5 opetusta Viidakkokirjasta

7.6.2017

Uusin versio Disneyn Viidakkokirjasta on häikäissyt sekä lapset että aikuiset. Se on tunnettu tarina joka on kulkenut sukupolvien läpi ja näyttää siltä että se ei ikinä epäonnistu, vaikka sen laulut ja hahmot muuttuisivatkin. Mutta miksi me pidämme tarinasta niin paljon? Miksi se inspiroi ja innostaa kaiken ikäisiä ihmisiä?

Vastaus on sen mahtavassa ja ajattomassa viestissä: se on tarina ympäristön ja kaiken siellä elävän kunnioittamisesta, maustettuna seikkailuilla, ystävyydellä ja taisteluhengellä, mistä lapset pitävät kovasti.

Se on fantasiatarina, joka on samansuuntainen todellisuuden kanssa. Mowglin tarina muistuttaa meitä todellisen elämän vastineista, kuten tarinasta villilapsesta nimeltään l’Aveyron tai Marcos Rodríguez Pantojan intohimoisesta tarinasta, lapsesta joka kasvoi susien kanssa Sierra Morenassa, Córdobassa, Espanjassa. Tällaiset tarinat on tuotu eläviin kuviin.

Palataksemme takaisin Viidakkokirjaan, on vielä jotain mikä saa sinut nauttimaan siitä entistä enemmän, jos olet aikeissa katsoa sen: sen katsominen lasten kanssa, nauttiminen siitä miten hahmojen seikkailuista ja siten niiden opetuksista on tullut klassinen tarina. Tutkaillaanpa joitakin niistä:

1. Me olemme pieni osa planeettaa

Viidakkokirja selittää, miten ihmiset ovat vain yksi laji monien muiden maassa elävien joukossa, ja kuinka meidän pitäisi kunnioittaa sekä maapalloa että kaikkia niitä lajeja jotka sillä elävät. Jokainen laji täyttää oman roolinsa elämän kiertokulussa. Jokainen laji on lahjakas joissain asioissa ja kykenemätön toisissa.

Lapsina me uskomme tämän, mutta kun me kasvamme aikuisiksi me huomaamme että eläimiä tai ympäristöä ei kunnioiteta. Ennemminkin niitä riistetään ja kohdellaan huonosti. Tämä on tapa, jonka ovat omaksuneet ihmiset jotka piilottelevat salattuja kunnianhimoja ja ottavat osaa voimataisteluihin, joissa ympäristö joutuu uhratuksi.

viidakkokirja

“Kukaan Viidakkokirjan ihmisistä ei pidä siitä kun heitä häiritään ja he ovat erittäin valmiita käymään tunkeutujan päälle. Sitten Mowglillekin opetettiin Tuntemattoman Metsästyskutsu, joka täytyy toistaa ääneen kunnes siihen vastataan, milloin tahansa kukaan Viidakkoihmisistä metsästää omien maidensa ulkopuolella. Käännettynä se tarkoittaa, “Anna minulle vapaus metsästää täällä, sillä minä olen nälkäinen.” Ja vastaus on, “Metsästä sitten ruokaa, mutta älä huvin vuoksi.”

-Viidakkokirja-

Ihmiset voivat hyötyä omasta rationaalisesta puolestaan, mikä on oleellinen ero meidän ja muiden lajien välillä. Valitettavasti tämä kyky järkeillä on taipuvainen arvostamaan henkilökohtaisia motiiveja kaikkien sellaisten asioiden kustannuksella, jotka hyödyttäisivät meidän koko rotuamme ja meitä ympäröiviä ihmisiä. Me unohdamme, että me emme omista luontoa, joka meitä ympäröi. Me olemme yksinkertaisesti vieraita.

2. Perhe on enemmän kuin verta

Pieni Mowgli saapui viidakkoon suojanaan pantteri Bagheera ja hänet adoptoi susi Raksha, joka kasvatti hänet yhtenä lauman jäsenenä. Eläimet viidakossa tiesivät, että hän on ihminen ja että tämä ei välttämättä ollut heidän työnsä. Kuitenkin he tekivät sen.

“Ei ole väliä mihin menet tai miksi he saattavat sinua kutsua, tulet aina olemaan minun poikani.”

-Raksha, Viidakkokirja-

Mowgli uskoo, että tämä on hänen äitinsä, se joka nuolee hänen haavansa, joka näytti hänelle kuinka tehdä asioita, joka johdatti hänet turvalliselle polulle jotta mikään ei voisi häntä satuttaa. Kuulumatta samaan verilinjaan tai edes samaan lajiin, Raksha on äiti joka on täydellinen esimerkki siitä miten jokainen tarvitsee onnellisen kasvatuksen, täynnä rakkautta, huolenpitoa ja opetusta. Loput muuttujat ovat toisarvoisia.

3. Luonto on tuolla ulkona, joten nauti siitä ja ole onnellinen

Jos on olemassa mitään, mitä meidän pitäisi arvostaa, on se luonnon kauneus ja voimavarat joita saamme luonnosta. Se on elämän luksusta, terveyttä ja onnellisuuttajoka suo meille rauhaa ja levollisuutta. Se auttaa meitä muodostamaan meidän ideoitamme ja vangitsemaan kaikista tärkeimmät hetket elämästämme.

Lapsina nautimme tästä täysillä, ilman että katsomme kelloa ja me innostumme kun saamme nauttia pidemmistä valoisemmista päivistä.

Elokuvan viesti luonnosta on sama, jonka me saamme jatkuvasti: “Sinun tulee etsiä sitä, seurata sitä ja jättää ongelmasi sivuun.” Nauti sen valoista ja äänistä, koska elät vain kerran ja jos teet sen luonnon ympäröimänä, elämäsi tulee olemaan täydempi ja onnellisempi.

4. Katkera mieli tuhoaa elämiä

Hahmo Shere Khan on tiikeri, joka ihmisten ja nimenomaan Mowglin isän kanssa saamansa huonon kokemuksen jälkeen ajattelee, että kaikki ihmiset ovat vihollisia. Hän varoittaa kaikkia muita eläimiä, että heidän pitäisi vihata Mowglia, koska tuo ”ihmispentu” kasvaa vielä eikä ole enää lapsi ja kun niin käy hänestä tulee säälimätön aivan kuten kaikista muistakin ihmisistä.

“Akela: Mowgli on osa meidän laumaamme!

Shere Khan: Mowgli… he antoivat hänelle nimen! Mistä lähtien meillä on ollut tapana adoptoida ihmisiä tässä viidakossa?

Akela: Hän on vain pentu.

Shere Khan: [näyttää arpiaan] Eivätkö minun kasvoni muistuta sinua siitä, mitä aikuinen ihminen voi tehdä?”

-Viidakkokirja-

tiikeri

Shere Khan ei pysty ymmärtämään, että vaikka muutamat ihmiset loukkasivat häntä kerran ei se tarkoita sitä, että loputkin käyttäytyisivät samalla tavalla. Hänen katkeruutensa on kuitenkin senlaatuista, että tiikerin ainoa tavoite on tappaa ihmispentu ja sillä ei ole hänelle mitään väliä kuka siitä loukkaantuu. Lasten tulee ymmärtää, että katkeruus on aivan liian raskas taakka kannettavaksi.

5. Ole uskollinen ja rehellinen ystävä loppuun asti

Ei ole mitään sellaista kuin ystävien omistaminen ja jos voit nauttia heidän seurastaan aidossa ympäristössä, kuten viidakossa tai ainakin luonnossa, noista siteistä tulee entistä lujemmat. Kun olimme lapsia, me tiesimme tämän. Elokuvassa Mowgli menee ympäriinsä tapaamaan eri lajeista olevia ystäviään, mutta Baloo-karhu ja pantteri Bagheera ovat hänen uskolliset tosiystävänsä.

“Bagheera: Kuuntelitko mitään mitä Akela sinulle opetti? Viidakossa ei ole tilaa noille tempuille. Jos haluat tehdä noin, voit tehdä sen ihmisten kylässä.

Mowgli: Mutta minä autan Baloota vaipumaan horrokseen.

Bagheera: Karhut eivät vaivu horrokseen viidakossa. Mitä sinä opetat hänelle?

Baloo: Emme täyteen talvihorrokseen, mutta minä otan paljon torkkuja.

-Viidakkokirja-

He kaikki huolehtivat toistensa turvallisuudesta, välittävät toisistaan ja pysyvät yhtenäisenä linjana, jotta Shere Khan ei tapa Baloota. He kaikki haastavat toistensa kyvyt, vaarantavat henkensä toistensa takia uudelleen ja uudelleen ja ennen kaikkea: he eivät koskaan petä toisiaan.

Mowgli tietää, että hänen tietoaan ihmisenä voidaan käyttää koko ekosysteemin parantamiseen tai tuhoamiseen, eikä hän ole valmistautunut tuhoamaan ympäristöä missä hän ja hänen ystävänsä asuvat. Jokainen voi tehdä päätöksen toimia oikein.