Meistä tulee vihaisia, kun menetämme itsekontrollin

· 5.6.2017

Viha ei ole aina pahasta. Muiden tunteiden tapaan, myös viha palvelee tarkoitusta. On kuitenkin olemassa raja, joka jakaa hallitun vihan ja hallitsemattoman raivon.

Tässä artikkelissa keskustelemme vihan negatiivisemmasta puolesta, joka nostaa esiin pimeimmän puolemme. Kun vihastumme, reagoimme vapaaehtoisin tavoin, eli sellaisin tavoin jotka olisivat halutessamme vältettävissä; joku kenties provosoi meitä, mutta kukaan ei tee meistä vihaisia, vaan me vihastumme.

Raivoon johtava viha on hämmentävää

Viha muuttuu myrkylliseksi kun menetät kontrollin. Ongelmat alkavat, kun lakkaat hallitsemasta tilannetta ja sallit vihan ottaa sinusta ylivallan: tunne tunkeutuu sisimpääsi ja sumentaa perusteluitasi.

Ajoittain viha sumentaa perustelujamme niin paljon, ettemme koe kontrollin menetystä enää outona. Unohdamme todelliset syyt, jotka alunperin aiheuttivat tilanteen. Viha ja raivo muuttuvat tunteidemme ohjureiksi, mikä lopulta johtaa erehdyksiin.

“Viha on hyvin voimakas tunne, joka vangitsee aivomme. Se saa muistimme järjestäytymään uudelleen, jopa pisteeseen, jossa henkilö unohtaa kesken keskustelun, mistä kaikki alkoi.”
-Daniel Goleman-

Myöhemmin saatamme katua sanomaamme tai sitä tapaa jolla hoidimme tilanteen. Erehdyksemme kasvavat erilleen suosien ylimielisyyttä ja itsekkyyttä (emme kuuntele toisia ja katsomme ainoastaan omaan napaamme). Vihastuessamme löydämme itsemme tilanteesta, jonka syntyperää emme tarkalleen tiedä. Kysymme itseltämme, miten ja miksi olen nyt tässä? Viha on tilanne, joka ei koskaan ole haluttu.

 

itsekontrolli ja sen puute

Tilanteen voi aina nähdä myös toisella tavalla

Mitä asialle voi tehdä? Vihan negatiivista puolta on vaikeaa neutralisoida. Meidän tuleekin luottaa siihen, että tapahtumien ymmärtämiseen on olemassa myös toisia keinoja. Joidenkin olosuhteiden – kuten stressin – ansiosta, saatamme vihastua säännöllisesti. Olipa kyse sitten stressistä tai ei, voimme aina etsiä työkaluja, jotka valmistelevat meitä psyykkisesti ja henkisesti konflikteihin.

Tärkeintä on tietää, että jossain vaiheessa, jokin voi muuttaa meitä. Meidän tulisi hyväksyä se mahdollisuutena. Riidat eivät voi lakata olemasta, aivan kuten ärtyneisyys, jota kohtaamme konfliktitilanteissa.

Heikkouksiemme tunnistaminen auttaa niiden hallinnassa. Voimme löytää vapautumisen kirjoittamisesta, purkaa höyryjämme joogatekniikoihin, tai viljellä positiivisempaa kuvaa maailmasta, jonka päähenkilönä toimii huumori.

Paradoksaalinen hallinnan puute

Kuten mainitsimme aikaisemmin, konfliktitilanteessa toisen ihmisen kanssa syntyy eräänlainen toiminta-reaktio -asettelu, jolloin itsehallinta muuttuu vaikeaksi. Vihamme herra on kuitenkin meissä itsessämme. Jokainen meistä on omien tunteidensa ja asenteidensa päällikkö. Paradoksaalisesti, emme kuitenkaan pysty hallitsemaan itseämme.

naamat

Näyttää siltä, että jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia vihastumaan muille kuin toiset. He toimivat normaalista poiketen, huomattavasti intensiivisemmällä tavalla (he huutavat, osoittavat huonon olonsa ja loukkaavat helpommin). Toisaalta, viha on varsin yleinen tapa ilmaista yhteiskunnan pahoiksi leimaamia tunteita, kuten kateutta.

Me teemme virheitä: viha on osa ihmisluontoamme, mutta on tarpeen kyetä kontrolloimaan itseään. Tiivistettynä, on parasta oppia käsittelemään vihaa ja sen synonyymeja, turhautuneisuuden tuotteita.