ärsytys).
Tämäntyyppinen päänsärky voi ilmaantua jopa viisi kertaa kuukaudessa.

On huomattava, että täydellinen kliininen analyysi (fyysinen tutkimus ja yksityiskohtainen neurologinen tutkimus) on suoritettava migreenin diagnosoimiseksi.

Migreenin hoito

Kuten jo mainitsimme, migreenin hoito vaatii monialaista lähestymistapaa. Toisin sanoen lääkkeet eivät riitä. Vaikka potilas ottaisi parasetamolia tai ibuprofeenia lievittääkseen kipuaan, ne eivät vaikuta paljoakaan pitkällä aikavälillä. Sen sijaan tarvitaan erityisiä lääkkeitä, jotka on lisätty muihin erikoistuneisiin ja täydentäviin strategioihin. Ne ovat seuraavat:

Potilaalla on oltava käytettävissään kaikki häiriötä koskevat tiedot. Hänelle tulee kertoa, että kyseessä on neurologinen sairaus ja että hänen on pidettävä päiväkirjaa päänsärystään. Vasta sitten voidaan tunnistaa laukaisijat ja suositella tarkempia (ja yksilöllisempiä) strategioita.
Vakavampiin migreenikohtauksiin määrätään triptaaneja tai dihydroergotamiinia sekä antiemeettejä. Nämä ovat dopamiiniantagonisteja.
Erityisruokavaliota suositellaan. Esimerkiksi kahvin, viinin, juuston ja suklaan välttämistä.
Psykoterapia soveltuu myös vähentämään laukaisimia, kuten stressiä ja ahdistusta. Tässä yhteydessä opetetaan yleensä myös tiettyjä rentoutustekniikoita.

Lopuksi voidaan todeta, että migreenin hoito perustuu ennen kaikkea ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sen ilmenemisen vähentämiseksi tai välttämiseksi. Tästä syystä on välttämätöntä tehdä kaikkensa varhaisen diagnoosin saamiseksi ja hyvän asiantuntijan avun saamiseksi.