Mary Ainsworth: elämä ja saavutukset

5.7.2019
Mary Ainsworth oli tärkeä tutkija ja psykologi, joka kehitti edelleen John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa. Tämän lisäksi hän oli kiinnostunut naisiin ja yleisesti ihmisiin liittyvistä asioista, joita psykologiassa tunnuttiin ylenkatsovan tuohon aikaan.

Mary Ainsworth oli amerikkalais-kanadalainen psykologi, joka kehitti John Bowlbyn kanssa yhden merkittävimmistä ja hyödyllisimmistä psykologian teorioista koskien varhaista sosiaalista kehitystä: kiintymyssuhdeteorian. Aluksi he kehittivät tämän teorian koskemaan vain lapsia, mutta 60- ja 70-luvuilla Ainsworth esitteli uusia käsitteitä, jotka johtivat siihen, että teoria ulottui koskemaan myös aikuisia.

Mary Ainsworth oli yksi lainatuimmista psykologeista 1900-luvulla. Itse asiassa hänen nerokas teoriansa on yhä tänäkin päivänä se pilari, johon monien tutkijoiden ja psykologien tutkimukset pohjautuvat. Yliopistot ympäri maailmaa käyttävät hänen töitään esimerkkinä. Lisäksi Mary Ainsworth on saanut paljon tunnustusta huolimatta siitä, että hän eli aikakaudella jolloin naisten ammatilliseen uraan liittyi melko paljon rajoituksia.

Opiskeluvuosinaan Mary Ainsworth alkoi pohtia kiintymyssuhdetta, jonka lapset tavallisesti muodostavat äitihahmoonsa. Mutta ei Ainsworthin elämä ollut pelkästään opintoja ja pohdiskeluja. Itse asiassa hänen elämänsä oli paljon dynaamisempaa kuin voisimme odottaa hänen aikakautensa naiselta. Sukelletaan seuraavaksi hieman syvemmälle Mary Ainsworthin elämään.

Mary Ainsworth oli psykologi, joka osallistui kiintymyssuhdeteorian kehittämiseen

Mary Ainsworthin elämä

Mary Ainsworth syntyi Yhdysvalloissa, josta hänen perheensä muutti Torontoon, Kanadaan, Maryn ollessa vielä pieni tyttö. Kehityspsykologiaa opiskellut Ainsworth valmistui Toronton yliopistosta ja suoritti tohtorintutkintonsa vuonna 1939. Opintojen jälkeen hän liittyi Kanadan asevoimiin (Canadian Women’s Army Corps) ja vietti neljä vuotta armeijassa.

Pian sen jälkeen hän meni naimisiin ja muutti Lontooseen miehensä kanssa. Noihin aikoihin hän alkoi työskennellä Tavistock-instituutissa yhdessä psykiatri John Bowlbyn kanssa. He alkoivat tehdä kokeiluja ja tutkia mitä tapahtui, kun lapset erotettiin äideistään.

Vuonna 1953 Mary Ainsworth muutti Ugandaan ja alkoi työskennellä Itä-Afrikan sosiaalitutkimuksen instituutissa, jossa hän jatkoi tutkimustaan varhaisesta äidin ja lapsen välisestä suhteesta.

Jonkin ajan kuluttua hän sai paikan Johns Hopkins -yliopistosta Yhdysvalloissa. Myöhemmin hän aloitti työt Virginian yliopistossa, jossa hän jatkoi kiintymyssuhdeteoriansa kehittämistä ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 1984.

Kiintymyssuhdeteoria

John Bowlbya pidetään kiintymyssuhdeteorian isänä. Bowlbyn tutkimukset osoittivat, että lapsilla on synnynnäinen tarve tutkia. Mutta jos lapsi tuntee olonsa turvattomaksi tai olevansa vaarassa, hänen ensireaktionsa on hakea tukea äidiltään tai ensisijaiselta hoivaajaltaan. Mary Ainsworth lisäsi uuden käsitteen tähän teoriaan: vieras tilanne.

Ainsworth tutki lasten suhdetta huoltajiinsa lisäämällä ”vieraan tilanteen” useisiin eri konteksteihin. ”Vieras tilanne” käsitti jonkun oudon henkilön lisäämisen äiti-lapsisuhteen kontekstiin.

Saamiensa tulosten pohjalta Mary Ainsworth laajensi teoriaansa muodostamalla kolme kiintymystyyliä: turvallinen kiintymys, turvaton-välttelevä kiintymys ja turvaton-ristiriitainen/vastustava kiintymys. Toiset tutkijat laajensivat edelleen hänen teoriaansa, ja nykyisin tuntemamme kiintymyssuhdeteoria on tulosta muiden psykologien lisäyksistä.

Mary Ainsworth tutki äidin ja lapsen välistä suhdetta

Eri kiintymystyypit

Myöhemmin kiintymyssuhdeteoriaan lisättiin vielä neljäs kiintymystyyppi, mutta Mary Ainsworth itse määritteli ja kuvasi vain nämä kolme:

  • Turvallinen kiintymys: Lapsi tuntee saavansa rakkautta ja turvaa. Vaikka huoltaja olisi poissa ja lapsi tuntisi ahdistusta eron hetkellä, lapsi tietää varmuudella huoltajan palaavan pian.
  • Turvaton-välttelevä kiintymys: Lapsi reagoi voimakkaalla ahdistuksella joutuessaan eroon äidistään tai huoltajastaan. Tällainen kiintymysmalli näyttäisi olevan seurausta siitä, että äiti tai ensisijainen huoltaja ei ole ollut kunnolla lapsen saatavilla. Tällä tavoin kiintyvät lapset oppivat, ettei äiti ole aina tukena tarvittaessa.
  • Turvaton-ristiriitainen/vastustava kiintymys: Tällainen kiintymystyyppi kehittyy silloin, kun ensisijainen hoivaaja ei onnistu täyttämään lapsen tarpeita johdonmukaisesti. Tällaisista lapsista kehittyy epäluottavaisia ja he oppivat olemaan pyytämättä apua tulevaisuudessa.

Mary Ainsworthin merkittävä työ

Mary Ainsworth tuli tietoiseksi siitä, mikä merkitys oli terveen suhteen kehittämisellä äitihahmoon. Hän piti sitä tärkeänä, sillä se saattoi vaikuttaa lapseen tulevaisuudessa.

Hän puolsi ohjelmia, jotka auttoivat naisia sekä tekemään töitä että olemaan äitejä samaan aikaan. Tuohon aikaan tällainen oli rehellisesti sanoen lähes mahdotonta, mutta nykyään se on jo aivan tavallista.

Akateemiset opinnot, tutkimusohjelmat, työelämä yms. eivät tuntuneet sopivan yhteen kodinhoidon kanssa, erityisesti kun yhteiskunta katsoi naisen olevan ensisijaisesti äiti ja vaimo. Tästä syystä monet pitävät Mary Ainsworthia yhtenä äitien työ- ja yksityiselämän tasapainoon tähtäävien ohjelmien edelläkävijöistä.

Naispuolisena tutkijana Mary Ainsworth tiesi, että hänen työnsä tuli ulottua muuallekin kuin vain akateemiseen maailmaan. Hän halusi auttaa tulevaisuuden naisia valitsemaan itse oman henkilökohtaisen elämänpolkunsa.

Mary Ainsworth kuoli vuonna 1999, 86 vuoden iässä, omistettuaan koko elämänsä yhden tärkeimmän psykologian teorian kehittämiselle.

 

  • Delgado, A. O., & Oliva Delgado, A. (2004). “Estado actual de la teoría del apego”. Revista de Psiquiatría y Psicología del Niño y del Adolescente4(1), 65-81.
  • Main, M. (2001). “Las categorías organizadas del apego en el infante, en el niño, y en el adulto: Atención flexible versus inflexible bajo estrés relacionado con el apego”. Aperturas psicoanalíticas8.
  • Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
  • Wallin, D. J. (2012). El apego en psicoterapia. Desclée de Brouwer.