Lapsipsykologia - kehen voin luottaa?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Yksi yleisimmistä kysymyksistä psykologisissa konsultaatioissa liittyy tilanteisiin, joissa vanhemmat joutuvat vastatusten lastensa kasvattamisen kanssa. Useimmat eivät tarvitse apua, vaan vain ammattimaisia vastauksia lieventämään heidän epävarmuuttaan. Näissä tapauksissa havaitsemme, että monet vanhemmat eivät tiedä tarkalleen minkä tyyppiseen asiantuntijaan kannattaa olla yhteydessä; psykologiin, lastenlääkäriin tai kasvatuspsykologiin. Mitä vaihtoehtoja lapsipsykologiassa siis on?

Useimmat vanhemmat kääntyvät yleensä lastenlääkärin puoleen tottumuksesta, mutta saattaa olla järkevämpää tavata lapsipsykologiaan erikoistunut asiantuntija. Toiset vierailevat lapsen koulussa saadakseen apua. He havaitsevat usein, että siellä toimiva psykologi keskittyy enemmänkin lapsen oppimiseen ja kehitykseen liittyviin ongelmiin.

Monet ihmiset sekoittavat edelleen psykologin työn kasvatuspsykologin työn kanssa. On totta, että joillakin aloilla näitä ammatteja erottaa hyvin ohut viiva. Puhutaan kuitenkin kahdesta hyvin erilaisesta roolista. Näitä kahta tieteenalaa yhdistää eniten akateeminen kehys. Tässä ne yleensä toimivat rinnakkain, täydentäen ja yhdistäen eri taitoja yrittäessään ratkaista mahdollisia ongelmia opetus-oppimisprosesseissa.

Lapsipsykologia – eri vaihtoehdot

Molemmat tieteenalat tutkivat ihmisiä, ja niiden lopullinen tavoite on toimia välittäjänä ja auttajana. Siksi meidän on joskus vaikea erottaa nämä kaksi. Tässä artikkelissa luetellaan tärkeimmät erot ja samankaltaisuudet näistä ammateista niiden synnystä lähtien. Loppujen lopuksi jo ammattien nimissä löydämme saman etuliitteen, “psyko”.

Psykologian ja kasvatuksellisen lapsipsykologian tärkein ero on, että psykologialla on laajempi kaikkiin elämän osa-alueisiin liittyvä visio, kun taas kasvatuspsykologi kiinnittää erityistä huomiota oppimisen prosessiin.

“Me kaikki tiedämme jotakin. Me kaikki jätämme jotakin huomiotta. Tämän vuoksi opimme alati. Koulutuksen tarkoituksena on osoittaa ihmisille, miten oppia itseään varten. Toinen opetuksen käsite on indoktrinaatio.”

-Noam Chomsky-

Ammatillinen pätevyys eri työympäristöissä

Kasvatuspsykologi toimii eri aloilla, kuten perehdyttämisessä ja psykokasvatuksellisessa väliintulossa. Nämä kentät edellyttävät tietynlaisia tietoja, menetelmiä ja teoreettisia periaatteita. Tämä mahdollistaa ennaltaehkäisevien, korjaavien tai tukevien toimien toteuttamisen useiden mallien, alueiden ja periaatteiden pohjalta, ja kaikki käsittelevät erilaisia ​​konteksteja.

Terapian eri osa-alueilla kasvatuksellisessa lapsipsykologiassa olemme suuntautuneet opetus-oppimisprosesseihin. Tämä keskittyy oppimistekniikoiden ja -strategioiden hankintaan sekä metakognitiivisten strategioiden ja motivaation kehittämiseen. Tässä lähestymistavassa ammattien eri profiileissa yritämme selventää tieteenalojen eri suuntaviivoja ja tavoitteita (Palacio, López ja Nieto, 2006).

Ammatillisen pätevyyden osalta kasvatuspsykologi toimii ehkäisemällä, havaitsemalla ja käsittelemällä oppimiseen liittyviä ongelmia riippumatta henkilön iästä. Lisäksi hän työskentelee opetusohjelmien ja erilaisten tekniikoiden kanssa opetusprosessin tehostamiseksi.

Toisaalta psykologi keskittyy enemmän ihmisen globaaliin ja samalla erityiseen tietämykseen. Hänen asiantuntemuksensa on hyvin laajaa, jopa koulutusalalla. Se vaihtelee tunteiden ja ajatusten käsittelemisestä ihmissuhteiden hallintaan.

“Tunne kaikki teoriat, hallitse kaikki tekniikat, mutta kun kosketat ihmisen sielua, ole vain toinen ihmissielu. Kahden ihmisen kohtaaminen on kuin kahden kemiallisen aineen kosketus: mikäli siitä aiheutuu reaktio, molemmat muuttuvat.”

-Carl Jung-

Psykologin ja kasvatuspsykologin profiilin väliset tärkeimmät erot

Näiden kahden kentän ammatillisilla profiileilla on paljon yhteistä, mutta myös niitä erottavia näkökulmia. Kasvatuspsykologin työ keskittyy erityisesti oppimiseen, sen taustalla oleviin prosesseihin ja käyttäytymiseen. On kuitenkin olemassa poikkeuksia, joissa alan asiantuntijat työskentelevät yritysten kanssa organisaatioiden ja työntekijöiden elämänlaadun parantamiseksi.

Kasvatuspsykologin työ liittyy läheisesti myös integraatioon. Hän tarjoaa tukea vaikeuksissa oleville lapsille ja nuorille ja valvoo vaikean kotielämän läpikäyviä lapsia.

Yksi psykologin tehtävistä näillä aloilla on havaita poikkeavaa tai ristiriitaista ​​käyttäytymistä lapsilla. Sen jälkeen hän määrittelee hoitomuodon ja näitä käyttäytymismalleja korjaavia ohjeita, joita on noudatettava. Jos se vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen, hän voi työskennellä yhdessä psykiatrin kanssa ja saattaa käyttää lääkitystä hoidon tukena.

Lapsipsykologia – kouluympäristö

Kouluympäristössä kasvatuspsykologin päätehtävänä on ohjata lasta käyttäen erityisiä strategioita tiettyjen tulosten saavuttamiseksi.

Psykologisessa koulutuksessa on kaksi perusmallia: kliininen malli ja konsultaatiomalli. Psykologit puolestaan käsittelevät enemmän psyykkisiä alueita. He perehtyvät inhimillisen kehityksen, käyttäytymisen, persoonallisuuden, ammatin, työn ja yhteiskunnallisten ilmiöiden kehityksen vaiheisiin.

Sitä vastoin kasvatuspsykologi erikoistuu, kuten olemme havainneet, ihmisen koko elämän kattaviin oppimisprosesseihin. Jos ongelma koskee erityisesti koulutusympäristöä, on järkevämpää hyödyntää kasvatuspsykologin ammattitaitoa. Jos ongelmaan liittyy myös psykologisia prosesseja, olisi tarkoituksenmukaisempaa mennä yleiselle psykologille.

“Koulutuksella on kaksi tavoitetta: opettaa taitoja ja opettaa tunteita. Yksi ilman toista vie niiden merkitystä pois.”

-Ruben Alves-

Viitteet

Bravo, V. (2009). Educational psychology, Psychopedagogy and Special Education.

Castro Solano, A. (2004). The professional competencies of the psychologist and the needs of professional profiles in the different work environments. Interdisciplinary, 21 (2), 117-152.

Manzanares Moya, A. (2004). Expertise and the Educational Psychologist: an integrating vision of the spaces of action in the professional family of education.

Bordón: Journal of Pedagogical Orientation, 56 (2), 289-302.Palacio.

C. R., López, G. C. H., & Nieto, L. Á. R. (2006). What is Educational Psychological intervention: definition, principles and components.

The Agora USB Medellín-Colombia, 6 (2), 215-226.

Pérez Solís, M. (2011). Can an educational psychologist play the role of a psychologist? Professionalization against professional intrusion.

Estud. Psicol. (Campinas), 28 (1), 3-13