Lapsuusajan lemmikkini jättämä emotionaalinen perintö

Kun sinulla on lemmikki lapsuudessa, se tarkoittaa että saat elää elämääsi syvemmin ja se palvelee meitä antamalla meille emotionaalisen perinnön, joka rakentaa perustuksemme ihmisenä. Onni jonka lemmikki meille tuo, on niin vilpitön ja jalo, että kaikkien lasten tulisi saada tämä etuoikeus kasvaessaan.

Sanomalehti The Guardianissa julkaistun tutkimuksen mukaan lemmikin omistaminen auttaa lapsia olemaan empaattisempia. Sen lisäksi, tämän saman tutkimuksen mukaan, heillä on pienemmällä todennäköisyydellä astma (jopa 50 % pienemmällä, jos he lisäksi asuvat maatilalla).

Koirani oli paras kumppanini, joka minulla oli läpi koko lapsuuteni. Hän oli rikoskumppanini, salaisuuksieni suojelija, ja hän joka näki minun kasvavan tuon kirkkaan katseensa kautta. Hän nukkuu edelleen sydämessäni.

Lemmikit ovat hyvinvoinnin lähde lapsille. Jopa siinä määrin, että olemme varmoja että tähänkin päivään saakka edelleen muistat eläimen, joka toi valoa ja hymyjä lapsuutesi päiviin.

Lemmikit auttavat meitä olemaan sosiaalisia lapsuudessa

Koirat ja kissat ovat muutakin kuin leikkikavereita. On edelleen vanhempia, jotka pelkäävät tuoda eläimen kotiinsa jos siellä on pieniä lapsia, koska he ajattelevat näiden lemmikkien olevan jonkinlainen riski. Meidän tulee muistaa, että eläin josta pidetään hyvää huolta, on terapeuttista seuraa lapsillemme.

Dieter Krowatschek, lasten psykologi ja tutkija Marburgista, Saksasta, on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Children Need the Company of Animals (suom. “Lapset tarvitsevat eläinten seuraa”). Tässä kirjassa hän näyttää meille, miten koirat kykenevät edesauttamaan lasten sosiaalista elämää.

• Koirat ovat uteliaampia ja vähemmän varovaisia kuin aikuiset. Ne voivat olla kaikista pelottomampia ja rohkeimpia tutkimusretkeilijöitä. Ne voivat myös opettaa lapsille, että paras asenne todellisuutta kohtaan on olla avoin uusille löydöille ja asioille. Toisaalta ne ovat myös loistavia suojelijoita, mikä tekee heistä loistavia kumppaneita, kun pikkuisillamme on ensimmäisiä yhteenottoja.
• Eläinten ansiosta lapsemme kehittävät riittävät empaattiset kyvyt, ymmärtäen nuoresta iästä lähtien kuinka tärkeitä hellyydenosoitukset, sanat ja positiivisten kannustusten käyttö negatiivisten asemasta ovat.
• Koiran oleminen kotona voi yksinkertaisella tavalla vähentää niiden yksinäisten tuntien määrää, jotka lapsi muuten viettäisi tv:n tai tietokoneen ääressä. Lapsen tapa olla kanssakäymisessä kehittyy leikkisämmäksi ja avoimemmaksi.
• Lemmikit ovat loistavia kumppaneita silloin, kun tunteita täytyy purkaa, kanavoida surua, pelkoa tai kiukunpuuskia. Itse asiassa, emme voi unohtaa sitä minkä monet tutkimukset osoittavat: eläimilläkin on tunteet, ja ne tietävät kuinka tulkita niitä ihmisissä.
• Toinen asia, jota emme voi sivuuttaa, on koirien antama terapeuttinen hyöty lapsille joilla on autismi tai tarkkaavaisuushäiriö. Koirat mahdollistavat heille huomion keskittämisen, fyysisestä kontaktista nauttimisen ja olemaan kanssakäymisessä ympäristönsä kanssa turvallisella tavalla.

Lemmikit ja niiden merkitys muistoillemme

Usein sanotaan, että onnellinen lapsuus on perusta turvatulle ja henkisesti tyydyttävälle aikuisuudelle. Eläimen seurassa kasvaminen tarjoaa meille kognitiivisen ja emotionaalisen varaston jota emme ikinä menetä ja joka rikastuttaa meitä suunnattomasti.

Koiran katseessa voit nähdä sielusi suuruuden, koska mikään muu ei saa sinua haluamaan niin paljon olla parempi ihminen sekä tekemään koirasi niin onnelliseksi kuin se on tehnyt sinut.

Toinen näkökohta, joka meidän kannattaa pitää mielessä, on se että muistomme asettuvat lapsuutemme aikana ja ne määrittävät identiteettimme. Kaikki ne erityiset hetket koiramme kanssa säilyvät hippokampuksessamme, luoden eräänlaisen “mustan laatikon.” Jotakin, joka jatkaa elämäänsä aina.

Ihmisillä on kahden tyyppistä muistia: Toisella näyttää olevan erityinen mieltymys menneisyyden epämiellyttävimpiin hetkiin. Toisen tyyppinen muisti “palkitsee” sinua. Tämä on vastuussa lapsuuden onnellisten muistojen kuljettamisesta tähän hetkeen, ja noissa muistoissa lemmikeillä on merkittävä rooli.

Kirkkaimmat ja selkeimmät muistomme alkavat ilmaantua noin kolmen vuoden iässä. Tästä iästä eteenpäin nuoruuteen koemme jaksoja, joita Marla Montessori määritteli herkiksi ajoiksi. Näinä jaksoina jokaisesta virikkeestä tulee olennainen.

Jos lapsuuteni on identiteettini, koirani opetti minulle rakkauden lojaalisuutta. Olemme varmoja että olet samaa mieltä: tämän lemmikin ansiosta, joka kasvoi vierelläsi, opit mitä tarkoittaa antaa kaikki odottamatta vastineeksi mitään. Koirat eivät tunne kaunaa, ja se on jotakin jonka varmasti opit etkä ole koskaan unohtanut.

Tiedämme myös, että on erittäin todennäköistä, että muistot kissasi, koirasi tai minkä tahansa muun lemmikin kanssa vietetystä ajasta nostavat pintaan nostalgiaa, joka on yhdistynyt suruun. Samanlaista tunnetta, jota koemme kun muistelemme aikoja rakkaiden kanssa, jotka syystä tai toisesta eivät enää ole elämässämme.

Lemmikit eivät koskaan kuole, sillä ne nukkuvat sydämessämme. Niin ollen, suurin kiitollisuudenosoitus jonka voimme tehdä lapsuuden lemmikkejämme kohtaan on muistaa heitä hymyllä ja kiittää kaikesta mitä ne tekivät vuoksemme. Niiden ansiosta olet parempi ihminen. Ja kokemuksiisi pohjautuen, valitset todennäköisesti lapsillesi mahdollisuuden kasvaa lemmikin kanssa.