Lapsuus on elämän kulta-aikaa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 04 syyskuuta, 2024

Ihmiskunnan tarvitsema apu voi tulla ainoastaan lapsilta. Lapset ovat niitä, jotka määräävät tulevaisuuden suunnan. Ihmiskunta saa alkunsa jokaisesta lapsesta, minkä vuoksi emme voi kohdella lapsia toisen luokan kansalaisina. Tapa, jolla kohtelemme heitä, muokkaa heidän persoonallisuuttaan.

Meidän tulee kohdistaa lapsuuteen ja lapsiin erityistä huomiota. Meidän tulee pitää mielessä, että pala ihmiskuntaa muovautuu kussakin lapsessa. Kiltteys, ilo, myötätunto ja empatia voi kukoistaa jokaisessa lapsessa. Samoin voi vihaa, suuttumusta ja kostonhimoa piillä kussakin lapsessa. Tämän vuoksi meidän pitää tietää mitä asioita tulee tukea ja kannustaa, jotta lapsista tulee terveitä ja onnellisia aikuisia.

Lapsuus on elämän kulta-aikaa. Meidän pitää keskustella tarpeesta muuttaa sitä tapaa, jolla kasvatamme lapsia, koska elämän ensimmäisillä vuosilla on merkittävä vaikutus heidän luonteeseensa.

“Pysy erossa viisaudesta joka ei itketä, filosofiasta, joka ei naurata ja suuruudesta, joka ei taivu lasten edessä.”

-Khalil Gibran-

Lapsuus on elämän kulta-aikaa

Aikuisilla on tapana kasvattaa lapsia ymmärtämättä heitä. Pidämme kaikkea sellaista, jota emme ymmärrä, “lapsellisina juttuina”. Sen sijaan meidän pitäisi tunnistaa lasten tarpeet ja kunnioittaa heidän tunteitaan niin, että voimme ymmärtää, mitä heidän mielessään liikkuu.

Emme toisinaan tiedä, kuinka saamme kiinnitettyä lapsen huomion ja miten saamme pidettyä sen kohdistettuna itseemme. Yksi syy tähän on se, että lasten aivokuori ei ole riittävän kehittynyt, jotta se voisi rekisteröidä ja noudattaa suurta määrää käskyjä. Saatamme huutaa lapselle tai rangaista häntä tottelemattomuudesta, mutta teemme itse virheen sen myötä. Emme voi asettaa pienelle lapselle liian monia rajoja tai antaa hänen noudatettavakseen liian monia käskyjä.

Aikuisten omien tunteiden hallitseminen on keskeisessä asemassa lasten kasvattamisessa. Meidän täytyy pitää mielessä, että lapset oppivat kuinka heidän tulisi reagoida tiettyihin tilanteisiin tarkkailemalla meidän käyttäytymistämme. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää kasvattaa paitsi lapsiamme, mutta kehittää myös itseämme. Omien tunteidemme hallitseminen takaa tasapainon itsehillinnän ja suvaitsevaisuuden välillä. Menneisyydessä yhteiskunta asetti liian monia rajoja lapsille. Toisaalta vaikuttaa siltä, että emme aseta lapsille tarpeeksi rajoja ja joudumme näkemään sen kielteiset seuraukset.

Rajojen asettamisen ei tulisi olla tarkoitettu rangaistuksiksi. Rajoja ei tulisi myöskään asettaa silloin, kun tunnemme hyvin voimakkaita tunteita. Aikuisen on tärkeää olla johdonmukainen, kun hän puhuu lapsille riippumatta siitä, mitä hän tuntee. Aikuisen suuttumuksen tai raivon tunteet eivät saa aikaan hyvää vaikutusta lapseen, kun aikuisen pitää asettaa lapselle rajoja tai hänen pitää päättää lapsen teolle asetettavasta seurauksesta.

“Kaikkien ilojen joukosta, absurdius on kaikkein hauskinta. Se on lasten, kesyttämättömien olioiden ja kaikkien niiden kokemaa iloa, jotka elävät meitä lähempänä luontoa.”

-Azorin-

Lapsen elämän ensimmäisillä vuosilla on merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuteensa

Varhaislapsuus kolmanteen ikävuoteen asti muodostaa ikään kuin ihmiselämän perustan. Näiden vuosien aikana luomme perustan mielen häiriöille, kuten masennukselle, kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle tai psykotismille. Toisaalta ne taidot ja kyvyt, jotka suojaavat meitä näiltä mielen häiriöiltä, kehittyvät lapsessa samoihin aikoihin. Tämän vuoksi kutsumme lapsuutta elämän kulta-ajaksi. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä tärkeimmästä vaiheesta on kysymys lapsen elämässä.

Monet vanhemmat alkavat kiinnittää huomiota lapsen kehitykseen vasta teini-iän kynnyksellä. Mainitsimme aikaisemmin vanhemmat, jotka asettavat liikaa rajoja lapsilleen. Meidän pitää kuitenkin tarkastella myös toista ääripäätä eli niitä vanhempia, jotka eivät aseta rajoja lainkaan tai anna lapsilleen mitään vastuuta kunnes he ovat teini-iässä. Tässä vaiheessa vanhempien saattaa olla hyvin vaikea asettaa rajoja nuorille, jos he eivät ole aloittaneet niiden asettamista jo aiemmin. Nuoruus on tavallisesti sitä aikaa, kun lapset alkavat kapinoida heitä ympäröivää maailmaa vastaan.

Emme voi vain tyytyä kasvattamaan lapsia tiedollisella ja älyllisellä tasolla. Lasten tunnetason kehitys on hyvin tärkeä asia. Meidän pitää kiinnittää paljon huomiota lasten kasvattamiseen. Meidän toivomme ja tulevaisuuden toivo on heidän käsissään.

Lapset antavat takaisin yhteiskunnalle sen, mitä yhteiskunta antaa heille.