Menetin sinut menettämisen pelosta

On ironista, että usein kovasti uurastettuamme tietyn tavoitteen saavuttamiseksi tai taistelun voittamiseksi, annamme vain periksi. Ja vaikka Runaway Bride – Morsian karkuteillä onkin vain elokuva, tällainen todellisuus on lähempänä meitä kuin kuvittelemmekaan. Seuraavien kappaleiden keskustelu biologisista ja fysiologisista syistä tutkii tätä ilmiötä. Lopuksi tavoitteenamme on löytää vastaus sille, kuinka voimme taistella sitä vastaan viljelemällä positiivisia tunteita nykyisille pelon kasvusijoille.

Mitä on pelko?

Pelko on yksi kuudesta universaalisesta tunteesta. Muut viisi ovat onnellisuus, suru, viha, inho ja hämmästys. Nämä tunteet luokitellaan universaalisiksi, koska ne ovat selkeästi tunnistettavissa kaikissa niissä kulttuureissa, joita tähän saakka on tutkittu. Ne myös auttavat meitä hallitsemaan pelkoa ympärillämme.

Mikä on pelon tarkoitus? Kaikilla tunteilla on tärkeä rooli meidän kannustamisessamme tai tietyn tavoitteen saavuttamisen estämisessä.  Onnellisuus, esimerkiksi, auttaa meitä luomaan yhteyksiä toisiin, ja samalla edistää meidän terveyttämme sekä mukautumistamme sosiaaliseen ympäristöön. Vihan tarkoitus on sitä vastoin suojella meitä suuremmilta vahingoilta tai rohkaista meitä kohtaamaan sortajamme. Sen tähden tarvitsemme sitä jokapäiväisessä elämässämme.

Epäonnistumisen pelko: “Mitä jos en selviydykään tästä?”

Pelko on seurausta siitä, että arvioimme tilanteen negatiiviseksi tai uhkaavaksi. Tämä saattaa tarkoittaa, että vaara ei ehkä olekaan todellinen. Monesti pelko syntyy tunteesta, että kykymme eivät ole riittävät kohtaamamme tilanteen hallitsemiseen.

Tätä ilmiötä tarkasteltaessa voisimme viitata yhteen mielenterveyden kulmakivistä, omien kykyjen tunnistamisen. Freud määrittelee mielenterveyden “omien mahdollisuuksien tiedostamiseksi, pyrkimykseksi toteuttaa ja lisätä omia mahdollisuuksia ja itsensä hyväksymistä.”

Toisaalta silloin, kun joku tilanne laukaisee pelkoreaktion, koemme myös fysiologisia tuntemuksia. Nämä auttavat meitä keskittämään voimamme kahteen motoriseen perusreaktioon: taistele tai pakene.

• Kohonnut sydämenlyöntitiheys ja verenpaine huolehtivat polttoaineen tarpeesta aivoillemme.
• Hengitys tihenee mahdollistaakseen hapen kuljetuksen lihaksiimme pakoreaktiota varten.
• Hiilihydraattien ja rasvojen erottelu veressä huolehtii energiansaannista, mikäli meidän on tarpeellista taistella.
• Kehon perusprosessit, kuten immuuni- ja ruoansulatusjärjestelmän funktiot, pysähtyvät, jotta verenkierto sydämeen ja aivoihin lisääntyisi.
• Lihakset jännittyvät valmistautuen toimintaan.

Miksi menettämisen pelko saa meidät menettämään?

Näin tapahtuu meidän kohdatessamme ongelman, todellisuudessa hyödyllisen tai neutraalin tilanteen, jonka me näemme uhkana. Tämä muotti toimii fobioiden kohdalla ja saa meidät menettämään eniten rakastamamme asiat.

Siksi silloin, kun arvioimme tilanteen olevan stressaava tai uhkaava, viesti kulkeutuu mantelitumakkeisiimme ja saa aikaan akuutin stressireaktion. Tumake puolestaan on yhteydessä moniin muistiprosesseihin, muiden muassa muistojen tallentamiseen. Sen takia muistikuvat peloistamme kulkevat mukanamme.

Tilanteen arviointi, olipa se sitten uhkaava tai ei, riippuu persoonallisuudestamme ja tilanteessa tarvittavien ominaisuuksiemme stimuloinnin asteesta. Siksi, muiden syiden ohella, on olemassa ihmisiä jotka rakastavat koiria ja sitten niitä, jotka menevät paniikkiin nähdessään koiran.

“On sulaa hulluutta vihata kaikkia ruusuja vain, koska yksi piikki on pistänyt sinua. Tai päästää irti kaikista unelmistasi vain, koska yksi niistä ei toteutunut.”

-Pikku Prinssi-

Tämä sama reaktio on totta kaikissa niissä tilanteissa, joissa me ponnistelemme tai tunnemme, että meillä on paljon menetettävää, niin että käytämme kaikkia työkalujamme joko taistellaksemme tai jäädäksemme henkiin. Kun aktivoimme joko taistelu- tai pakoreaktion, päädymme pakenemaan asioita jotka tekisivät meistä onnellisia, vain vältelläksemme mielemme luomaa mahdollista epäonnistumista.

Tätä ei siis tapahdu ainoastaan elokuvissa. Sen on mahdollista tapahtua vanhemmille, karkaaville morsiamille tai meille, kun halvaannumme julkisen esiintymisen pelosta. Tämä voi tapahtua siitä huolimatta, että tunnemme aihealueen etu- ja takaperin.

Kuinka voimme hallita epäonnistumisen pelkoa?

Lähestulkoon jokainen on varmasti nähnyt romanttisen elokuvan, jossa pääosan esittäjä päästää “elämänsä rakkauden” lähtemään. Sitten, yhtäkkiä, hän tajuaa mitä hän on menettänyt ja juoksee heidän peräänsä ilmaistakseen rakkautensa, mutta…. Lentokone onkin jo noussut ilmaan. Ja meidät jätetään tyrmistyneinä toteamaan: “Voi sinua hölmöä! Sinulla oli kaikki. Miksi päästit sen käsistäsi?” Miksi et katsoisi omaa elämääsi kuin tuota elokuvaa?

Toimi. Elä elämääsi. Olet pääosassa oman elämäsi näytelmässä.

1. Kohtaa pelkoa tuottavat irrationaaliset ajatukset

Ajoittain kohdatessamme tilanteita, joissa pelko on saanut meidät aina valtoihinsa, ajatuksemme “menevät solmuun” tai “puuroutuvat”. Pelko on kuin “jano erämaassa”, joka tuottaa riittävän fysiologisen reaktion ja saa meidät “näkemään keitaan siellä, missä sitä ei ole.”

Tällä tavoin alamme muodostaa ajatuksia, kuten “Pomo katsoo minua oudosti. Aikooko hän antaa minulle potkut?”, “Olen varma, että he nauravat minulle” jne. On hyvinkin mahdollista, että pomomme ei ole nukkunut hyvin tai että hänellä on vatsakipua, ja että ihmiset nauravatkin vitsille.

Lakkaa ajattelemasta, että olisit maailman keskipiste. En haluasi tätä sanoa, mutta totuus on, ettet ole sitä.