Leijona nimeltä Christian - sydäntä lämmittävä tarina
Tarina leijonasta nimeltä Christian kertoo hämmästyttävän tarinan herttaisesta rakkaudesta, joka voi syttyä ihmisen ja eläimen välillä. Kyseessä on tositapahtumiin perustuva dokumentoitu tarina, joka herättää kysymyksiä, joihin ei ole vieläkään vastattu.
Tämä kaikki sai alkunsa vuonna 1969 Lontoossa. Nuori australialaiskaksikko, John Rendall ja Anthony “Ace” Bourke, kävivät Harrodsissa ostoksilla. Yllätyksekseen he huomasivat leijonanpennun olevan myynnissä, ja sen myyjä halusi päästä siitä eroon, sillä se oli pilannut hänen kauppatavaransa edeltävänä yönä.
“Kansan suuruus ja sen moraalinen kehitys voidaan mitata sillä, miten se kohtelee eläimiään.”
Pojat ostivat tämän leijonanpennun ja veivät sen kotiinsa. Yhdessä muutamien ystäviensä kanssa he alkoivat kasvattamaan sitä ja he huomasivat sen olevan todella sosiaalinen ja mukava. Kun tämä pentu oli yhden vuoden ikäinen, ei ollut enää mahdollista pitää sitä sisätiloissa kotona. He päättivät viedä sen omistamaansa huonekalukauppaan, jonka nimi oli ironisesti “Sophistocat”.
Christian-leijona ja surulliset hyvästit
Rendall ja Bourke eivät voineet lainkaan kuvitella, että heidän pikku ystävänsä kasvaisi niin nopeasti. Lyhyessä ajassa Christiania oli mahdotonta pitää myöskään huonekalukaupassa. Se ei mahtunut mihinkään, ja tietämättään se aiheutti paljon vahinkoa joka puolella. Rendall ja Bourke kääntyivät siis ystävänsä puoleen, joka sattui olemaan myös pappi. He kysyivät papilta, jos leijona saisi oleskella seurakunnan hautausmaalla. Pappi suostui.
Christian-leijona jatkoi kasvamistaan. Se oli jo täysikasvuinen ja söi suunnattomasti. Sen ruokavalion ylläpitäminen kävi todella kalliiksi. Pojat ymmärsivät, että pian olisi mahdotonta elättää sitä kaupungissa. Christian oli kuitenkin villipeto. Mitä jos siitä tulisi vaarallinen? Se oli aina todella ystävällinen, mutta ikinä ei voi tietää.
Kaksi näyttelijää vieraili Christianin luona ja he ehdottivat Christianin antamista kuuluisan kenialaisen luonnonsuojelijan hoivaan. Hän pitäisi huolta Christianista ja päästäisi sen luonnolliseen elinympäristöönsä, jossa se voisi elää oikean leijonan lailla. Pojat suostuivat tähän, mutta ei ilman suurta surua. Näin oli parhaaksi kaikille.
Christian palaa luontoon
Nuoret päättivät viedä Christianin Koran kansallispuistoon Keniaan. Se oli ihanteellinen paikka uuden elämän aloittamiseksi. Heidän luonnonsuojelijaystävänsä yhdisti Christianin vanhempaan urosleijonan seuraan, jota kaikki kutsuivat nimellä “Boy”, Poika. Niiden seuraan liittyi myös naarasleijona, ja yhdessä ne muodostivat uuden lauman. Vähä vähältä leijonat etääntyvät ihmisistä, kunnes ne eivät palanneet enää lainkaan.
Vuosi tämän jälkeen, Rendall ja Bourke palasivat tapaamaan leijona-ystäväänsä. Tämä oli hieman hullu ajatus. Se oli jo palannut omaan elinympäristöönsä, ja käyttäytyi nyt kuin tavallinen leijona. He halusivat kuitenkin nähdä sen ja tietää, että se oli kunnossa. Luonnonsuojelijat varoittivat heitä. Heidän oli oltava todella varovaisia. Christian voisi hyökätä heidän kimppuunsa.
Nuoret miehet menivät Koran laidalle ja odottivat hetken. He alkoivat kutsumaan Christiania, mutta se ei ilmestynyt heti. He näkivät leijonan kurkistelevan varovasti kivien seasta. Pojat jatkoivat sen nimen kutsumista. Sitten Christian-leijona reagoi ja meni tapaamaan vanhoja ystäviään. Kaikkien ihmetykseksi, se muisti heidät täydellisesti. Se heittäytyi heidän päälleen, halasi heitä ja nuoli heidän kasvojaan. Kaikki tämä tallennettiin videolle.
Tarina ilman vastauksia
Vuosi myöhemmin tapahtui jotain entistä kummallisempaa. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Christian-leijona palasi viidakkoon. He huomasivat, että siitä oli tullut lauman kuningas. Hetken päästä se oli kadonnut. Siitä ei kuulunut mitään yli yhdeksään kuukauteen. Joka tapauksessa sen ihmisystävät halusivat vierailla sen luona.
Tietämättä kuinka, tai miksi, päivä ennen poikien saapumista, Christian palasi tutkimaan paikkoja Koran ympärillä. Ensimmäisen tapaamisen näkymät toistettiin seuraavana päivänä. Leijona katsoi heitä varovaisesti ja sitten kiirehti heidän luokseen, aivan kuin se olisi edelleen se sama pentu jonka pojat olivat kasvattaneet. Ainoa ero oli, että hänen kokonsa oli kaksinkertaistunut siitä, kun he viimeksi olivat nähneet Christianin.
Christian-leijonan ja sen ihmisystävien tarinasta tuli dokumentti täynnä mahtavaa materiaalia. Tästä tarinasta on kirjoitettu myös romaani ja lukuisia artikkeleita eri sanomalehdissä ja aikakauslehdissä. Tätä herttaista ja suurenmoista ihmisen ja “pedon” välistä suhdetta ei ole vieläkään selitetty. Nämä ihmiset tarjosivat rakkauttaan ja ennen kaikkea ymmärrystä tämän eläimen tulevaisuuden tarpeille.