Lasten vuoksi yhdessä pysyminen on virhe

On monia pariskuntia, jotka sietävät jotain sanoinkuvaamatonta. Huolimatta siitä, etteivät he rakasta toisiaan tai edes pidä toisistaan, he pysyvät yhdessä lasten tähden. Lapset kuitenkin huomaavat tämän. He kärsivät ympäristössä, joka on täynnä kaunaa, syytöksiä ja turhautumista.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

On monia pariskuntia, jotka pysyvät vain lasten vuoksi yhdessä. Tämä johtuu yleensä siitä, että heillä on vanhanaikainen ajattelumalli, jonka mukaan hyvät vanhemmat ovat niitä, jotka ovat aina läsnä lastensa elämässä. Nämä ihmiset elävät usein katkeruuden ja turhautumisen pyörteessä. He eivät yksinkertaisesti ota huomioon sitä tosiasiaa, että heidän lapsensa joutuvat olemaan jatkuvan taistelun todistajia.

Nämä ihmiset ajattelevat, että lasten on aina parempi kasvaa molempien vanhempiensa kanssa samassa taloudessa olosuhteista riippumatta. He todella uskovat asettavansa lapsensa etusijalle. Mutta lapsiin tämä tilanne, jossa vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan, vaikuttaa erittäin negatiivisesti.

Monet asiantuntijat ovat käsitelleet avoimesti tällaisia tilanteita, joissa vanhemmat ovat vain lasten vuoksi edelleen yhdessä. He vahvistavat, että vanhempien aggressiivinen käyttäytyminen ja negatiiviset tunteet muokkaavat lapsia. On erittäin todennäköistä, että lapset lopulta integroivat nämä huonot taidot omiin ihmissuhteisiinsa ja vanhemmuuden tyyliinsä.

Jotkut lapset ovat laiminlyötyjä kodeissa, joissa heidän vanhempansa keskittyvät enemmän omiin ongelmiinsa ja erimielisyyksiinsä kumppaninsa kanssa.

Miksi lasten vuoksi yhdessä pysyminen on virhe?

Kun rakkaus ja kiintymys katoavat suhteesta, ne syttyvät harvoin uudelleen. Loogisin asia tällaisessa tilanteessa olisi erota, ja suurin osa ihmisistä olisi varmasti samaa mieltä. Kaikki paitsi pariskunnat, jotka päättävät sietää sitä vain lasten vuoksi.

Luonnollisesti myös asumuserot tai avioerot vaikuttavat lapsiin. He todellakin kärsivät jonkin aikaa vanhempien eron jälkeen, sillä elämänmuutos on psyykkisesti ja fyysisestikin raskas. Vaikka tämä saattaa näyttää haitalliselta, on muita, vieläkin haitallisempia psykologisia tilanteita kuin vanhempien ero.

Joillakin vanhemmilla voi olla äärimmäisen negatiivisia käyttäytymismalleja kun he pyrkivät elämään suhteessa, jossa ei ole enää rakkautta. Elo saman katon alla kumppanin kanssa, jota he eivät enää rakasta, edistää usein uskottomuutta. Tilanteeseen voi sisältyä kiroilua ja huutamista ja jopa psykologista hyväksikäyttöä. Kaikella tällä on vakavia seurauksia.

Vaikutukset lapsiin

Pariskunnat eivät aina ole tietoisia niistä vaikutuksista, joita heidän tekonsa aiheuttavat lapsille. Tilanne ja tuntemukset vaihtelevat perheestä toiseen, mutta yleisimpiä piirteitä ovat:

• Huomioimattomuus. Joskus vanhemmat ovat niin kietoutuneet omiin asioihinsa, että he saattavat laiminlyödä lapsiaan ja unohtavat heidän tarpeensa.
• Kasvatukseen liittyvät ristiriidat. Kun pariskunnan välillä ei ole harmoniaa, he asettavat lapsilleen usein ristiriitaisia vaatimuksia.
• Kun suhde hajoaa ja vaikeutuu entisestään, on todennäköistä, että ahdistuksen ja epätoivon tunteita ilmenee. Lisäksi onneton vanhempi ei pysty suorittamaan vanhemman ja kasvattajan tehtäviään oikein.
• Syyllisyyden heijastaminen lapsille. Jos vanhemmat tuntevat olevansa tyytymättömiä oleskellessaan samassa taloudessa lasten vuoksi, he saattavat myöhemmin olettaa lastensa olevan vastuussa omasta pahasta olostaan. Näin ollen he saavat lapset tuntemaan syyllisyyttä.

Perheilmapiiri, jota leimaavat syytökset, riidat, huutaminen, kiintymyksen puute ja jopa halveksunta, vaikuttaa lapsen aivoihin. Sillä on aina negatiivisia seurauksia, jos lapsi kasvaa epäterveessä ympäristössä.

Erillään asuminen tulee kalliimmaksi, mutta se on paras vaihtoehto

Ajat muuttuvat. Isovanhempiemme ja jopa vanhempiemme sukupolvessa oli tavallista sietää sanoinkuvaamattomia asioita parisuhteissa ja avioliitoissa, eikä ero tullut mieleenkään. Nykyään erot, asumuserot ja avioerot ovat kuitenkin paljon yleisempiä. Tästä huolimatta on edelleen olemassa pariskuntia, jotka jatkavat yhdessä asumista lasten takia vaikka parisuhde on jo karilla.

Los Angelesin, Chicagon ja Princetonin yliopistot tekivät joitakin tutkimuksia aiheesta. Ne totesivat, että pyrkimykset, joissa parisuhdetta jatketaan hinnalla millä hyvänsä, ovat lapsen psykologisen hyvinvoinnin kannalta vahingollisia. Tässä mielessä ei ole epäilystäkään siitä, että kasvaminen kodissa, jossa vanhemmat eivät rakasta toisiaan, on lapselle haitallista.

Tärkein tekijä on auttaa lapsia sopeutumaan näihin elämänmuutoksiin. Luonnollisesti jokainen ero on tuskallinen. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen, mutta kaikille on kuitenkin yhteistä se, että vanhempien on opetettava lapsilleen kuinka hallita tunteitaan, asenteitaan ja ajatuksiaan oikein.

Kasvaminen kotona, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan, on aina ihanteellinen vaihtoehto lapsille. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jos vanhemmat päätyvät eroon ja kun avioero hoidetaan hyvin, se voi olla terveellisin vaihtoehto lapsille.

 Kuinka auttaa lapsia selviytymään vanhempien erosta

Vanhempien on ymmärrettävä, että vaikka avioero tai asumusero ovat väistämättä tuskallisia ja vaikeita sekä heille itselleen että heidän lapsilleen, heidän ei pidä laiminlyödä lapsiaan. Tästä syystä:

• Lasten täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kaikkina aikoina.
• Vanhempien tulee kertoa heille totuus.
• Yhden vanhemman ei pitäisi yrittää kääntää lapsia toista vanhempaa vastaan.
• Heidän tulee rohkaista lapsia puhumaan, ja heidän tulee vastata lasten kysymyksiin ja auttaa heitä käsittelemään tunteitaan.
• Heidän on asetettava lapsille selkeät rutiinit.

Huolimatta näiden tilanteiden ankaruudesta ja monimutkaisuudesta, jos ne hoidetaan hyvin, sekä vanhemmat että lapset pystyvät löytämään vakauden ja onnellisuuden. Vanhempien on aina sitouduttava lastensa hyvinvointiin, ja yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kun vanhemmat ovat onnellisia, myös heidän lapsensa ovat onnellisia ja tyytyväisiä.