Liian pitkään yksin olemisen negatiiviset vaikutukset

· 14.4.2019

Me kaikki tarvitsemme omaa aikaa aina silloin tällöin. Mutta liian pitkään yksin oleminen ei ole hyväksi. Jotkut tutkimukset osoittavat, että liian pitkään yksin oleminen voi vaikuttaa negatiivisesti aivoihin ja käyttäytymiseen.

Osa meidän DNA:stamme tekee meistä sosiaalisia olentoja. Ihmiset tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se ei tarkoita sitä, että hyväksymme minkä vain seuran, mutta se tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat tärkeitä meille. Tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että liian pitkään yksin olemisella voi olla negatiivisia vaikutuksia.

Monet tutkimukset ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että usein pitkittyneellä yksinololla voi olla todellisia vaikutuksia aivoihin. Olemme luonnollisesti taipuvaisia olemaan muiden ihmisten lähellä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa. Mutta elämme aikakaudella, jossa se ei aina ole helppoa. Itse asiassa suuret ihmisryhmät ovat yksi niistä asioista, joka voi saada monet ihmiset haluamaan elää yksinäistä elämää.

Yksinäisyys on kasvava epidemia maailmassa. Monet ihmiset päättävät nykyään elää itsekseen.
Isojen kaupunkien naapurisuhteista on tullut kireitä ja syrjäyttäviä. Yritykset myyvät ihmisten vuorovaikutusta tuntitaksalla. Syvällä sisimmässämme tiedämme, että ei ole hyvä viettää liikaa aikaa yksin. Mutta emme aina tiedä kuinka rikomme tämän kuplan.

”Kauheinta köyhyyttä ovat yksinäisyys ja tunne siitä, että sinua ei rakasteta.”

-Äiti Teresa-

mies illalla rannalla yksin

Mielenkiintoinen kokeilu

Cell-lehdessä julkaistu California Institute of Technologyn (Caltech) tekemä tutkimus osoitti, että liian pitkään yksin olemisella on merkittäviä vaikutuksia käyttäytymiseen. He testasivat sitä rottiin ja osoittautui, että yksinäisyys oikeastaan johtaa kemiallisen aineen kerääntymiseen aivoissa. Se teki rotista asteittain pelokkaampia ja aggressiivisempia.

Tutkijat eristivät ryhmän rottia viikoiksi. Jonkin ajan päästä ne muuttuivat ärtyisiksi. Ne vaikuttivat myös tuntevan enemmän pelkoa muita rottia kohtaan ja olivat yliherkkiä kaikenlaisille uhille.

Kun jokin tuntui uhkaavalta, jähmettyivät eristetyt rotat täysin. Ne pysyivät siinä asennossa vielä pitkään aikaa sen jälkeen, kun uhka katosi. Eristämättömät rotat pääsivät uhan aiheuttaman stressin yli paljon nopeammin.

Tutkijat uskovat, että tämä pitää paikkansa myös ihmisten kohdalla.

Takykiniini ja liian pitkään yksin olemisen vaikutukset

Aikaisempi tutkimus osoitti, että banaanikärpäset olivat myös paljon aggressiivisempia pitkän eristyksen jälkeen. Tutkijat onnistuivat jopa yhdistämään muutokseen tietyn kemikaalin: takykiniinin. Mitä pidempään ne olivat yksin, sitä korkeampi niiden takykiniinitaso oli.

Caltechin tutkijat halusivat nähdä osoittivatko heidän tutkimuksensa rotat myös tämän aineen kerääntymistä. He tulivat positiiviseen tulokseen. Rottien kohdalla takykiniini kuitenkin johtaa neurokiniini A -peptidin tuotantoon. Aivomme tuottavat tätä kemikaalia hypotalamuksessa ja mantelitumakkeessa.

Pitkittynyt eristäytyminen johti myös lisääntyneeseen neurokiniini A:n tuotantoon rotilla. Kyseessä on aine, joka teki niistä aggressiivisempia ja pelokkaampia. Tutkijat huomasivat myös, että lääkkeiden antaminen niille voi auttaa vähentämään näitä oireita, mutta ei vakaalla tavalla.

Meidän ei pitäisi viettää aikaa liian pitkään yksin

älä ole liian pitkään yksin

Liian pitkään yksin oleminen ei ole hyväksi sinulle. Se ei tee sinusta vapaampaa tai itsenäisempää. Sillä on monesti päinvastainen vaikutus: sinusta tulee vain haavoittuvaisempi. Joudut ansaan sellaiseen kierteeseen, jossa päädyt eristämään itseäsi enemmän ja enemmän. Eristys voi jopa tehdä sinusta sairaan.

Voit aina avautua muille ihmisille. Kuplan jättäminen ei ole helppoa, mutta sen yrittäminen kannattaa aina. Siten autat itseäsi ottamaan askeleen kohti parempaa mielenterveyttä. Siltojen rakentaminen muiden ihmisten kanssa on korvaamatonta ja meidän kaikkien täytyy tehdä niin. Se on yksi parhaista tavoista kasvaa ihmisenä.

Cuenya, L., Fosacheca, S., Mustaca, A., & Kamenetzky, G. (2011). Efectos del aislamiento en la adultez sobre el dolor y la frustración. Psicológica, 32(1).