Lemmikkikoirat ovat terapeuttisia rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastaville ihmisille
Rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä on yleensä taipumus tuntea tyhjyyttä sisällään. Tämä kumpuaa usein toimimattomista lapsuuden kokemuksista. Kun tällaiset ihmiset kertovat elämäntarinansa, huomaat monia toistuvia teemoja. He kertovat muun muassa poissaolevista vanhemmistaan, henkisestä laiminlyönnistä sekä fyysisten kiintymyksenosoitusten puutteesta. Kuinka lemmikit siis liittyvät tähän? Jatka lukemista selvittääksesi, miksi lemmikkikoirat ovat niin terapeuttisia rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsiville ihmisille.
Ympäristö ei ole ainoa tekijä rajatilapersoonallisuushäiriön kehittymiselle. Perimällä on myös merkittävä rooli. Rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavat potilaat tuntevat olevansa hukassa ja rikki, aivan kuin he hukkuisivat epätoivoonsa.
Heidän pelkonsa mahdollisesta hylkäämisestä on niin vahva, että he taipuvat kohti itsetuhoisuutta. Tämä päättyy lopulta itsensä toteuttavaksi ennusteeksi, koska kun he pelkäävät ihmisten jättävän heidät, työntävät he kauemmaksi rakastamansa ihmiset.
On tärkeää pitää mielessä, että rajatilapersoonallisuuspotilaat ovat äärimmäisen herkkiä ja tuntevat syvää henkistä kipua, jos joku on ristiriidassa heidän kanssaan tai turhauttaa heitä.
Koirat tai muut lemmikit puolestaan eivät koskaan tuomitse tai hylkää omistajaansa. Tämä mahdollistaa sen, että rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivät potilaat voivat kiintyä niihin saadakseen rakkautta tulematta satutetuksi.
Monet kyseisestä sairaudesta kärsivät potilaat kiintyvät lemmikkiinsä, varsinkin koiriin. Heidän lemmikkinsä tavallaan täyttää tyhjän tilan heidän sisällään.
Miksi lemmikkikoirat ovat terapeuttisia rajatilapersoonallisuuspotilaille?
Henkinen hyväksyntä
Päinvastoin kuin mitä ihmisten välisissä suhteissa voi tapahtua, eläimet eivät pysty saamaan ketään tuntemaan siten kuin heidän tunteensa eivät olisi päteviä. Henkinen mitätöinti on sitä, kun kiellät toisen henkilön tunteen olemasta todellinen tai pätevä.
Yleensä rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset kokevat tämän ongelman perheensä ja lähimpien ystäviensä kanssa. Joitakin perusesimerkkejä tästä ovat seuraavanlaiset lauseet: “et voi olla janoinen, joit juuri äsken” tai “en ymmärrä miksi itket kaiken aikaa, jos sinulla on kaikki mitä tarvitset”. Lemmikkikoirat eivät tee näin ja siitä syystä ne saavat tällaisesta sairaudesta kärsivän henkilön tuntemaan olonsa täysin hyväksytyksi ja kelpoiseksi.
Lemmikkikoirat eivät tuomitse
Lemmikit eivät tuomitse omistajiaan. Niiltä puuttuu kielitaito tällaisten tunteiden ilmaisemiseksi, eikä niillä ole ihmisillä olevia kulttuurisia ja sosiaalisia uskomuksia. Nämä uskomukset, stereotypiat ja ennakkoluulot ovat usein vastuussa tavasta, jolla tuomitsemme muut ihmiset.
Rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset kokevat sietämätöntä henkistä kipua, kun joku tuomitsee heidät. Se tekee ihmissuhteen ylläpitämisestä äärimmäisen vaikeaa heille. Koirat ja muut lemmikit voivat saada heidät tuntemaan rauhaa. Tällainen tuomitsematon suhde voi saada heidät tuntemaan kuuluvansa johonkin.
Kumppanuus
Lemmikkikoirat ovat mahtavia kumppaneita rajatilapersoonallisuuspotilaille. Huolimatta siitä, mitä käymme läpi, kuinka paljon itkemme tai kuinka epävakaalta olomme tuntuu, koira pysyy rinnallamme. Tällainen kumppanuus on juuri sitä, mitä rajatilapersoonallisuuspotilaat toisinaan tarvitsevat tasapainon löytämiseksi. Lemmikkikoirat tavallaan auttavat omistajaansa säätelemään tunteitaan.
Ehdoton rakkaus
Koirat rakastavat omistajaansa odottamatta mitään vastalahjaksi. Koska hyvin monet rajatilapersoonallisuuspotilaat kärsivät huonosta itsetunnosta, voi koira saada heidät tuntemaan olonsa varmemmaksi itsestään. Suuri osa heidän ongelmallisesta käytöksestään kumpuaa kiintymyksen, rakkauden ja ymmärryksen tarpeesta. Ongelmana on se, että heidän käytöksensä aiheuttaa usein päinvastaisen vaikutuksen. Tässä kontekstissa koira voi tarjota heille heidän tarvitsemaansa ehdotonta rakkautta, vaikka heillä olisikin vaikeuksia elämässä.
Lemmikkikoirien haitat rajatilapersoonallisuushäiriöstä kärsiville ihmisille
Vaikka onkin selvää, että rajatilapersoonallisuuspotilaat voivat rakentaa erityisen ja terveen siteen koiransa kanssa, liittyy näihin suhteisiin joitakin haittoja. Toisinaan koirista voi tulla eräänlainen puskuri heidän tunteilleen ja ne toimivat henkisenä laastarina.
Tämä johtuu siitä, että koiraan keskittyminen peittää toimimattomat ja kivuliaat tunteet. Tämä on hienoa aluksi, koska se auttaa potilaita säätelemään tunteitaan ja tuntemaan itsensä henkisesti vakaammiksi. Ongelmana on se, että potilaat voivat tulla yliriippuvaisiksi koirastaan, mikä tekee ihmissuhteiden välttelemisestä helpompaa heille. He saattavat jopa sulkea itsensä muilta ihmisiltä ja luottaa täysin lemmikkiinsä kaikkien henkisten tarpeiden täydentämisessä.
Maksimoi hyödyt
On siis tärkeää löytää tasapaino, jolla varmistetaan koirien olevan terapeuttisia ja että ne eivät pahenna tilannetta. Ideana on maksimoida lemmikkikoirien tuomat hyödyt ilman, että potilaat tulevat niistä henkisesti riippuvaisiksi. Rajatilapersoonallisuuspotilaiden tulisi myös kehittää suhteita ympärillään olevien ihmisten kanssa. Heidän pitäisi olla halukkaita tuntemaan joskus turhautuneisuutta. Heidän täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että heitä tullaan kritisoimaan jossakin vaiheessa sekä oppimaan käsittelemään se.
Toinen haitta rajatilapersoonallisuuspotilaiden kiintymisestä lemmikkikoiraansa on se, että lemmikki melko todennäköisesti kuolee ennen omistajaansa. Tämä voi aiheuttaa vakavan kriisin ja johtaa itsetuhoisuuteen, impulsiivisuuteen, aggressiivisuuteen, voimakkaaseen dysforiaan ja niin edelleen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lemmikkikoirat ovat terapeuttisia rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastaville potilaille kohtuudella “käytettynä”. Vaikka potilaat voivatkin hyötyä eläimen seurasta, on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että tilanne ei muutu myrkylliseksi ja huonoksi korvikkeeksi oikeanlaiselle tunteiden säätelylle.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Frías, A. (2017). Vivir con trastorno límite de la personalidad. Una guía clínica para pacientes. Serendipity. Desvele de Brouwer.